Kirjoittaja Aihe: Uskonnot  (Luettu 18642 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Kontrabasisti

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 7
Uskonnot
« : 27.03.05 - klo:17:59 »
Kaikkien uskontojen ja ylipäätään ihmisen uskossa johonkin korkeampaan on takana tietämättömyys. Siinä missä ihmisen tiedot loppuvat, alkaa Jumala, vaikeat asiat selitetään Jumalana, ja Jumalan luomina. Halutaan uskoa Jumalaan, koska ei enää tiedetä vastauksia kysymyksiin. Eli saadaan elämään perusluottamus ja turvallisuus. Mutta jos ihminen ei vaan tunne tarvetta tällaiseen turvallisuuteen, jos on ihan sama mitä käy elämän jälkeen. Entäs sitten?

Joo, miulla on monenlaisia kriisejä. Tuntuu, että kaikki maailman uskonnot on  ihan yhtä arvokkaita, ja oikeita, ja ne on vaan kultturisidonnainen kysymys. Kaikissa on kysymys tuosta edellä mainitusta turvallisuudesta ja omasta pienuuden tunteesta. Ovatko kaikki uskonnot yhtä oikeita?

Tuntuu vaan mahdottomalta ajatella, että tuolla jossain on joku juuri meidän Jumala, joka haluaa pelastaa vain meidät. Jos kyse on armosta, minne asti se armo riittää, ja mitkä ovat armon rajat? Kuka pelastuu ja kuka ei. Entä jos ei kukaan.

Pöh, taas ihan turhaa shaittia.

Poissa Yasmin

  • Kulku käy kohti Paavon Pirttiä
  • Viestejä: 22
Uskonnot
« Vastaus #1 : 27.03.05 - klo:21:09 »
Jokin aika sitten ajatukseni olivat samansuuntaiset. Itse asiassa uskominen oli minusta pelottavaa. Siis kun tuntui, ettei mistään ole varmuutta, ei edes pelastumisesta.

Nyt olen lukenut kirjaa nimeltä Harmagedon ja moni asia, ennen pelottavaltakin tuntunut, on saanut uutta näkökulmaa. En tiedä mitä oikea körtti (millainen hän sitten lieneekään) ajattelee näistä seuraavista ajatuksista. Itse en katso olevani oikea körtti, en tiedä olenko körtti ollenkaan.

Ensin noista uskonnoista. Raamatusta voi lukea, että Jumala ei jaa kunniaansa. Eli on vain yksi oikea Jumala, se joka oli jo aikojen alussa. Eli muut uskonnot ja jumalat eivät ole yhtä arvokkaita ja oikeita. Ne ovat ihmisten tekemiä. Raamatussa puhutaan lopun aikoina tulevista eksytyksistä ja tämä on kuulemma yksi niistä, että jokainen uskonto olisi muka samanarvoinen, jokaisessa olisi jotain hyvää ja opittavaa. Maailmassa on monia uskontoja, koska ihminen on hylännyt oikean Jumalan ja tehnyt itselleen epäjumalia.

Jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset, ei vain meitä, jotka nyt uskomme Häneen. Siksihän me teemme lähetystyötä, johon Jeesus on meidät lähettänyt, että kaikki saisivat kuulla Hänestä. Raamatun mukaan jokainen, joka on kastettu ja uskoo, pelastuu. Ihminen pelastuu siis yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Armo kuuluu käsittääkseni kaikille, jotka haluavat ottaa sen vastaan. Eli armoa on myös se, että pelastussanomaa on käsketty viemään pakanoille, jotta hekin pelastuisivat, jos ottavat sen vastaan. En usko siihen, että kaikki pääsevät taivaaseen. Raamatussa ei sellaisesta puhuta.

Ennenkuin kukaan ehtii "valaisemaan" minua siitä, että Raamattu on vain ihmisten kirjoittama eikä sitä pidä ottaa totena tai jos otan niin hoitoon ois minut kiikutettava, niin sanon, että minä uskon todella Raamattuun Jumalan Sanana, joka on ihmisten kirjoittama Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jos ei Raamattuun saa enää uskoa niin pohja on uskolta viety.

Poissa myyräpartio

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 437
Uskonnot
« Vastaus #2 : 28.03.05 - klo:00:45 »
Lainaus
Kaikkien uskontojen ja ylipäätään ihmisen uskossa johonkin korkeampaan on takana tietämättömyys. Siinä missä ihmisen tiedot loppuvat, alkaa Jumala, vaikeat asiat selitetään Jumalana, ja Jumalan luomina. Halutaan uskoa Jumalaan, koska ei enää tiedetä vastauksia kysymyksiin. Eli saadaan elämään perusluottamus ja turvallisuus.


