Vappupuhe(?):
Jotenkin poliittinen tilanne tuo kovasti mieleen 90-luvun alun. Lama, jonka ei pitänyt tulla (Katainen väitti että se ohittaa Suomen, ja joko Erkki Liikanen tai Ilkka Suominen aikoinaan - en muista kumpi - juuri ennen romahdusta vakuutti, että maan talous on huippukunnossa), tuli sittenkin. Oikeisto uskoi, että kysymys ei ole markkinatalouteen normaalisti liittyvistä suhdannevaihteluista, vaan spesifisti Suomea koskevista rakenteellisista ongelmista (suomeksi: duunarit vaatii liikaa liksaa), ja lääkkeeksi ehdotettiin elvytyksen sijasta rakenteellista sopeutusta. Sitten Keskusta sai ns. veret seisauttavan vaalivoiton (irvileuat sanoivat, että talouselämän veret), muodostettiin porvarihallitus, ja Esko Aho rupesi hakemaan "yhteiskuntasopimusta", jolla nuo sopeutustoimet olisi toteutettu (silloisesta yhteiskuntasopimuksesta muistan mehevän Radio Cityn sketsin).
No, eihän siitä sopimuksesta mitään tullut kun ay-väki pisti hanttiin, ja asia hoidettiin perinteiseen tapaan devalvaatiolla. Mitä nyt Viinasen juustohöylä sen ohessa teki tuhojaan - niiden ns. säästöjen jälkivaikutuksia on makseltu pitkään. Ne varsinaiset "rakenteelliset uudistukset" taisivat jäädä toteuttamatta. Nyt Keskusta on sitten taas kaivanut yhteiskuntasopimuksensa naftaliinista.
Onhan ajoissa tietysti eronsakin: Sillon oli valuutta, jonka saattoi devalvoida, nyt ei. Silloin korkeat korot pistivät yrityksiä polvilleen, nyt on korot ennätysalhaalla. Ja nyt on talouden taantumaa kestänyt jo pidempään ennen Keskustan vaalivoittoa.
Jaakko Kiander on kirjoittanut aiheesta teoksen
Laman opetukset. Olisi ehkä sivistävää luettavaa? Onko mitään opittu? Ei ainakaan sitä, että ei ne lamat Suomea kierrä... (Joo ei ole minullakaan aikaa lukea nyt, kun pitää opiskella, jotta pärjää töissä, jotta on myös meitä töissäkäyviä ihmisiä.)
