Olin nuorena kesätöissä epäpätevänä apuhoitajana sairaalaosastolla, jossa oli enimmäkseen lonkkansa särkeneitä vanhoja naisia. Siellä tunsin itseni tarpeelliseksi, vaikka en ehkä raavas duunari ollutkaan. Mies nyt kumminkin.
Mä olin kesätyössä Tanskassa puutarhurihommissa, siis kaupungin tai kunnan hommissa. Leikkasin nurtseja ja hoidin vanhusten pihoja ja aina ne antoi oluen kaks joka pihalla ja jutteli mukavia ja nuorena mopoilin kotin aika tillintallin, kunnes äitini käski mun lopetttaa sen kivan työn.
Nyt jälkikäteen, niin kun on sanonta, että puutarhurit ovat maailman onnellisimpia ihmisiä, niin nykyään se on tullut todemmaksi se sanonta enempi ja enempi
Tarpeellisista töistä pitäisin maanviljelijöitä, kalastajia, tietysti sairaanhoitoväki kaikkinensa tarpeellisimpana
Vaikka pikkaisen arvostan myyntityötänikin, kun nyt eletään kulutus hyödyke yhteikunnassa.
Ei kai tehtaat pyörisi ja ihmisillä olisi töitä ilman meitä, mutta ei tämä työ ole verrattavissa maanviljelijän tai kalastajan työhön, joka on mun haaveammatti.
Saari, kalastus ja joku pikku viljely siellä
Tietekään mitään ei voi arvostella, sillä on työttömiä ja ties mitä ammattejakin joihin vaan ajaudutaan. En väheksy niitä, mutta maailman tärkein ammatti ehdottomasti on maanviljely .
