Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: mami - 18.08.08 - klo:13:58
-
Tarkoittaako arjen kristillisyys sitä, että kristinuskon arvomaailma ilmenee kotona ja työpaikalla pienissä käytännön valinnoissa ja toisiin ihmisiin suhtautumisessa? Vai mitä se on?
Luulisin, että se ei ole maailmanlopun ennustamista tai sitä, että "ihan kohta tapahtuu jotain mahtavaa ja mullistavaa, koko Suomeen puhkeaa herätys", tai ihmisten värväämistä niin aktiiviseen evankeliumin työhön, että koti ja läheiset jäävät retuperälle.
Mutta jossain varmaan menee raja - arkiseen kristillisyyteen vedoten voi jäädä kotiin katsomaan telkkaria ja tassuttelemaan tohveleissaan kukkia kastellen, kun voisi osallistua Siionin virsien veisaamiseen ja lähimmäispalveluun.
-
Tarkoittaako arjen kristillisyys sitä, että kristinuskon arvomaailma ilmenee kotona ja työpaikalla pienissä käytännön valinnoissa ja toisiin ihmisiin suhtautumisessa? Vai mitä se on?
Minulle arjen kristillisyys tarkoittaa sitä, että uskotaan ja toimitaan uskon pohjalta, muttei elämöidä siitä. Kristillisyys ei ole juhlapuheita uskosta eikä lippukulkueita vaan elämää arjessa. Miksi pitää ääntä uskosta, kun se kuitenkin on heikko?
-
On jotenkin hassua, että jotkut pitävät joitain aikoja ja tekemisiäenempi kristillisinä kuin toisia.
Minusta ihan yhtä paljon kristillistä on käydä töissä ja maksaa veroja, kuin käydä kirkossa lausumassa jotain yhteislausuntaa kuten siellä on tapana.
Minulle on melkoista uskonkoetusta ja hengellistä taistelua raahautua töihin ja neuvotteluihin. Ei minun uskonnollisuuteni siinä ole mitenkään vähäisempää kuin kirkossakaan tai körttiseuroissa.
Joku on sanonut, että Jeesus on kristus kun alkaa Sunnuntai ja kun arki alkaa on Jeesus kirstus ja kansi kiinni?
Ikävää jos kristillisyys olisi vain jotain mikä ei ole arjessa mukana.
Kylläkin eihän se ole minun vaan lahja usko.
Ja sillä en voi pröystäillä, taidan olla kyllä huono uskossani, kuten työssäkin.
Huono työmies ois hyvä titteli mulle.
-
Arjen kristillisyys voi olla sitäkin, että alkaa arvostamaan perheenjäseniä
niin suuressa määrin, että heidän ei tarvitse näyttää tai tuntea itseään unohdetuksi.
Jos arvostus on tarpeeksi hyvä ja todellinen, niin ei tarvita tehokeinoja kohottamaan itsetuntoa.
Heräteostot voivat johtua arvostuksen puutteesta. Ylen syöminen on itselohdutusta.
Kun kotona arvostetan, niin lapset tulevat ajoissa kotiin. Vaimo laittaa hyvää ruokaa miehelleen ja silittää vaatteet seuraava päivää varten.
Yhteisen hyvän kodin tunnus voi olla, että ilta-aterialla jokainen viipyy
ja keskustelee. Lapset oppivat keskustelemaan järkevästi. Kukaan ei huuda kotona.
Hyvä käytos tulee luonnolliseksi tavaksi elää.
Siitä voisi olla hyötyä muuallakin.
-
Joku on sanonut, että Jeesus on kristus kun alkaa Sunnuntai ja kun arki alkaa on Jeesus kirstus ja kansi kiinni? Ikävää jos kristillisyys olisi vain jotain mikä ei ole arjessa mukana.
Hyvin kirjoitettu. Samaa mieltä.
-
Heräteostot voivat johtua arvostuksen puutteesta. Ylen syöminen on itselohdutusta.
Kun kotona arvostetan, niin lapset tulevat ajoissa kotiin. Vaimo laittaa hyvää ruokaa miehelleen ja silittää vaatteet seuraava päivää varten.
Voivat heräteostot johtua arvostuksen puutteesta, mutta myös monesta muusta asiasta, eipä kai tuo heräteostosten teko usein mitenkään paha asia ole.
Ja tuo jälkimmäinen kappale ei kyllä useimmiten ole tosielämää. Lapsen menemisiä säätelee moni muukin asia kuin kodin arvostus. Kehotus vaimon paikasta laittamassa hyvää ruokaa miehelleen ja silittämässä vaatteita nostattaa jo hiuksia pystyyn.
-
Heräteostot voivat johtua arvostuksen puutteesta. Ylen syöminen on itselohdutusta.
Kun kotona arvostetan, niin lapset tulevat ajoissa kotiin. Vaimo laittaa hyvää ruokaa miehelleen ja silittää vaatteet seuraava päivää varten.
Voivat heräteostot johtua arvostuksen puutteesta, mutta myös monesta muusta asiasta, eipä kai tuo heräteostosten teko usein mitenkään paha asia ole.
