Sosiaalisuus on tarpeellista ja turvaa tuottavaa. Kuitenkin se myös tasaa, tasapäistää, hillitsee ja kritisoi. Sosiaalisuus on itsestäänselvästi ankkuri todellisuuteen. Ihminen on sosiaalinen eläin. Sosiaalinen eläin ei aina ole ihminen. Ero on merkittävä. Ehkä. Voisi ajatella, että on omahyväistä pitää itseään eläintä kummoisempana varsinkin elonkehän tasapainon näkökulmasta, siis viiimekädessä siitä ainoasta oikeasta?
Toisaalta, mitä näemme, ei ole koko todellisuus. Pyrkimyksemme korkeammalle, nopeammmin ja paremmin saattaa olla nykytodellisuuttamme tärkeämpi arvo.