Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 07.02.09 - klo:09:28
-
Satuin kuuntelemaan n. 5 min. eilenillalla Radio Deitä, sitten oli pakko lopettaa. Pirkko Jalovaara siellä opetti että ihminen joka vihaa on vihan myrkyttämää ongelmajätettä! En tosin kuullut koko ohjelmaa, mutta oletan
että tätä edelsivät esirukouspyynnöt ja ehkä hän niistä nosti tämän viha-aiheen. Hän vetosi mm. Ef 4:18 ja Ef 4:31 jakeisiin. Ja oli vielä kolmaskin kohta en vain muista mikä. Olin aivan kauhuissani.
Miten ihminen joka sielullisten vaivojensa vuoksi saa "raivokohtauksia", on
vihainen ja huutaa, onko hän ongelmajätettä?
Jos tätä lukee joku teologi tai psykologi, voisitko vastata
-
Satuin kuuntelemaan n. 5 min. eilenillalla Radio Deitä, sitten oli pakko lopettaa. Pirkko Jalovaara siellä opetti että ihminen joka vihaa on vihan myrkyttämää ongelmajätettä! En tosin kuullut koko ohjelmaa, mutta oletan
että tätä edelsivät esirukouspyynnöt ja ehkä hän niistä nosti tämän viha-aiheen. Hän vetosi mm. Ef 4:18 ja Ef 4:31 jakeisiin. Ja oli vielä kolmaskin kohta en vain muista mikä. Olin aivan kauhuissani.
Miten ihminen joka sielullisten vaivojensa vuoksi saa "raivokohtauksia", on
vihainen ja huutaa, onko hän ongelmajätettä?
Jos tätä lukee joku teologi tai psykologi, voisitko vastata
Yleensä ihmiset puhuvat omista ongelmistaan. Kävikö tässä näin?
-
Teknologi ja pedagogi tulivat vapaapalokuntana paikalle, kun psykologit ja teologit vielä määrittelevät käsitteitään.
Minä erotan suuttumisen ja vihan eri asioiksi, vaikka sukulaisuus onkin ilmeinen. Kiukku tulee ja menee tilanteiden mukaan ja puhdistaa joskus ukkosen tavoin ilmaa. Suutuksissa tehtyjä virheitä voi pyytää leppyneenä anteeksi. Viha taas on mielestäni pysyvä asenne, joka ei riipu tilannekohtaisista tunteista. Sitä voi hyvin sanoa myrkyksi.
Ongelmajätteitä me kai olemme kaikki. Kristuksen kirkko olkoon ongelmajätelaitoksemme!
-
Vanhan katolisen perinteen mukaan kuolemansynnit ovat sillä lailla vakavampia kuin muut synnit, että niiden vallassa ihminen on tosiaan jonkinlaisessa kadotuksen "tilassa", niin kuin Penakin tuossa puhui. Kuolemansynnin tilassa ihminen on syvimmältä olemukseltaan kadoksissa, hukassa, ja minusta se on sosiopsykologisestikin ihan pätevä ajatus. Jokin asenne tai tunnepuolen jumittuminen näivettää ihmistä niin, että hän ohenee ja laimenee, kunnes alkaa edustaa vain tuota tuhoavaa ominaisuuttaan. Itselleni ainakin tämä kuolemansynnin käsite on hyödyllinen.
Tilan pysyvyydestä ollaan kaiketi montaa mieltä, mutta eivät katolisetkaan taida uskoa, että kuolemansynti olisi sinänsä lopullisesti kadottava. Minua lohduttavat usein ystäväni sanat, jotka hän sanoi minulle, kun olin kauhean vihan, pelon ja pettymyksen vallassa ja pelkäsin katkeroituvani: "Ihminen voi joka päivä tarkistaa suuntaansa, pienissä asioissa. Aina voi miettiä uudestaan, jokaisen valinnan kohdalla. Pikku hiljaa voi päästä eteenpäin." Tämä oli sopusoinnussa sen kokemuksen kanssa, että Jumalalla on oma aikataulunsa, jolla hän hoitaa ihmistä. Kasvaminen on hidasta ja kipeää.
Perinteiset seitsemän kuolemansyntiä ovat kateus, viha, epätoivo, irstaus, mässäily, ylpeys ja ahneus.