Ja tuo jälkimmäinen kappale ei kyllä useimmiten ole tosielämää. Lapsen menemisiä säätelee moni muukin asia kuin kodin arvostus. Kehotus vaimon paikasta laittamassa hyvää ruokaa miehelleen ja silittämässä vaatteita nostattaa jo hiuksia pystyyn.
Meillä äitin ei ole tarvinnut tehdä enää vuosiin paljoakaan ruokaa. Sen jälkeen kun isoveli meni yläasteelle, niin ruokaa on ollut valmiina pöydässä aina kun vanhemmat ovat tulleet töistä. Ja muutenkin. Kyllä se on meillä useimmiten isä joka viikonloppuisin tekee jotain vähän erikoisempaa kuten lohta tai paistia. Äiti kyllä leipoo tms., ja kuitenkin me olemme melko perinteinen ydinperhe. Siksi minua ärsyttääkin juuri nuo munkki-1 arvostamat käsitykset naisen paikasta.
Perheen yhteinen ateria on ollut meillä aina tärkeä. Aina kun mahdollista, niin meillä syödään yhdessä vähintään yksi ateria päivässä. Aina se ei todella ole mahdollista harrastusten tai muiden menojen vuoksi.
Eikö lähimmäisen rakkauden osoittaminen ole kristillisyyttä arkisimmillaan ja parhaimmillaan? Jeesus neuvoo rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään. Samalla Raamattu puhuu myös vanhempien kunnioituksesta. Eikö Perheen yhteinen ateria, tai ainakin pyrkimys siihen, ole sitä kristillisyyttä arjessa? Eikä sitä koskaan erikseen mainita saati edes ajatella.
-
Voivat heräteostot johtua arvostuksen puutteesta, mutta myös monesta muusta asiasta, eipä kai tuo heräteostosten teko usein mitenkään paha asia ole.
Heräteostosten paha vika on se, että loppukuussa on rahasta puutetta, ellei ole rikasta isää.
Ja tuo jälkimmäinen kappale ei kyllä useimmiten ole tosielämää. Lapsen menemisiä säätelee moni muukin asia kuin kodin arvostus.
Jos muutetaan arvostus arvostamattomuudeksi, niin lasta (nuorta)voi joutua hakemaan kotiin milloin mistäkin ja joskus yölläkin.
Kehotus vaimon paikasta laittamassa hyvää ruokaa miehelleen ja silittämässä vaatteita nostattaa jo hiuksia pystyyn.
Ainahan on niitä naisia, joille työ muualla on kiinnostavampaa.
Poliittinen suuntauskin on, että naisten pitäisi olla työssä ja lapset päiväkodissa, jossa koulutetut lastenhoitajat vaalivat laumaansa.
Jos tukka nousee siitä, että mies tarvitsee ruokaa ja naisen huolenpitoa, niin silloinhan voisi ajatella, että naisen olisi helpompi elää yksin.
Moni on vaihtanut miehensä koiraan. Koira on uskollinen ja tottelevainen.
-
Voivat heräteostot johtua arvostuksen puutteesta, mutta myös monesta muusta asiasta, eipä kai tuo heräteostosten teko usein mitenkään paha asia ole.
Heräteostosten paha vika on se, että loppukuussa on rahastea puutetta, ellei ole rikasta isää.
Heräteostoksia on monenlaisia ja monenhintaisia - samoin kuin ihmisten rahavaroja. Joku ostaa heräteostoksena tiskiharjan, kun kaupassa sen nähdessään muistaa, että johan tuo vanha alkaa olla huono. Jne.
Ja tuo jälkimmäinen kappale ei kyllä useimmiten ole tosielämää. Lapsen menemisiä säätelee moni muukin asia kuin kodin arvostus.
Jos muutetaan arvostus arvostamattomuudeksi, niin lasta (nuorta)voi joutua hakemaan kotiin milloin mistäkin ja joskus yölläkin.
Toisaalta myös kotoaan arvostusta nauttivaa lasta voi joutua hakemaan kotiin milloin mistäkin ja joskus yölläkin.
Kehotus vaimon paikasta laittamassa hyvää ruokaa miehelleen ja silittämässä vaatteita nostattaa jo hiuksia pystyyn.
Ainahan on niitä naisia, joille työ muualla on kiinnostavampaa.
Poliittinen suuntauskin on, että naisten pitäisi olla työssä ja lapset päiväkodissa, jossa koulutetut lastenhoitajat vaalivat laumaansa.
Jos tukka nousee siitä, että mies tarvitsee ruokaa ja naisen huolenpitoa, niin silloinhan voisi ajatella, että naisen olisi helpompi elää yksin.
Moni on vaihtanut miehensä koiraan. Koira on uskollinen ja tottelevainen.
Taidat elää aika vanhojen perhekäsitysten mukaan ja naisen paikka, se nyt on missä on? Pitäisi siis olla kotona, tehtävänä miehen hoitaminen? Mies on perheen pää, nainen kylkiluusta irrotettu miehen tarpeiden täyttäjä? Älä kuitenkaan opeta, että kaikkien pitäisi elää sinun käsityksesi mukaan.
Kyllä myös naisella on oikeuksia, nainen on yhtä lailla ihminen, pitäisi olla tasa-arvoinen.
