Ihana sää.
Ajelimme jo aika aikaisin enojeni luo, äitini ja veljeni kanssa.
Nyt oli kylätien varrella aivan valtoimenaan sinivuokkoja, voi että miten kaunista oli.
Ja sinisorsia ja telkkiä, joutsenia uimassa siinä läheiseissä rannassa.
Enot olivat ihan pirteitä, juteltiin ja kahviteltiin.
vein pikkupullia sinne ja sitten otimme myös serkkuni tekemää täytekakkua kun sitä oli eilisestä jäänyt.
Oli ollut tätinikin siellä ja toinen serkkuni perheineen.
Kyllä se vaan niin on että kerta kerralta enot ovat aina vaan rakkaampia.
Oli tomaatintaimia ja muitakin taimia kuten joka kevät aina ollut.
Ja kalaa oli toisen serkkuni m ies tuonut sinne, haukea ja kuhaa.
Myös me saimme haukifileitä aamusta, naapurin mies taas toi ja edellisestä kerrastakaan ei ole montaa päivää.
On niin hyvä asia että on näitä rakkaita ihmisiä olemassa, kanssamatkaajana täällä elämän teillä ja turuilla...iloilla ja suruilla...erilaisine päivineen...on hyvä että on ihmisiä joihin on välitön ja aito yhteys, se on voimavara.
-Kiitos jälleen Isä.