Kyllä, jotenkin näin. Mutta tietämättömyys on myös toisaalta eri kantilta uskonnon ydin, jota ilman sitä ei ainakaan nykymuodossaan olisi. Eli siis siinä vaiheessa kun joku keksii, että jumala aikuisten oikeasti on olemassa ja todistaa sen uskonto -> poof. Joku hassu jamppa keksi määritellä tämän avulla olemassaolon:

"Uskon hyppy on ainoa mahdollisuus autenttiseen olemassaoloon. Usko on epävarmuutta, uskominen vaatii intensiivistä tunnetta ja kokemusta, kuten rakastunut rakastaa rakkaudestaan, vaikka hänellä ei olisikaan objektiivista varmuutta siitä, saako hän rakkautensa kohteen vai ei. Uskon täytyy tulla nimenomaan omakohtaisen valinnan kautta ja tässä valinnassa ihminen on täysin yksin. On oltava nykyhetkessä ja auki tulevaisuudelle, joka hetki on valinnan hetki.

Kun valinta kohdistuu absoluuttiseen paradoksiin eli kristinuskon sisältöön, Jumalan ihmiseksi tulemisen hetkeen, on usko puhtaimmillaan. Kun intohimoinen, subjektiivinen, täysin henkilökohtainen valinta kohtaa absoluuttisen paradoksin, ihminen, ihmisyys ja kristillisyys on aidoimmillaan ja ihminen on autenttisesti olemassa."

Tosin mielestäni tässä voidaan kristinuskon paikalle laittaa lemppariuskonto x ja todeta sen olevan ihan samanarvoinen (vaikkajootiedetään et tämä nyt nojaa siihen kristinuskon sisältöön ja monissa uskonnoissa ei olla lähelläkään samanlaisissa ympyröissä). Tietysti Kierkegaard kääntyy haudassaan ja joku joka oikeasti tajuaa filosofiasta jotain tulee kohta nuijimaan minut maan rakoon.

Ja omasta puolestani voin sanoa, että "kaikki oleva syntyy vailla tarkoitusta, elää kurjuudessa ja kuolee sattumalta" mutta elämä on silti aika kivaa.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Uskonnot
« Vastaus #3 : 29.03.05 - klo:13:45 »
Olen osaksi samaa mieltä Reetan kanssa, että meidän uskontomme ei välttämättä ole se "ainoa oikea." Itse silti uskon tällä tavalla enkä vaihtaisi muuhun uskontoon.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Jaakkoopuukkoo

  • aralla tunnolla
  • Viestejä: 461
    • http://www.thedivisive.com/sivallus
Uskonnot
« Vastaus #4 : 30.03.05 - klo:15:14 »
Muistaakseni esim. Gandhi oli sitä mieltä, että kaikki uskonnot ovat periaatteessa samoja. Minustakin olisi kiva ajatella niin.

Kertovat sellaista juttua, että kun lähtivät kristityt levittämään hindumaihin uskontoaan, niin ottivat -pirulaiset- Jeesuksen soppelisti muiden jumaliensa joukkoon. Että semmosta. :twisted:

Nah, mutta enpä tiä. Itselleni kelpaa oikein mainiosti tämä savolais-suomalainen näkemys.
Sensuuri ompijees
Mulla onkivees

Poissa Soopeli

  • Puheen mittainen pastilli on huvennut
  • Viestejä: 174
Uskonnot
« Vastaus #5 : 30.03.05 - klo:15:53 »
Lainaus käyttäjältä: "Yasmin"

Ennenkuin kukaan ehtii "valaisemaan" minua siitä, että Raamattu on vain ihmisten kirjoittama eikä sitä pidä ottaa totena tai jos otan niin hoitoon ois minut kiikutettava, niin sanon, että minä uskon todella Raamattuun Jumalan Sanana, joka on ihmisten kirjoittama Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jos ei Raamattuun saa enää uskoa niin pohja on uskolta viety.


Todella hyvin sanottu. Siinä lienee varmaan yksi syy siihen, miksi kirkon tila on se mikä se on: jos opin perusta ei ole Sanassa, niin missä sitten? Ihmisten mielipiteissä? Ei ihme, jos ihmiset nauravat kirkolle, joka ei opeta enää Raamatun, vaan demokratian pohjalta. Ei julisteta enää Sanaa, vaan julistetaan sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla (ja johdetaan samalla harhaan). Ja minutkin saa kiikuttaa hoitoon, mutta Sanasta en luovu.

Lainaus käyttäjältä: "Kontrabasisti"
Joo, miulla on monenlaisia kriisejä. Tuntuu, että kaikki maailman uskonnot on ihan yhtä arvokkaita, ja oikeita, ja ne on vaan kultturisidonnainen kysymys. Kaikissa on kysymys tuosta edellä mainitusta turvallisuudesta ja omasta pienuuden tunteesta. Ovatko kaikki uskonnot yhtä oikeita?