Tämä 'kiistely' on nyt kyllä taas ihan väärässä paikassa. Ei pitäisi pilata rakentavasti aloitettua aihetta.
Kyllä minäkin olisin sillä linjalla, että arjen kristillisyys on lähimmäisen rakkauden elämistä arjessa todeksi. Teoissa, sanoissa, ajatuksissa. (Tämän viestin osalta itse taas siinä epäonnistuin, kun kuohahti yli.)
-
Vaikka en - periaatteesta - mieheni vaatteita silitäkään, niin ymmärrän mitä Munkki-1 ajaa takaa. Sellaista huolehtivaa ja arvostavaa ilmapiiriä kotona. Ei sitä, että huoltaja luuraa lähes joka ilta kissanristiäisissä ja kulttuuririennoissa ja soittaa, että tulen kotiin klo 22, antakaa kissalle ruokaa ja syökää voileipää. Tai ettei jaksa kuunnella lasten narinoita suuttumatta.
Se huolehtivuus voi tulla miehenkin taholta, ei siinä ole eroa.
Hyviä pointteja arkielämän hengellisyydestä!
-
Mutta entäs arjen kristillisyys työpaikalla? Tekee säntillisesti työnsä, eikä lusmuile? On innovatiivinen ja proaktiivinen, antaa kaikkensa? Pysyy vastoinkäymisissäkin säyseänä ja positiivisena, eikä koskaan pimahda? (Hyräilee vain mielessään Siionin Virsiä, niin potutus menee ohitse?) On huomaavainen ja avulias työkavereille. Hoitaa leiviskänsä ja käyttää talenttiaan, vallitsee luomakuntaa oikeamielisesti.
-
Mulle arjen kristillisyys työpaikalla on sitä, että yritän hoitaa hommani hyvin, ja osoittaa niin työkavereille kuin oppilaillekin arvostusta. En kuitenkaan halua toimia ohi oman itseni, en halua olla "kiltimpi kuin olen", koska Jumala on kumminkin minulle välillä taipumattoman ja tulisenkin luonteeni antanut. Toisaalta tämä on myös opettanut minut pyytämään tarvittaessa anteeksi. Yksi suurimmista toiveistani on, että voisin pienillä teoilla, ikään kuin salaa ja itseltänikin huomaamatta osoittaa Taivaan Isän rakkautta. En kyllä yleensä onnistu siinä kovin hyvin. Anteeksi pyytämisessä olen sen sijaan jo jonkin verran kehittynyt. ;-)
-
Liisa kirjoitti hiukan modernimmalla tavalla naisen näkökulmasta katsoen.
Heräteostoja ei ole tarpeellisten esineiden osto, kuten tiskiharja, vasara tai perusruokatarvikkeet, ym joiden osto ei huojuta perustarpeiden ostoa.
Mielestäni, naisen asema kodissa ei ole olla orjana, eikä orjuuttaa toisia.
On liian usein, että naisilla on käsitys, että heidän miehensä on kaikkea kauheaa.
Sen käsityksen mies saa kuulla väkevin sanoin, ja seurauksena mies jää ylitöihin joka ilta.
Kotiin tultuaan hän ei uskalla herättää vaimoaan, vaan nukkuu hiljaisesti keittion sohvalla.
Herättyään hän keittää aamiaisen ja syö. jonka jälkeen hän herättää vaimonsa ja sanoo: "Nousepas kultaseni aamiaiselle" Minä lähden nyt jo työhön, kun on hiukan kiirettä työssä. Minä voin tiskata, kun tulen. Jätin satasen pöydälle kaiken varalta."
Mieluummin kotielämässä eletään yhdessä oikein, kuin vain naisen ehdoilla.
-
Mieluummin kotielämässä eletään yhdessä oikein, kuin vain naisen ehdoilla.
Tasapainossa mieluiten. Ettei tarvittaisikaan ehtoja, vaan molemmat toistensa hyvää ajattelisivat.
-
Kyllä minäkin olisin sillä linjalla, että arjen kristillisyys on lähimmäisen rakkauden elämistä arjessa todeksi. Teoissa, sanoissa, ajatuksissa. (Tämän viestin osalta itse taas siinä epäonnistuin, kun kuohahti yli.)
Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta kuohahtelu on arjen kristillisyyttä parhaimmillaan.
Mt
-
Kyllä minäkin olisin sillä linjalla, että arjen kristillisyys on lähimmäisen rakkauden elämistä arjessa todeksi. Teoissa, sanoissa, ajatuksissa. (Tämän viestin osalta itse taas siinä epäonnistuin, kun kuohahti yli.)
Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta kuohahtelu on arjen kristillisyyttä parhaimmillaan.
Mt
Taas kompataan. Lisäisin tuohon vielä yksilöllisyyden ja erilaisuuden kannustamisen puolesta kuohahtelun.
-
Arjessa kristillisyys eletään todeksi ja siinä se myös koetellaan.
Omassa lähipiirissämme ja lähisuhteissamme.
Onko rakkaus esim. kaiken kestävää, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei vikoile, on pitkämielistä, ei katkeroidu...ja muuta sen kaltaista...huh huh, pitkä on matka siihen itsellä vielä. :oops:
-
Arjessa kristillisyys eletään todeksi ja siinä se myös koetellaan.
