Jatka tarinaa:

[Sanneli]

...pässit eivät enää olleet lauhkeita ja lisäksi ne alkoivat ikävöidä kaunissävelistä ystäväänsä, niistä tuli kahta kauheampia. Ne talloivat kaikki kylän palsternakkaviljelmät - kylä oli kuuluisa fetajuuston lisäksi myös herkullisista palsternakoistaan - ja lapsille piti järjestää koulukyytejä, jotta nämä eivät olisi olleet aivan pässinpökkimiä. Kyläläiset alkoivat yhdessä miettiä ongelmaan ratkaisua, ja päättivät...

[PekkaV]

...lähteä livohkaan. Livohka, kuten tunnettua, sijaitsee kylän takaa tietä kuusi kilometriä, sitten oikealle kymmenen, tulee iso mäki, jonka ylitettyään Livohka onkin siinä silmäin eessä. Siihen asujaimet sijoittuivat muiden sekaan...

[PekkaV]

...telttoinensa, kippoinensa ja kuppinensa.
Olipa rauhallista, huh huh. Ei pässin pässiä, lampaan villan hajua ei, ei mitään entisestä. Kaik ol uuvveks tullu. Mutta ei ollut herkullista lampaanviuluakaan. Onneksi punaviintä pulppusi lähteestä. Se oli Livohkan tavaramerkki ja tunnus. Siksi täällä ihmiset olivat aina iloisella tuulella...

[Sarai]

...mutta pässit olivat kuuluisia hajuaististaan, ja ihmisten kadottua ympäriltä niiden neniin alkoi leijailla hienoinen punaviinin tuoksu. Pässit päättivät suunnistaa yhtenä laumana kohti tuoksua, mutta...

[PekkaV]

...vain yksi pääsi perille. Muut tuhoutuivat kuin siemenet nesteessä. Tämä kunkku ja kellokas, pässien pässi ryntäsi tietenkin etsimään lampaita, mutta kun niitä ei heti ilmaantunut horiskonttiin, sarvipääsankarimme asteli arvokkaasti sivuilleen vilkuilematta elämän lähteelle, ja alkoi tyylikkään ranskalaiseen tapaansa siemailla eliksiiriä seuraavaan etsintäkeikkaan näin valmistautuen.
Siinä samassa...

[osmo]

...paikalle tuli aluesihteeri. Tämä ojensi pässille Siionin virret ja kysyi: Mitäs veisataan? Ostakko pastillia?

[tosikkoko]

pässi ehdotti virren 167 ekaa säkeistöä. koska Pässi oli tottunut lyhyen ytimekkäisiin ystävättäriensä "mää"/"bää"-puheisiin niin se otti vain murusen körttipastillia. Pässin mielestä pastilli haisi...

[PekkaV]

...hyvälle. Siinä tuoksui ja löyhkäsi Paavon krapula ja heristen kiitosvirsi.
No hyvä. Kissa Kirnauskis, Possus Röhkis ja Pässi Pähkis menivät, tulivat, olivat, tekivät mikä mitäkin, kuka kutakin. Veli Verikarhu tuli siihen ja sanoi: "Nyt kulkaa, rakkaat kullanmurut! Työ etten oo maksanna teitin verojanna, joten antakeepas nyt sitten kiltisti kuten Herra Lakipäämiesmestarimaisterivirasto määrää: eka kaikki kyykkyyn ja kyykyssä, rikkaita kun kaikessa köyhyydessänne olette, tuplasti sen mitä köyhät eli kolme sukupolvea. Neljännen minä annan anteeksi, koska kuitenkin oletten palvelleet kirkkoyhteiskuntaeliittiköyhiä ansiokkaasti parhaan kykynne mukaan.
Siihen nousi Pässi sanomaan, että minä en. No, sanoi Veli Verottajamurjottaja, se on pää sitten pässiltä poikki. Ja niin siinä sitten...

[PekkaV]

...ei käynyt, koska pässi pinkoi karkuun. Häh häh hää, mitä välii. Se tiesi seinän olevan vielä edessä, mutta nyt mentiin ja lujaa niin kauan kuin hippulat vinkui - ja lumi pöllysi. Sukset olivat jo huulilla.