Katsoin Wikipediasta, mitä mieltä siellä ollaan aiheesta, ja kovasti erilaista tulkintaa tuli. Aika mekanistinen näkemys on siellä. Itselleni tämä syvyyspsykologinen tulkinta on uskottavampi.
-
Mielenkiintoinen aihe..hm :-?
Varsinkin ns. uskovaisten piirissä on kait ? ihanteena, ettei tällaisia
kielteisiä tunteita lainkaan olisi tai ettei niitä ainakaan näytettäisi vaikka
sisin olisikin niitä täynnä.
Itse myös erottaisin vihastumisen/suuttumisen tilannekohtaisiksi ja ajallisesti lyhyiksi, väliaikaisiksi tunteiksi,
jotka ovat reaktioita koettuun vääryyteen ja jotka sitten unohdetaan ja anteeksiannetaan.
Vihastuminen on siis sinänsä terve reaktio, koska tunteen takana on aina jokin tarve
(tarve tulla kuulluksi, kohdelluksi oikeudenmukaisesti, kunnioittavasti tms.)
Mutta viha (=katkeruus ja kyynisyys) elämänasenteena on tuhoavaa.
Sellaisen tunteen vallassa oleminen vähänkin aikaa on sitä itseään - helvettiä!
-
Viha on sellainen peikko jonka kanssa tälläinen tyhmempi joutuu aina välillä taiteilemaan.
Joku saattaa jättää laskunsa maksamatta tehdystä työstä tai joku juoruilla tai viedä tytön johon oot ihastunut tai miten vaan.
Silleen tyhmemmälle eli mulle tekee aina hyvää mennä rukoukseen ja viipyä siinä, jos tulee vihantunteita. Kun on rukouksessa, niin tyyntyy ja asia selkenee ja siihen saa ymmärrystä ja sitten osaa antaa anteeksi ja vapautua vihasta.
Kaikista pahinta on kun viha tulee pikkuhiljaa. Ei oikein itsekkkään huomaa kuinka kasvaa viha ystävää tai jotain kohtaan.
Ois hyvä enempi viipyä hiljaisuudessa aikaajoin ja mietiskellä, niin voisi huomata moisen vihan kasvun.
Äh meneepä suorituskristilliseksi. Öö viha ihmistä kyllä syö, mutta ei kuitenkaan tee tästä oliko se tehdasjätettä vai mitä Jalovaaras selitti.
Ei viha kait syntiä silti ole. Minusta enempi ymmärryksen puutetta?
-
Satuin kuuntelemaan n. 5 min. eilenillalla Radio Deitä, sitten oli pakko lopettaa. Pirkko Jalovaara siellä opetti että ihminen joka vihaa on vihan myrkyttämää ongelmajätettä! (...)Miten ihminen joka sielullisten vaivojensa vuoksi saa "raivokohtauksia", on
vihainen ja huutaa, onko hän ongelmajätettä?
Pahasti ja etenkin mitään-ymmärtämättömästi sanottu, minusta. Olen itsekin vihannut ja raivonnut, mutta muuan sukulaiseni (taitaa olla vielä "jalovaaralaisia") totesi tyynesti: "Sinulla tuo menee sitten vihan kautta. Anna palaa." Se oli minusta aika armollinen toteamus.
-
Satuin kuuntelemaan n. 5 min. eilenillalla Radio Deitä, sitten oli pakko lopettaa. Pirkko Jalovaara siellä opetti että ihminen joka vihaa on vihan myrkyttämää ongelmajätettä! (...)Miten ihminen joka sielullisten vaivojensa vuoksi saa "raivokohtauksia", on
vihainen ja huutaa, onko hän ongelmajätettä?
Pahasti ja etenkin mitään-ymmärtämättömästi sanottu, minusta. Olen itsekin vihannut ja raivonnut, mutta muuan sukulaiseni (taitaa olla vielä "jalovaaralaisia") totesi tyynesti: "Sinulla tuo menee sitten vihan kautta. Anna palaa." Se oli minusta aika armollinen toteamus.
Tunneskaalat kuuluvat ihmisten elämään. Jos henkilö ei koskaan vihastu tahi kiukustu, epäilen, että hän nauttii mielialapillereitä. On tervettä vihastua tahi kiukustua kunnolla. Silloin ilmaisee tunteitaan ja voi myös rauhoittua tahi pyytää anteeksi tai tykästyä tai jopa rakastua.