Omassa lähipiirissämme ja lähisuhteissamme.
Onko rakkaus esim. kaiken kestävää, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei vikoile, on pitkämielistä, ei katkeroidu...ja muuta sen kaltaista...huh huh, pitkä on matka siihen itsellä vielä. :oops:
Siinäpä se. Riittääkö Jeesuksen ja opetuslasten tarkoittamaa rakkautta kuten Johanneksen kirjeessä sanotaan:
Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
-
Kyllä minäkin olisin sillä linjalla, että arjen kristillisyys on lähimmäisen rakkauden elämistä arjessa todeksi. Teoissa, sanoissa, ajatuksissa. (Tämän viestin osalta itse taas siinä epäonnistuin, kun kuohahti yli.)
Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta kuohahtelu on arjen kristillisyyttä parhaimmillaan.
Mt
Taas kompataan. Lisäisin tuohon vielä yksilöllisyyden ja erilaisuuden kannustamisen puolesta kuohahtelun.
Olisiko arjen kristillisyyttä sekin että antaisi munkinkin kertoa mielipiteitään Ja jättäisi heräteostosten lillukanvarret pois?
Arjen kristillisyys voi olla sitäkin, että alkaa arvostamaan perheenjäseniä...
Niinpä.
... Vaimo laittaa hyvää ruokaa miehelleen ja silittää vaatteet seuraava päivää varten.
Liisa ja moni muu, jos tämä olisikin ollut muodossa "mies laittaa hyvää ruokaa vaimolleen ja silittää vaimon hameet" jne niin miten olisitte reagoineet? Todenneet että kerrankin munkki puhuu asiaa? Vai olisitteko tasapuolisuuden nimissä olleet moista vastaan??
-
Tosikkoko, käsittääkseni munkki-1 sai kertoa mielipiteensä.
... Vaimo laittaa hyvää ruokaa miehelleen ja silittää vaatteet seuraava päivää varten.
Liisa ja moni muu, jos tämä olisikin ollut muodossa "mies laittaa hyvää ruokaa vaimolleen ja silittää vaimon hameet" jne niin miten olisitte reagoineet? Todenneet että kerrankin munkki puhuu asiaa? Vai olisitteko tasapuolisuuden nimissä olleet moista vastaan??
No, eihän se olisi arjen kristillisyyttä.
Harvemminhan tuota mies - keskimäärin, olettaisin - vaimon vaatteita silittää ja ruuanlaitosta huolehtii. Minä näkisin, että sekä mies että nainen laittakoot ruokaa. Ja kukin silittäköön omat vaatteensa. Tai ettei ainakaan stereotypisoida jotain vanhojen aikojen sukupuolirooleja, että miehen palveleminen on naisen tehtävä.
-
On jotenkin hassua, että jotkut pitävät joitain aikoja ja tekemisiäenempi kristillisinä kuin toisia.
Minusta ihan yhtä paljon kristillistä on käydä töissä ja maksaa veroja, kuin käydä kirkossa lausumassa jotain yhteislausuntaa kuten siellä on tapana.
Minulle on melkoista uskonkoetusta ja hengellistä taistelua raahautua töihin ja neuvotteluihin. Ei minun uskonnollisuuteni siinä ole mitenkään vähäisempää kuin kirkossakaan tai körttiseuroissa.
.
Rakentavasti ja lohduttavasti sanottu! Kiitos!
Itsekin ajattelen että miksi arjen kristillisyyden(kään) pitäisi olla yrittämistä tulla "paremmaksi" kristityksi? Elän, olen ja hengitän; -siinä on minulle riittämiin kristillisyyttä arkeen ja pyhään. ja jos ajattelen vanhempana omia lapsiani niin minä iloitsen heidän pelkästä olemassaolostaan. Se on minulle vanhempana suurin kiitos että he ovat olemassa ja elävät tuossa vierellä. Kiintymys heihin perustuu siihen että he ovat omiani, -he ovat sitä pyytämättäänkin...
-
Itsekin ajattelen että miksi arjen kristillisyyden(kään) pitäisi olla yrittämistä tulla "paremmaksi" kristityksi? Elän, olen ja hengitän; -siinä on minulle riittämiin kristillisyyttä arkeen ja pyhään. ja jos ajattelen vanhempana omia lapsiani niin minä iloitsen heidän pelkästä olemassaolostaan. Se on minulle vanhempana suurin kiitos että he ovat olemassa ja elävät tuossa vierellä. Kiintymys heihin perustuu siihen että he ovat omiani, -he ovat sitä pyytämättäänkin...
Jatkuva pyrkimys tulla paremmaksi ihmiseksi ei ole aivan hassu ajatus. Pyrkimykset tuovat suolaa elämään. Ilman pyrkimyksiä, tavoitteita, ihanteita elämämme on mauttomampi.
-
Elän, olen ja hengitän; -siinä on minulle riittämiin kristillisyyttä arkeen ja pyhään.
Mikä merkitys sinulle on kilvoittelulla?
-
Elän, olen ja hengitän; -siinä on minulle riittämiin kristillisyyttä arkeen ja pyhään.
Mikä merkitys sinulle on kilvoittelulla?
