Luin Jaakko Sahimaan kirjan "Körttikuhilas".
Täällä lyhyt kirjaesittely.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_33395Romaani ajoittuu ajalle 1836 - 1852.
Tarina kertoo nuorehkon pariskunnan, vähän reilu 50 ikäisen (vuonna 1836), elämästä.
Pariskunta kävi vielä Paavo Ruotsalaisen hautajaisissa ja kirja päättyykin vuoteen 1852, oltiin jo siinä 70 ikävuoden tietämillä.
Mukana ovat Paavon lisäksi Mahlberg ja Jonas Laguskin siellä vilahtaa, sekä tietysti Niskanen Paavon mukana.
Kirja on helluntalaisuuden piirissä olleen Ristin Voiton kustantama.
Varsin hyvin kirjan kirjoittaja on tuon ajan körttiläisyyteen perehtynyt. Ensimmäinen painos ilmestyi 1970. Olisikohan ollut hyvä minun jo tuo silloin lukea kun 1971 (tai viimeistään alkuvuonna 1972) lukemaan opin?
Niin körttiläinen kirja, kuin körttiläinen olla voi. Hyvää oli myös se, että kirja oli ystävällisessä mielessä kirjoitettu siten, että siinä ei negatiivisesti arvioitu ei-körttiläisiä vaan keskityttiin vain siihen omaan asiaan, omaan kristilliseen elämään.
Koomisia tilanteita ja tervettä huumoriakin mahtui mukaan.
Jokaisen körttiläisen kyllä olisi hyvä tuo kirja lukea. Mitään uutta se ei tuo, jos on lukenut vaikkapa Paavon elämänkertoja ja muuta tuon ajan körttikirjallisuutta, mutta näiden vanhojen juurien kertaaminen on kuitenkin hengellisen elämän kannalta hyödyllistä.
Jos et ole tuota lukenut etkä sitä helposti löydä, niin toimitan kirjan sinulle lainaksi (laita osoitteesi yv:nä) ja voit lähettää sen sitten seuraavalle mahdolliselle lukijalle.
Kalistajan pitää tuo ainakin lukea, toivottavasti muutkin lukevat.