[PekkaV]

...mutta lumi puuttui. Pässi Päkätin vei sivakkansa vinttiin ja rukoili, että ehtisi hakea ne ennen ensilumien sulettua. Toista ei ollut luvassa.
Mässi Mäkätin kurkisti ovesta, pyysi sauvakävelylle tai vaihtoehtoisesti uimaan tai vaan kävelemään, mutta ei nyt ollut se aika. Pässiä odottivat suuret haasteet kertakaikkiaan. Täytyi valmistautua. Hän asetteiksen issensä seljällensä ja alkoi vänyttää puoleen ja toiseen, sillä odotettavissa olevat huasteet edellyttivät venymiskykyä. Se oli paras tehdä jo nyt, kun aikaa kuitenkin vielä oli vähän jäljellä.
Kyllä se tiesi, ettei kaikkea ehtisi kuitenkaan. Pitää ottaa vaan parhaat päältä.
...mentiin...

[Riitta-mummi]

...Kuoria kermat, kuten kissa Kirnauskis tapaa tehdä. On niitä muitainnii pankollaloikojii jotka elelööt toisten sorkan ja sarvien työn iestä.
Voi tuota ihanaa miss Mässi Määkyjää, jos myö oikeen hiihellään ja venytellään ja vaikka käytäis uimassa polskuttelemassa Siilinjärven uppeessa uima-hallissa, suottais olla jos meijän lihat siästyis lammaskaalin laitolta meijän sitkeyvyyen tautta. Vaikka yks hömelä akka se keittelöö  soussia karhunlihastannii. Joten suat olla ite vero-ukkonnii varpaillas kenen nenulle hypit. Verokarhukapina voip puhjeta, tai ainaskii körtti-kolehti-kerjuu! Ja kuhan siirrytään Pohonjanmua puolelle, niin...

[Pena]

... vaan saapuipa paikalle Laama vuoristosta, joka katseli aikansa venyttelyä ja vanuttelua. Katseli ja kummasteli. Viimein se loihe lausumaan: - tämähän on silkkaa joogaa! Näytänpä teille lootusasennon. Siitä saa runsaasti positiivisia vibraatioita...

[Riitta-mummi]

Simpsiön vuorelta, F C Lapuan Laamat käyttää joogaharjoittelua . Lootusasento venyttää paikat aivoja myöten. Tuleva ottelu Paavon Pässejä vastaan ei ole etukäteen selvä, sillä hengen-pässeillä on salainen ase. Selostajamme Kalistaja tietänee enemmän niin salaisuudesta kuin suvuistakin...

[PekkaV]

(...SIELTÄ kuuluukin kalina jo...)

[AKUANKKA313]

Pässit huomasivat että ilman aamuaurinkoa, he eivät voisi opiskella,
käydä töissä, eivätkä jaksaisi lähteä liikkeelle.
Niinpä he ihastuivat Aamu Aurinkoon. Aurinko hymyili heille aina, kun oli lämmintä.
Aurinko ei unohtanut heitä, vaikka julmat pilvet hämäsivät onnettomia pässejä.
Julma pimeys ja kylmyys saivat pässit tuntemaan itsensä hyvin pieneksi.
Eikä silloin edes äiti aurinko heistä välittänyt. Ja niin ne luulivat.
Koulussa oli oma aurinkokuntansa ja töissä.
Opettaja aurinko antoi sysi mustalle lampaalle toivoa ja teki sen kanssa yhteistyötä.
Sillä muut eivät ymmärtäneet mustaa lammasta.
Opettaja-aurinko toi paljon valoa ja lämpöä, sillä musta lammas ei paljoa muita aurinkokuntia tuntenut.
Opettaja Aurinko antoi mustalle lampaalle  oikean lampaan arvon.
Mustat Pilvet olivat häikälemättömiä lampaita sillä ne juorusivat pahaa mustasta lampaasta ja nauroivat sen
salaisuuksista. Ja ne saivat selville, että musta lämmas oli ihastunut Opettaja Aurinkoon.