-
Minusta hitaasti hiipivä viha on katkeruutta.
Katkeruus voi olla ongelmajätettä (jolle toivottavasti löytyy sopivia ongelmajätelaitoksia -- ajoittainen vihastuminen voi toimia sellaisena), mutta onko katkerakaan ihminen -- tai kukaan ihminen -- ongelmajätettä?
(Mieleen tulee Jouko Mäki-Lohiluoman viisu "Vielä enemmän kuin muita". Sen sanat ovat arkea monille ongelmajätteisille ja heidän kanssaan eläville. Idealismia mutta lohdullista.)
-
En tiedä onko lukihärö vai väsymys, mutta luin ensin että "vihasta ja vihanneksista" :)
-
Se on se toinen aloittamani ketju. Kirjoittakaa nuoret körtit myös ruokatottumuksistanne ja reseptejö myös !
-
Näin loppu-osan FST5 ohjelman Kielletyt tunteet. Se käsitteli vihaa ja vihastumista. Hienosti ja ymmärettävästi siinä puhui lapsensa menettänyt tanskalainen jo hieman vanhempi nainen ja nuorehko mies. Ajatus palasi väistämättä siihen mitä P Jalovaara sanoi vihaavasta ihmisestä. Jos näille olisi joku uskovainen mennyt sanomaan sen mitä hän sanoi , he jo tunteestaan läpisuoriutuneet ja sanojensa mukaan rikastuneetkin olisivat
uudelleen vihassa, ja Jumala ja kaikki hänen nimissään puhuvat olisivat tämän uuden vihan kohde.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Me jotka Raamatun opetuksia tunnemme, jaksamme ehkä helpommin työskennellä suuttumustemme, vihamme ja katkeruuksiemmekin kanssa. Mutta
he jotka suoriutuivat esim. rääkkäämällä itseään juoksemalla metsissä, huutamalla ja raivoamalla, tai saamalla terapiaa ovat vailla sitä rauhaa ja lohdutusta jonka Jumala omilleen Sanansa lupauksilla lahjoittaa. Ja rukous vihaisuutensa tai väärin tehneen puolesta on ainakin omakohtaisesti auttanut.
:smt014 :shock: :) :D
-
Me jotka Raamatun opetuksia tunnemme, jaksamme ehkä helpommin työskennellä suuttumustemme, vihamme ja katkeruuksiemmekin kanssa. Mutta
he jotka suoriutuivat esim. rääkkäämällä itseään juoksemalla metsissä, huutamalla ja raivoamalla, tai saamalla terapiaa ovat vailla sitä rauhaa ja lohdutusta jonka Jumala omilleen Sanansa lupauksilla lahjoittaa.
En usko, että Raamatun luku ja rukoilu sulkee pois muita tapoja käsitellä suuttumusta ja vihaa. Enkä koe, että suuttumuksen loputon nieleminen on hyväksi, ei se ainakaan minulla toimi. Minulla on paha tapa niellä kaikki tunteet, kun olen niin sairaalla tavalla kiltti...pelkään suututtaa muita, ajattelen, että minut hylätään heti, jos olen eri mieltä tai jos puolustaudun. Kun nielen loputtomasti omia tunteitani, erityisesti niitä negatiivisia, kerään itseeni katkeruutta ja vihaa ja nimen omaan vihaa itseäni kohtaan. Nyt tilanne on helpompi, koska tiedän mikä on pielessä, ja olen oppinut puolustautumaan.
Jokainen meistä käsittelee tunteitaan eri tavoin. Toiset voivat syystä tai toisesta olla niin solmussa itsensä kanssa, että tarvitsevat terapiaa. Enkä usko, että kaikki terapiassa käyvät ovat pakanoita. Kyllä osa uskovistakin terapiaa tarvitsee. Ja suuttumus on mielestäni hyvä päästää pihalle...joku huutaa metsässä, joku juoksee ja joku miettii asian puhki...tapoja on monia, eikä niistä voi sanoa mikä on oikea tai väärä tapa tunteita käsitellä. Kunhan ei muita tai itseään vahingoita, niin hyvä on. Mie ainakin tykkään käyä kuntonyrkkeilyssä hakkaamassa säkkiä kun ärsyttää ja suututtaa ja ressi pukkaa päälle. Säkkiin kun saa kiukkunsa purettua, niin tulee hyvä olo ja kunto kasvaa, eikä oo hartiat jumissa! Ja tekee se hyvää silloinkin, kun ei ota päähän...lyönteihin saa vaan kiukuspäissään vähän enemmän voimaa...
