Eikö se armo merkitse anteeksiantoa. Saamista ja antamista. Laitoin tämän tarkoituksellisesti eri viestiin, jotta ajatus pysyy koossa edes auttavasti.
Joka saa paljon anteeksi, hän rakastaa paljon.
Muistin aamusella koulussa lauletun hengellisen laulun, "Armoa kaikk´on, armoa vaan, jos mitä milloin mä toimehen saan".
Eli tuota omaa, ensiksi mieleeni tullutta ajatusta teki mieli avartaa.
Mutta arvelen, että meidän ilmaisukeinomme eivät oikein todellakaan riitä siihen, että meillä olisi kyky tyhjentävästi "sanoa sanomaton, lausua lausimaton".
Ja silti: Sanoja kummempia keskusteluvälineitä meillä ei ole.
Tämäkin on muualta opittua joskin uskon kyllä: Jumalan armo saattaa ihmisenkin armahtamaan toisia - siten maailmasta saataisiin hieman turvallisempi ja lohdullisempi paikka elää.
Joensuun seurakunnan kirkkoherra. körtti ties monennnessako sukupolvessa, sanoi kerran saarnassaan: Jeesus tunnistaa tuomiolla omat tekonsa. Oman henkensä hedelmät,. hän näkee, missä on rakkautta, rauhaa, sävyisyyttä ystävällisyyttä, hyvyyttä, itsensä hillitsemistä. En ainakaan vielä voi ohittaa niitäkään Raamatun kohtia, joissa näistä puhutaan.
Puu tunnetaan hedelmistään.