En oikein osaa kuvailla... -tai no ehkä korkeintaan sellainen etten yritä mitenkään kilvoitella ainakaan siinä mielessä miten se yleensä käsitetään hengellisessä kielenkäytössä. Minusta ajatella kilvoittelevansa tai jopa yrittää sitä... -hmm... -itsensä pettämistä? En siis vaivaa asialla lainkaan päätäni.
-
Elän, olen ja hengitän; -siinä on minulle riittämiin kristillisyyttä arkeen ja pyhään.
Mikä merkitys sinulle on kilvoittelulla?
En oikein osaa kuvailla... -tai no ehkä korkeintaan sellainen etten yritä mitenkään kilvoitella ainakaan siinä mielessä miten se yleensä käsitetään hengellisessä kielenkäytössä. Minusta ajatella kilvoittelevansa tai jopa yrittää sitä... -hmm... -itsensä pettämistä? En siis vaivaa asialla lainkaan päätäni.
Olet siis luopunut pyrkimyksestä tulla paremmaksi ihmiseksi?
-
[Jatkuva pyrkimys tulla paremmaksi ihmiseksi ei ole aivan hassu ajatus. Pyrkimykset tuovat suolaa elämään. Ilman pyrkimyksiä, tavoitteita, ihanteita elämämme on mauttomampi.
Minusta taas pyrkimys tulla paremmaksi ihmiseksi (varsinkin hengellisyyden takia) on mitä hulluin idea ja toteuttamiskelvotonkin. Pyrkimykset tosin ovat hyväksi mutta pikemminkin sellaiset mitkä kuuluvat ihan tavalliseen arkielämään kuten vaikkapa; aionpa suunnitella ensi vuodeksi tavoitteen että alan kuntoilemaan joka päivä!
Hengelliset pyrkimykset ovat kaikkein turhimpia sillä ihminen ei paremmaksi tule vaikka voissa paistaisi, on vain tyydyttävä olemaan yhtä aikaa syntinen ja armahdettu.
Loppujen lopuksi; Jos ei voi olla esim. aidosti aito ystävä, ihminen ihmiselle niin etovaa on tekeytyä sellaiseksi kristillisyyden harjoittamisen takia.
-
[
Olet siis luopunut pyrkimyksestä tulla paremmaksi ihmiseksi?
Tännehän satelee kysymyksiä mutta kun nyt olen kerran linjoilla niin vastataan:
Naulan kantaan!
-
[
Olet siis luopunut pyrkimyksestä tulla paremmaksi ihmiseksi?
Tännehän satelee kysymyksiä mutta kun nyt olen kerran linjoilla niin vastataan:
Naulan kantaan!
Tällainen tapaus. :wink:
-
Tosta muuttumisesta sen verran, että vaikka en ehkä pyhemmäksi pyrikkään, niin tiettyä muutosta tässä tulee itselleen kokoajan hankittua.
Ihmisen tulee laskea, lukea, leikkiä ja nauraa muuten ei ihminen kehity.
Nyt olen lukemassa sellaista huuhaa kirjaa kuin miten tulet huippumyyjäksi ja sen opetuksia pikkasen laitan käytäntöön. Eräs on sellainen, että tulisi olla innostunut. Kun päätän olla innostunut niin innostus valtaa työssä ja muualla se on sellainen jokin sisäinen juttu joka toimii ulkoisissa tekemisissäänkin. En tiedä mistä tulee ja minne menee.
Pooh taas poikkeaa aiheesta.
Minusta Raamatussa Paavalikin painotti että tulisi tehdä asioita ja jopa kurittaa ruumistaan, että se pysyisi kurissa.
Tietenkin hengellisesti se mikä meitä rakentaa on ARMO ja sen varassa oleminen ja eläminen.
Kuitenkin toi liika painotus, että ihmisen ei tulisi tehdä mitään on pikkasen väärä sillä silloinhan joutuisi arkkuun alta aikayksikön.
Paremmaksi tai siis pyhemmäksihän me ei tulla tehdään me mitä tahansa, mutta elämässä on asioita joihin meillä on vastuu ja sitä ei tulisi paeta.
Ruumiin kunto tulisi olla parempi kuin ruumiin kunto.
Arjen kristillisyys kiva asia pohtia kuitenkin.
-
Ihmisen tulee laskea, lukea, leikkiä ja nauraa muuten ei ihminen kehity.
Sanalla sanoen pieni lapsellisuus on aina paikallaan.
Eräs on sellainen, että tulisi olla innostunut. Kun päätän olla innostunut niin innostus valtaa työssä ja muualla se on sellainen jokin sisäinen juttu joka toimii ulkoisissa tekemisissäänkin. En tiedä mistä tulee ja minne menee.
Kirjoitat siis motivaatiosta. Kun on motivaatiota on innostunut. Ja motivaatio taas syntyy rohkaisemalla, kannustamalla, innostamalla.
Minusta Raamatussa Paavalikin painotti että tulisi tehdä asioita ja jopa kurittaa ruumistaan, että se pysyisi kurissa.
Siitä vaan ruoskimaan itseään. :roll:
Ruumiin kunto tulisi olla parempi kuin ruumiin kunto.]