Mutta kristinusko eroaa silti merkittävällä tavalla muista uskonnoista. Ehkä tärkein ero lienee siinä todellinen Jumala-keskeisyys ihmiskeskeisyyden sijasta. Kristinuskossa Jumala on tehnyt aloitteen ja ottanut yhteyden ihmiseen, eikä toisinpäin. Jeesus on sovittanut synnit, eikä ihminen voi omilla teoillaan ansaita pelastusta, kuten muissa uskonnoissa. Omavanhurskauden ansaan on helppo langeta, kun liha vetää siihen luonnostaan. Tai että omien tekojen sijasta keskitytään ihmiseen itseensä, kun pitäisi keskittyä Kristukseen.

Eli siis: ihminen haluaa luonnostaan ottaa yhteyden Jumalaan. Mutta Jumala haluaa olla se, joka tekee aloitteen. Kristinuskossa on paljon sellaista, jota ihmisen on vaikea käsittää. Kenties siksi, että kyseessä ei ole ihmisen toimesta tehty mittatilaususkonto, vaan ylhäältä lahjoitettu usko.

Ehkäpä juuri siksi tarvitaankin Jumalan apua tämän asian ymmärtämisessä, koska se ei taida ihmisjärjen alle taipua.

Poissa -JuuSo-P-

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 73
Uskonnot
« Vastaus #6 : 30.03.05 - klo:20:48 »
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"
Olen osaksi samaa mieltä Reetan kanssa, että meidän uskontomme ei välttämättä ole se "ainoa oikea." Itse silti uskon tällä tavalla enkä vaihtaisi muuhun uskontoon.


Olen täysin samaa mieltä
-JuuSo-

Anonymous

  • Vieras
Uskonnot
« Vastaus #7 : 31.03.05 - klo:13:59 »
Niin. Ehkä mie sitten olen jotenkin samaa mieltä kun Gandhi. Ei kristinuskoakaan voi noista muista erottaa, tuskin muiden mielestä juuri kristinusko olisi jotenkin erilainen, olkoonkin että kristinuskossa on paljolti kyse armosta, ei omista ansioista. Vaan onko sittenkään? Kumpi tulee ensin, tuomio vai armo...?

Poissa Kontrabasisti

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 7
Uskonnot
« Vastaus #8 : 31.03.05 - klo:13:59 »
No sitten menin ja kirjotin anonyymina...  :D

Poissa minttu

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 197
Uskonnot
« Vastaus #9 : 31.03.05 - klo:22:37 »
Aiheeseen liittyy kaikenlaista kummaa, kuten

- mitä tapahtuu niille, jotka ovat eläneet ennen Kristusta
- mitä tapahtuu niille, jotka eivät elämänsä aikana ehdi kuulla Kristuksesta
- miten pitäisi suhtautua niihin muslimeihin, jotka pitävät kristinuskoa oman uskontonsa vajavaisena muotona (tämä ajatus ei ole mitään postmodernia hömppää vaan klassista islamin filosofiaa)
- miten pitäisi suhtautua niihin kristinuskosta "irrottautuneisiin lahkoihin", joissa ei esim. tunnusteta kolmiyhteistä Jumalaa
- miten pitäisi suhtautua siihen, että oikeiksi kristillisiksi kirkoiksi nimitetyt lahkot eivät ole opin ja sen tulkinnan suhteen yhtenäisiä (esim. filioque, sakramentit, naispappeus etc.)
- miten pitäisi suhtautua siihen, että kristillinen teologia on pakanafilosofian jälkeläinen
- miten käy agnostikkojen?

Eli siis miten voidaan perustella se, että luterilainen tekee lähetystyötä? Pitääkö yllä luetellut kysymykset (ynnä miljoona muuta) ratkaista ennen kuin lähdetään käännyttämään pakanoita (jotka muuten nykyään asuvat aivan naapurissa...)?