-
Hyvin ja oikein sanottu Tiiti. :wink:
-
Piikit ja kiukkuiset puheet pitävät siilin terveenä.
-
En ollenkaan sanonut että terapiat, maratonit (rouvan keino purkaa vihaa )
olisivat tuomittavia. Kaikki mikä auttaa on hyvä. Tuli vain tätä ohjelmaa katsoessa mieleen, ja yritin siitä kirjoittaa, että nämä ihmiset olivat taistelleet itsensä "kuiville " vihastaan inhimillisin keinoin, eikä siitä sen enempää. Kuitenkin ajattelin että jos siihen olisi kaadettu tippakin jalovaaralaista he olisivat "retkahtaneet" vihaan ja paljo hyvä työ olisi mennyt hukkaan. Olivat silleen sen oloisia, että lopullinen rauha oli vielä saavuttamatta. Omasta kokemuksesta sanoin, että Jumalan lahjoittama
rauha on kaikkea ymmärrystä suurempi. Ja rukoileminen aina kun koen
loukkaantumista, vihaisuutta ja katkeruudenpoikasta on auttanut ennemmin tai myöhemmin. Ja samaa on varmasti kokenut moni Jumalalta apua saanut.
Tätä eroa yritin kuvailla.
-
olen lukenut mm. Epiktetosta (stoalaista filosofiaa) hyvin paljon aikoinaan... siinä tunteet, intohimot yms. ovat järjettömiä yms. Viisas on tunteeton nautintoa, kipua ja sairautta vastaan. Viisaan on oltava hyvä ja velvollisuutensa täyttävä toisia ihmisiä kohtaan... aika hyvä!
-
Riitta mummu kirjoitti kyllä myös ihan asiaa, eli tuli toinenkin puoli asiasta esiin.
No toi mitä oliko Jussi kun kirjoitti, että viisaus on oliko se tunteeton tila? Pikkasen laittoi mietityttämään.
Miehen viha ei tee oikein Jumalan edessä on Raamatussa muistaakseni ja viha ja raivo sulkevat kyllä kylmän järjen ja sen käytön pois, mutta ei kai silti tunteeton analyyttinen päättely ole vain viisautta.
Nykyäänhän painotetaan tunneälyä. Eli ei vain tietoa vaan myös tunnetta.
Kyllä viisaus on minusta juuri tunne asia, kun sitten taas äly on ehkä enempi ei tunne asia?
Ylhäältä tuleva viisaus on lempeä rauhaisa ja jotakin mitä nyt onkin.
Onkohan niin että exploreeraavat ihmiset on pikkasen tyhmiä, mutta rauhalliset ovat viisaita?
Ne jotka saavat hepuleitaja ovat suunapäänä aina ovatkin tyhmiä, mutta hiljaiset ja rauhalliset viisaita?
Itsestänikin huomaan, että mitä enempi suu käy sitä tyhmempää jorinaa sieltä tulee, mutta kun menen hiljaisuuteen, niin joitain älykkäitäkin välähdyksiä alkaa tulemaan.
Salomosta minusta oli Raamatussa paikka, että hän oli rauhallinen tyyppi?
No näin päin pois ajatellen ja asiaa vierestä tuumaillen. :roll:
-
Kohtuus kaikessa.
Tunteiden ilmaisussa kuin tyyneydessäkin.
-
Kohtuus kaikessa.
Tunteiden ilmaisussa kuin tyyneydessäkin.
Jai kaikilla on oma "mittarinsa" kohtuuden määrittämisessä...
-
"kohtuus" ei ole sama eri ihmisillä...
-
Satuin kuuntelemaan n. 5 min. eilenillalla Radio Deitä, sitten oli pakko lopettaa.