Mens sana in corpore sano. :wink:
-
Ei kuri ruoskaa kaipaa, se on aidattu polku kohti oikeaa päämäärää.
-
Ei kuri ruoskaa kaipaa, se on aidattu polku kohti oikeaa päämäärää.
Minulle riittäisi monta polku kohti oikeaa päämäärää. Aidoista viis.
-
Se on itsekuria, jos pysyy oikealla polulla ilman aitoja.
-
Se on itsekuria, jos pysyy oikealla polulla ilman aitoja.
Tai sitten: Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
-
Ihimisen omatunto on sellaanen navigaattori, joka yrittää tikuttaa meille oikeeta polokuja määränpäähän. Eräs kaveri kokeeli uutta navigaattoria ja ajeli vastoon navigaattorin ohojeeta. Kone intti ja intti; käänny, käänny, kunnes oli sanonu, että aja sitten mihinkä haluat.
Huanosti meille käy, jos meirän sisäänen navigaattorimma lakkaa puhumasta meille.
Vaikka luatanki Allahiin, niin kameli kannattaa silti sitoa kunnolla kiinni. Arab. sananlasku
-
Taivaan linnulta (tervapääsky) olen tänä syksynä poiminut kymmenkunta täikärpästä. Hyvin ruokituilta nekin näyttivät.
-
Taivaan linnulta (tervapääsky) olen tänä syksynä poiminut kymmenkunta täikärpästä. Hyvin ruokituilta nekin näyttivät.
Jännää. Missä olet päässyt taivaanlinnulta täikärpäsiä nyppimään?
-
Olin Kotkan keskuskoulun pihalla välituntia valvomassa, kun tervapääsky teki ensin pari kierrosta metrin tai parin korkeudella ja laskeutui sitten maahan. Siinä se lojui hetken liikkumattomana ja salli noukkia niitä vihertäviä kammotuksia höyhenistään. Sitten se nousi lentoon ja toisti kierroksensa laskeutuen taas melkein samaan paikkaan lähelleni. Poimin vielä muutaman ötökän. Osa niistä putosi linnun alta maahan, kun se sitten viimein nousi siivilleen ja lensi teilleen. Laskin loisia noin kymenkunta.
Opettajainhuoneen tietokoneen avulla löysin lajimääritykseksi tervapääskyn täikärpäsen.
-
Olin Kotkan keskuskoulun pihalla välituntia valvomassa, kun tervapääsky teki ensin pari kierrosta metrin tai parin korkeudella ja laskeutui sitten maahan. Siinä se lojui hetken liikkumattomana ja salli noukkia niitä vihertäviä kammotuksia höyhenistään. Sitten se nousi lentoon ja toisti kierroksensa laskeutuen taas melkein samaan paikkaan lähelleni. Poimin vielä muutaman ötökän. Osa niistä putosi linnun alta maahan, kun se sitten viimein nousi siivilleen ja lensi teilleen. Laskin loisia noin kymenkunta.
Opettajainhuoneen tietokoneen avulla löysin lajimääritykseksi tervapääskyn täikärpäsen.
Ihme, että se on päässyt maasta omin avuin lentoon. Sillä on niin onnettoman pienet ja hennot jalat, että yleensä se on heitettävä taivaalle.
-
Olin Kotkan keskuskoulun pihalla välituntia valvomassa, kun tervapääsky teki ensin pari kierrosta metrin tai parin korkeudella ja laskeutui sitten maahan. Siinä se lojui hetken liikkumattomana ja salli noukkia niitä vihertäviä kammotuksia höyhenistään. Sitten se nousi lentoon ja toisti kierroksensa laskeutuen taas melkein samaan paikkaan lähelleni. Poimin vielä muutaman ötökän. Osa niistä putosi linnun alta maahan, kun se sitten viimein nousi siivilleen ja lensi teilleen. Laskin loisia noin kymenkunta.
Opettajainhuoneen tietokoneen avulla löysin lajimääritykseksi tervapääskyn täikärpäsen.
Ihme, että se on päässyt maasta omin avuin lentoon. Sillä on niin onnettoman pienet ja hennot jalat, että yleensä se on heitettävä taivaalle.
Ei oo taivaanlinnuillakaan helppoa.
-
Kloppina serasin tervapääskyä joka lenteli taivahalla pitkä naru perässään. No yks aamu sitten samaanen lintu oli jostakin raosta tippunu meirän puuliiterin lattialle. Mistähän liä saanu narun kinttuhunsa, mutta siitä linnun vapahutin ja mestarilentäjän lähetin takaasin taivahalle.
Tervapääsky tosiaan tarttoo jonkunlaasen korokkehen, mistä voi siivilleen ponnistaa.
Linnunpöntööt tosiaan olis hyvä putsata kevättalaven pakkaasilla kirpuusta ym. loisista.
-
Tervapääskyllä saattaa olla lentoon lähtemisessä ongelmia, jos maassa kasvaa heinää tai varpuja. Koulun pihan soralta se lähti ihan vaivattomasti.
-
Kloppina serasin tervapääskyä joka lenteli taivahalla pitkä naru perässään. No yks aamu sitten samaanen lintu oli jostakin raosta tippunu meirän puuliiterin lattialle. Mistähän liä saanu narun kinttuhunsa, mutta siitä linnun vapahutin ja mestarilentäjän lähetin takaasin taivahalle.
