No, jopas! En ole moista epäuskoa tavannut aikoihin "kristillisyydessä". Onko koko herännäisyys yhtä epäuskon ilmentymää?
Onko Raamatussa enää mitään, mihin voi luottaa, jos on, niin mitä? Eivät kaikki, joita pidetään asiantuntijoina ole sitä.
Äläpäs nyt riehaannu. Seppos puhuu täyttä totta. Antiikin ajan "historiankirjoitus" ei pitänyt sitä millään tavoin vääristelynä tai valehteluna. Sen tiedon kanssa me, ainakin minä, epäilemättä toiset myös, uskomme. Ei tarvitse kieltää raamatuntutkimuksen löytöjä, ellei tahdo lukea Raamattuaan kuin fundamentalistit, ja silloin kyllä vetää itsensä viimeiseen solmuun. Ei sitä kirjaa tarvitse pelätä. Toivoisin että vilkaisisit ja kirjoittaisit heränneistä mitä kirjoitit vasta sen jälkeen. Pahoitin mieleni, sillä minun on näiden kanssa hyvä tehdä yhteistä matkaa.
Dosentti
hän sanoisi, että vaikka ihminen ei "tarvitsisi" Jumalaa selittämään olemassaoloaan ja hylkää Hänet tästä syystä, Hän ei lakkaa olemasta. Jeesus ei lakkaa olemasta Jumalan ainoa Poika joka antoi henkemme sovittaakseen meidät Isän kanssa, vaikka joudutaankin vertailemaan synoptikkoja jotta löydämme mitä hän on tarkkaan ottaen oletettavimmin puhunut. Tärkein löytyy. Jos olisi rahaa, hankkisin sen kirjan jossa ne ovat rinnakkain.
Usko ei ole näkemistä, Onesimus. Usko vaihtuu kerran näkemiseen... mutta miksi me emme uskoisi ensimmäisen vuosisadan kristittyjen todistusta, eikö se riitä tai kelpaa? Eikö riitä että tiedämme sentään hyvin paljon, ei kai kenenkään usko voi romahtaa tuosta tiedosta, että näin silloin toimittiin, emmekä sanatarkasti tiedä mitä Jeesus puhui? Onko tärkeintä, että hän oli ennustaja, siis? Hän murehti Jerusalemin kohtaloa, mutta suriko hän sitä, että siellä häntä ei otettu vastaan kuten Galileassa vai tulevaa hävitystä?