Olisiko kuitenkin kannattanut kuunnella vähän pidempään?Olin aikanani hyvin kriittinen ja ennakkoluuloinen Pirkko Jalovaaraa kohtaan ja ajattelin, että hän on täysi hihhuli. Kuunneltuani ja luettuani häntä aikani olen tullut siihen tulokseen, että hän on hyvin aito ja rehellinen. Hän ei huuda ja mesua uskonsa kanssa, vaan toimii hillitysti ja antaa kunnian Jumalalle. Jospa suvaitsisimme häntäkin, vaikkei hän olekaan körttiläinen.
-
Minulla taas on käynyt vähän toisinpäin. Aikoinaan olin hyvinkin myönteisesti suhtautuva hänen ja muiden laistensa toimintaan. Jopa tuin sitä rahallisesti, tosin satunnaisesti mutta kumminkin. Oikein sanoit ettei hän huuda eikä melskaa mutta se melskaaminen on minusta pienin ongelmista näissä asioissa.
Paljon suurempi paha tuollaisessa toiminnassa on väärä evankeliumi. Ei Pirkko Jalovaara tilaisuuksissaan julista ja keskity armon evankeliumiiin vaan rukouluun ja ihmeiden kertomiseen. Väärää on sekin kun tilaisuudet keskittyvät ihmeiden tavoittelemiseen. Tuollainen toiminta ohjaa kristillisyyden ihan väärille sivuraiteille. Ei se tee hommasta yhtään hyväksyttävämpää puhutaanko lempeällä äänensävyllä ilman kätten huitomista kun sisältö on kumminkin sama.
Hyvin helluntailais ja karismaattispainotteiset on Jalovaaran opetukset. Soisin että moinen toiminta kirkkomme piirissä kiellettäisiin tykkänään.
Muutenkin olen sitä mieltä ettei ns. "tervettä karismaattisuutta" ole olemassakaan. Karismaattisuus o naina sivuraiteella olemista. Ei kristillisyys tarvitse mitän karismaattisuutta. Kristityille evankeliumi riittää, siinä on kaikki.
Radio deistä sen verran että en tosiaan jaksa kuunnella sitä edes täyttä minuuttia. Jos radio joskus vahingossa menee sille asemalle, huomaa aina että samaa amerikkalaishenkistä soopaa siellä julistetaan kuin ennenkin. Mikään ei muutu auringon alla. Turha edes avata moista hengellistä viihdekanavaa.
-
Paljon suurempi paha tuollaisessa toiminnassa on väärä evankeliumi. Ei Pirkko Jalovaara tilaisuuksissaan julista ja keskity armon evankeliumiiin vaan rukouluun ja ihmeiden kertomiseen. Väärää on sekin kun tilaisuudet keskittyvät ihmeiden tavoittelemiseen. Tuollainen toiminta ohjaa kristillisyyden ihan väärille sivuraiteille.
Minä taas olen ymmärtänyt, että rukoileminen on ihan ok ja Pirkolla on parantamisen armolahja. Minusta hän ei yhtään leuhki tällä lahjallaan vaan aina korostaa, että Jumala parantaa. Muistaakseni Raamatussakin puhutaan aika paljon siitä, kuinka Jeesus paransi sairaita.
Radio deistä sen verran että en tosiaan jaksa kuunnella sitä edes täyttä minuuttia.
Täytyy tunnustaa, että kauheasti ei tule minullakaan kuunneltua sitä. Syynä on ennen kaikkea huono musiikki. Mutta on siellä todella hyviä puheohjelmiakin, joista ihan helmi on Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen.
-
minulle on suuri ihme herätessäni tänä aamuna... ei siinä jalovaaraa tarvita... :wink:
-
minulle on suuri ihme herätessäni tänä aamuna... ei siinä jalovaaraa tarvita... :wink:
Tosi on. Herääminen aamulla on ehkä astetta mukavampi kuin nukahtaminen illalla. Voi myös valita nouseeko heti ylös vai nautiskeleeko vuoteessa lököilystä. Nokkaunilta heräämistä ei voi verrata aamuherämiseen. Kivaa on myös se, että aamulla on hömelöimmillään.:wink:
-
Minä taas olen ymmärtänyt, että rukoileminen on ihan ok ja Pirkolla on parantamisen armolahja. .