Tervapääsky tosiaan tarttoo jonkunlaasen korokkehen, mistä voi siivilleen ponnistaa.
Linnunpöntööt tosiaan olis hyvä putsata kevättalaven pakkaasilla kirpuusta ym. loisista.
Tervapääskysen suurena ysyävänä voin kertoa, että vapaa tila alla tulisi olla noin kolme metriä. Kuntervapääskyt ilakoitsevat ilmassa on kesän kauneimmat päivät. Olen monesti katsellut kun leikkivät ilmiselvästi naattaa. Ja tuo ruokapuoli on niin kuin sanassa sanotaan ettei varastoja kerätä, vaan lennettää suu auki ja ilmaplanktoni lentää suoraan suuhun. Tervapääsky on kesän lintu.
-
Kloppina serasin tervapääskyä joka lenteli taivahalla pitkä naru perässään. No yks aamu sitten samaanen lintu oli jostakin raosta tippunu meirän puuliiterin lattialle. Mistähän liä saanu narun kinttuhunsa, mutta siitä linnun vapahutin ja mestarilentäjän lähetin takaasin taivahalle.
Tervapääsky tosiaan tarttoo jonkunlaasen korokkehen, mistä voi siivilleen ponnistaa.
Linnunpöntööt tosiaan olis hyvä putsata kevättalaven pakkaasilla kirpuusta ym. loisista.
Tervapääskysen suurena ysyävänä voin kertoa, että vapaa tila alla tulisi olla noin kolme metriä. Kuntervapääskyt ilakoitsevat ilmassa on kesän kauneimmat päivät. Olen monesti katsellut kun leikkivät ilmiselvästi naattaa. Ja tuo ruokapuoli on niin kuin sanassa sanotaan ettei varastoja kerätä, vaan lennettää suu auki ja ilmaplanktoni lentää suoraan suuhun. Tervapääsky on kesän lintu.
Sanonta pääskysestä ei päivääkään koskeneekin juuri tervapääskyä. Toukokuun loppupuolella saapuvat ja silloin voi sanoa kesän alkaneeksi.
-
Taisivat jo mennä tältä kesältä etelään; toivottavasti sekin, josta nypin siipiveikot koulun pihalle.
Kaipa tällainen luonnon ystävällismielinen seuraaminenkin on arkista kristillisyyttä. Täikärpäsiin suhtauduin tosin äärimmäisen vihamielisesti. Kaipa niitäkin joku hyönteisharrastaja rakastaisi.
-
Taisivat jo mennä tältä kesältä etelään; toivottavasti sekin, josta nypin siipiveikot koulun pihalle.
Kaipa tällainen luonnon ystävällismielinen seuraaminenkin on arkista kristillisyyttä. Täikärpäsiin suhtauduin tosin äärimmäisen vihamielisesti. Kaipa niitäkin joku hyönteisharrastaja rakastaisi.
Jess. Puhumattakaan luonnon suojelun puolesta toimimisesta.
-
Psalmi 84:4
-
Tänään tammikuun 28 pnä tulee kuluneeksi 110 vuotta Kiuruveden pitäjäapulaisen Lauri Elias Simojoen syntymästä. Hän tuli virkaansa 1929 ja kaatui 25.1.1940 Laatokan saarissa käydyssä taistelussa.
Suomalaisten hallussa olevan Konnunsaaren ja venäläisten käsissä olevan Nuolaniemen välillä olevan huoltotien jäälle oli jäänyt makaamaan haavoittunut venäläinen hevonen. Se oli huutanut sydäntä särkevällä äänellä ja yrittänyt päästä jaloilleen. Sitä oli yritetty ampua mutta turhaan.
Paikalla ollut Elias Simojoki ei kestänyt nähdä eläimen kärsimystä. Hän otti suksensa ja keskipäivän kirkkaudessa hiihti eläimen luo puolen kilometrin päähän venäläisten rannasta ja lopetti hevosen tuskat. Kääntyessään takaisin vastarannalta ammuttu luoti surmasi hänet. Tätä tekoa voidaan arvostella monella tavalla mutta se kuvaa luonteenomaisesti Elias Simojokea
joka ei arvostanut omaa elämäänsä vihollisen hevosen kärsimyksiä korkeammalle.
Elias Simojoen sankarihauta on Kiuruveden palaneen kirkon saarnatuolin kohdalla.
tämän on kertonut Viljo Porkola1962 kirjoittamassaan K:veden srk. historiassa.
-
olen ollut runsaat 25 vuotta naimisissa lapualaislikan kanssa jolla on syntymäpäivä tänään...
-
Olen pian ( 14.2. ) ollu naimisissa 45 vuotta padasjokelaispojan kanssa.
Silloin ei vielä vietetty ystävänpäivää, oli vain Voiton päivä. Heh, heh !