Aikoinaan kun olin mukana noissa porukoissa, -tulin miettineeksi että miksi sitä "rukouspalvelua" ei tehdä penkkiin päin? Miksi pitää mennä eteen? En keksinyt muuta vastausta kuin että eteenmeno tekee hommasta näyttävämpää ja porukan on helpompi suggestoida uskomaan että jotain yliluonnollista tapahtuu pian. Sitten mietin että eikö se rukoileminen ja rukoiltavana oleminen sopisi kirkon alttarilla paremmin polvillaan? -No siinähän on se vika että siinä ei voisi tapahtua näitä kaatumisia. Kaikki on tarkkaan mietittyä, -show elementtejähän nuo on! Kyllä rukouspalvelun voisi hoitaa hyvin penkkiinkin päin, niinhän se hoidetaan normaali jumalanpalveluksessakin! Eikä taatusti jumalanpalvelusten yhteiset rukoukset yhteisten asioiden puolesta ole vähempiarvoisia!
Toinen mitä olen miettinyt, on että miksi pitää olla joku erityinen ihminen "esirukoilemassa"? Voihan jokainen halutessaan rukoilla itsekin. Ei se rkuulluksi tulemiseen mitään lisäarvoa tuo jos on Jalovaara rukoilemassa. Näinkin varmaan on että tämmöinen "esirukoilemis"-kulttuuri ruokkii ajatusta siitä että joku on parempi muita rukoilemaan tai että jollain henkilöllä on paremmat "yhteydet" yläkertaan päin mikä on tietenkin pelkkää ihmisten keksintöä.
Kyllä rukoushommallakin varmaan itsensä jotenkin elättää, helluntailaispiireissä jotkut "toisten puolesta rukoilijat" porskuttavat aika mukavastikin...
Jalovaarakin ylläpitää mielikuvaa itsestään ihmisenä jolla on niin paljon normaalia paremmat yhteydet taivaaseen että kannattaa lähteä mukamas matkojenkin takaa hänen esirukoiltavakseen.
Oikeastaan koko esirukoileminen on minusta aika tekopyhää touhua. Tarkoituksena siinä lienee oman uskovaisuuden esilläpitäminen. Ne, jotka mainostavat voivansa rukoilla muittenkin puolesta että oikein kirkkoja varataan ja tilaisuuksia siihen järjestetään; -lienevät sitten sitä mieltä itsestään että pyhitys on niin paljon muita pitemmällä että riittää opetettavaa muillekin asti. Sen ymmärrän jos joku varsinaisesti PYYTÄÄ "voisitko rukoilla puolestani" ihan yksityisesti. Kaikkihan eivät jaksa. Jalovaaran luo sen sijaan mennään pääasiassa siksi että häntä kuvitellaan paremmilla yläkerran yhteyksillä varustetuksi ja hänhän itse mainostaakin rukoilemistaan ja kutsuu ihmisiä rukoiltavakseen. Mitä muuta tuo on kuin itsensä tarkoituksellista esillä pitämistä?
Minä en usko että hänellä mitään "armolahjaa" on. Ei ole yhtäkään lääketieteellisesti pätevällä tavalla ja riippumattomalla seurannalla todistettu parantuneeksi mistään. Eikä kenenkään muunkaan "uskolla parantajan"! -pelkkää huuhaata koko homma aina Ylivainiosta ja aiemmistakin maanittelijoista lähtien! uskoo ken tahtoo!
Kaikkein pahinta edelleenkin on, ettei noissa tilaisuuksissa evankeliumilla ole muuta asemaa kuin että sellaisenkin mainitaan olevan olemassa. Siis selkeä sivurooli.
-
Ilmeisesti sitten monet parantuneet valehtelevat parantumisestaan. Turhaa kait siitä on meidän ruveta inttämään.
Kyllä minäkin vierastan sitä kaatumista, mutta vierastan myös monta muuta elementtiä, joita kristityissä piireissä harrastetaan:
- kauheaa elämöimistä (ylistyskuoroja)
- jumalan terve-tervehdystä
- sellaista, että kaikki syntielämä, synnin tekeminen, hyväksytään sillä perusteella, että Jeesus on syntisten ystävä (minun ymmärtääkseni Jeesus rakastaa syntistä, mutta vihaa syntiä)
- Jeesuksesta puhutaan Jesse-nimellä ja hänestä tehdään milloin kaljan lipittäjä ja milloin julkihomo
- armoa tarjotaan katumattomalle
-
minulle on suuri ihme herätessäni tänä aamuna... ei siinä jalovaaraa tarvita.