-
Lähdemme kohta kirkolle Lasten Talvitapahtumaan. Mieheni pyörittää napakelkkaa ja pitää järjestystä isossa liukumäessä. Minä kuuntelen lasten lauluja ja katselen taika-Petteriä ja ostan arpoja. Haen myös oman yhteisvastuukeräyslistani. Tulee olemaan vaikea keräyskevät tämän yleistyneen maahanmuuttajavihan vuoksi. Maahanmuuttajien työllistäminen kirkon avulla kun on väärin ! Media on pitänyt huolen että tämä mieliala on näkyvissä.
Talvitapahtuman tuotto menee yhteisvastuulle. Kuluja on niin paljon että se on jäänyt 200-300E, mutta lapsille kivaa kuitenkin.
-
Talvitapahtuma onnistui paremmin kuin koskaan ennen. Ilma oli hyvä, lunta riittävästi hevosajeluun, tandenhiihtoon, napakelkkaan ja liukumäkeen. Rippikoululaiset paistoivat makkaroita ja vohveleita ja kauppa kävi. Kirkkosalin tapahtuma lapsikuoron esityksineen ja taika-Petterin nokkeline
temppuineen ja vatsastapuhuvine nukkeineen oli riemastuttava. Arpakauppa kävi ja varttuneempi väki söi hernerokkaa ja joi kahvit laskiaispullineen.
Rahallinen tulos oli kolminkertainen aikaisempiin huonompiin vuosiin verrattuna.
Sitten omat ensikokemukseni ovilla yhteisvastuulistan kanssa. Yllätys, yllätys
median valta ei olekaan niin mahtava kuin pelkäsin. Ei pahaa sanaa keräyksen kohteesta. Olen tosin käynyt vasta vajaat puolet ovistani. Ne joilla on vähän antavat vähästään. Ne joilla on Madonnan konserttilippu ovat antaneet keskimäärin 100 euroa. :D
-
Bruce Springsteenin (körttihäiskä) seuratilaisuuteen liput maksoi 73 örkkiä. :wink:
-
No, eihän se olisi arjen kristillisyyttä.
Harvemminhan tuota mies - keskimäärin, olettaisin - vaimon vaatteita silittää ja ruuanlaitosta huolehtii. Minä näkisin, että sekä mies että nainen laittakoot ruokaa. Ja kukin silittäköön omat vaatteensa. Tai ettei ainakaan stereotypisoida jotain vanhojen aikojen sukupuolirooleja, että miehen palveleminen on naisen tehtävä.
Minun mieheni on aika kehno laittamaan ruokaa, mutta enpä minäkään osaa kauhean hyvin tehdä niitä vanhan ajan sukupuoliroolien mukaisia miesten töitä. Olen sentään opetellut vaihtamaan auton renkaat, mutta konepellin alle vilkaistuani olen melkoisen ymmälläni. Samoin kodinkoneiden pikkukorjaukset, lämmityskattilan kiemurat ja muut sellaiset jutut saavat oloni tuntumaan aika perinteisen naiselliseksi. Ihan mielelläni silitän mieheni vaatteet ja laitan hänelle ruokaa. En koe sitä tasa-arvottomuudeksi.
-
En ole koskaan silittänyt vaatteitani.
Ruokaa laitan, koska muuten kuolen nälkään. :wink:
-
jännä juttu... mm. käyn kaupassa ja teen ruokaa, mutta nämä kaikki tekniset korjaamiset vaimoni tekee... :wink:
-
Olen Myyrän kanssa samoilla linjoilla. Tekstiilihuoltoon en ole juuri osallistunut, mutta ruuanlaitto kyllä sujuu. Toisin kuin Juhanilla tietotekniikka ei ole tippaakaan vierasta.
-
tietotekniikan korjaukset on minulle ihan helppoja... "VAIMOOO!!!!!..."
-
tietotekniikan korjaukset on minulle ihan helppoja... "VAIMOOO!!!!!..."
Tuota oireyhtymää ilmenee humanisteilla. Onneksi suloinen vaimosi ei ole humanisti vaan hyvin humaani. Ei siis ole ongelmaa, kun on hoito lähellä. Vaimosi on todellinen arjen kristitty eli pääsimme myös ketjun aiheeseen. Tekee vain tekemättä siitä numeroa.
Tästä päästään toiseen asiaan. Aina kun auttaa pikkuisen jossain asiassa niin vastapuolella on hirveä kiitollisuudenvelka ja haluavat hyvittää. Miksi eivät anna auttaa ihan vapaasti, kun se ei maksa mitään. Auttaisivat sitten vuorollaan toista joka tarvitsee häneltä apua niin kaikki voisivat iloita.
-
Humanistina tiivistäisin käsittämättömäksi abstraktioksi näin: kiitollisuudenvelka pitäisi muuttaa bilateraalista multilateraaliseksi.
-
Humanistina tiivistäisin käsittämättömäksi abstraktioksi näin: kiitollisuudenvelka pitäisi muuttaa bilateraalista multilateraaliseksi.
Arkinen kristillisyys onkin nyt tiivistynyt ruonlaitoksi, siivoamiseksi, vaatteiden huolloksi tai tietokoneiden korjaamiseksi sekä sen jakamiseksi perheen kesken. Minulle arjen kristillisyys tarkoittaa sitä, että yrittää
elää sen mukaan mihin uskoo, mutta antaa itselleen anteeksi jatkuvat horjahdukset ja erehdykset.