Onko Jalovaara tuppautunut auttamaan kenenkin heräämisessä aamulla? Minusta tuo kuulostaa jo panettelulta. On oikeasti sairaita ihmisiä, jotka eivät ole saaneet muualta apua ja sitten ovat kääntyneet Pirkon puoleen. Monet heistä ovat parantuneet, näin minä uskon. Eiväthän terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.
-
Oletko lukenut tämän ketjun aloittajan kirjoituksen vihasta ja vihaamisesta. Kysymys oli P Jalovaaran tulkitsemista Efesolaiskirjeiden kohdista. Siinä
hän nimitti vihaista ihmistä ongelmajätteeksi. Siitä alkoi erittäin ansiokas keskustelu. Nyt tämä keskustelun loppu-osa voisi olla omassa ketjussaan, vaikka toisaalta, piirteitä vihasta alkaa ollakin tulollaan. Pannaan piste ja annetaan anteeksi!
Toinen asia on keskustelijoihin tutustuminen pidemmällä aikavälillä. Juhanin
sarkastiset sivallukset ovat mainioita maan pinnalle palauttajia, kun jutut alkavat hipoa sväärejä. Jampe ja allekirjoittanut ovat katsoneet paremmaksi
erkaantua viidesläisyydestä. Kirjoituksia löytyy ketjusta Pyhityksestä.
Meistä körteistä löytyy moneksi, mutta koettelemme toisiamme rakkaudessa.
Hyvää pääsiäsaikaa !
8)
-
Jampe ja allekirjoittanut ovat katsoneet paremmaksi
erkaantua viidesläisyydestä. Kirjoituksia löytyy ketjusta Pyhityksestä.
Hyvää pääsiäsaikaa !
8)
En minä ole sanonut olleeni viidesläisyydessä, etä semmoinen pieni tarkennus tähän väliin vaikkei sillä mitään merkitystä olekaan. Asiasta olen Riitan kanssa kuitenkin samaa mieltä.
-
8.1.09 kirjoituksesi Pyhitys-ketjussa, lause jossa sanoit olleesi pyhitysporukoissa jne. sai kai minut ajattelemaan että olisi oltu samoissa
porukoissa. Onhan niitä muitakin. Anteeksi virhe!
-
8.1.09 kirjoituksesi Pyhitys-ketjussa, lause jossa sanoit olleesi pyhitysporukoissa jne. sai kai minut ajattelemaan että olisi oltu samoissa
porukoissa. Onhan niitä muitakin. Anteeksi virhe!
No problem! :wink:
-
Oletko lukenut tämän ketjun aloittajan kirjoituksen vihasta ja vihaamisesta. Kysymys oli P Jalovaaran tulkitsemista Efesolaiskirjeiden kohdista. Siinä
hän nimitti vihaista ihmistä ongelmajätteeksi. Siitä alkoi erittäin ansiokas keskustelu. Nyt tämä keskustelun loppu-osa voisi olla omassa ketjussaan, vaikka toisaalta, piirteitä vihasta alkaa ollakin tulollaan. Pannaan piste ja annetaan anteeksi!
Suomeksi sanottuna parempi, että minä en enää jatka tätä ketjua. Asia ymmärretty!
-
Ei ollenkaan näin, vaan kaikki antakoot anteeksi! :smt022
Jatketaan eteenpäin kohti pääsiäistä.
-
Oletko lukenut tämän ketjun aloittajan kirjoituksen vihasta ja vihaamisesta. Kysymys oli P Jalovaaran tulkitsemista Efesolaiskirjeiden kohdista. Siinä hän nimitti vihaista ihmistä ongelmajätteeksi. Siitä alkoi erittäin ansiokas keskustelu. Nyt tämä keskustelun loppu-osa voisi olla omassa ketjussaan, vaikka toisaalta, piirteitä vihasta alkaa ollakin tulollaan. Pannaan piste ja annetaan anteeksi!
Suomeksi sanottuna parempi, että minä en enää jatka tätä ketjua. Asia ymmärretty!
Eli vihastuit??
--
Viestiesi lukemista muuten helpottaisi, jos jättäisit lainaukset näkyviin.