Koko kysymyksen pohjahan on tietysti siinä, että asioita ei kerrankaan katsota vaaleanpunaisten (uskon) silmälasien läpi vaan yritetään löytää kristillisestä ajattelusta ne argumentit, joilla näihin voidaan puuttua.

p.s. Kysymykset eivät ole itse keksimiäni, vaan olen törmännyt niihin tässä vuosien varrella. Joihinkin olen joskus vastaillut, mutta ajattelin, että palstaa seuraavilla on jotakin asiasta sanottavana, niin että en sitten alkanut sepustaa

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Uskonnot
« Vastaus #10 : 25.04.05 - klo:22:57 »
Nyt uskaltaudun hyvin radikaaleille vesille... Ilmoitus jos se on oikea pätee kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Kirkko on sen tulkinnassa välillä hyödyksi ja välillä haitaksi. Dogmi ja kirjaimellisuus vääristävät uskon ytimen - meillä ei ole viisautta ymmärtää Jumala "oikein" vaan vain vaihtelevassa määrin epätäydellisesti, väärin. Rajattomat visiot, mystiikka, maailmassaolon suru ja ilo, koti-ikävä, usein vaivalloinen pyhiinvaellus kivisellä tiellä on osamme. Tukeutuminen erilaisiin apukeinoihin, rajoihin ja tuomioihin on luonnollista, mutta emme saa Jumalaa otteeseemme niidenkään avulla. Voimme syyttää itseämme, toisiamme, Jumalaakin, mutta meidän sanamme ovat heikot ja pyrkimyksemme voimattomat. Herännäisyydessä olemme onnekkaita: meille on annettu riisuttu, vähäinen usko, koti-ikävästä veisaamme ja matkamme vie pois maailmasta. Enempää ei usko voi olla - jos tämän enemmän rupeamme pystyttämään omia rakenteitamme, vaikka mahtavan Rooman kirkon, otamme omiin käsiimme asioita, joita ei omiin käsiin voi ottaa. Jos kaipaa lakia ja järjestystä, on vaihtoehtoja rajattomiin: ovet avataan kolkuttaville - ja suljetaan tiukasti sisääntulijan jälkeen.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa AKUANKKA313

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1095
  • x ja y pohtii elämän syvintä olemusta
Uskonnot
« Vastaus #11 : 19.03.06 - klo:00:01 »
Mutta kristinusko eroaa silti merkittävällä tavalla muista uskonnoista. Ehkä tärkein ero lienee siinä todellinen Jumala-keskeisyys ihmiskeskeisyyden sijasta.

Vs. Jumala on mielestäni jonkinlainen täydellisyyden vastine,
johon kukaan muu ei yllä. Siis eräänlainen peilikuva maailmasta.
Mikä siinä on vialla, tai hyvää..Jumalaa ei kukaan todista.
Ehkä se onkin vertauskuvallinen hahmo, josta puhumalla voimme
oppia jotain elämästä.
Onko tämä kaikki sitten vain yhtä satua, mitä kristinuskossa
opetetaan? Ihmisillä kuitenkin lienee kaipaus tuohon satuun.
(Jossa hyvä voittaa pahan ja kurjimmallakin on arvonsa.)
Kristukseenko keskityttävä? Ihminen hioo ihmistä.
Kristus antaa häneen uskoville voimia jaksaa taistelua ja
kulkea hänen tietään. Mutta miten hän se tekee?
Ei ole ihmistä joka ei mukavuudenhaluisuuden ansaan lankeaisi.
Kuka herättää ihmisen ajattelemaan muita kuin itseä?
Kenellä liikenee siihen voimavaroja ja aikaa?
Lähimmäisensä ihminen saa valita. Ja kurjien puolesta rukoillaan?
Kenet se pelastaa?
Siis se kenelle usko olisi lahjoitettu "ylhäältä", onko sillä
mahis olla "toisessa maailmassa"/"muissa maailmoissa"?
Uskon Jumalan ikävään..mutta en ihmisten erotteluun
tai paremmuus-järjestyksen luojiin.

Omaa sepitystä....
Joo eli uskonto joko erottaa tai yhdistää ihmisiä.
Kristinuskoiset tunnustavat samaa ideologiaa,
se vain ei saisi jäädä kaavaan kanngistuneeksi.
Massakulttuurimme eroaa jo niin paljon kristillisestä kulttuuriperinnöstä.
Uskonnollinen kulttuuriperintö, siihen kuin vahingossa kasvaa.
Ympäristö, jossa elämme..
Kaikki eivät koe uskonnollista yhteisöä mielekkääksi ympäristöksi.
Piirit muuttuvat helposti me ja muut identiteetiksi.
Kukaan ihmisistä ei ole pelkästään hyvä ihminen.
Näkökenttä ei saisi sumentua vaan avartua.
Jos näemme pelkästään samalla tavalla ajattevia
ja kokemuksemme elämästä samankaltaisia joita
yhteisö pönkittää, maailman kuva on hieman kapeampi.
Kristinuskoisissa on paljon hyviä ihmisiä,
täydellisyyteen pyrkijöitä.
Ihmisen hyvyys on yhteydessä henkiseen kypsyyteen.
Siihen mitä kykenemme ymmärtämään ja suvaitsemaan.
Olemmeko toistemme tuomareita?Ovatko syntiset ihmiset vain sisäsiistejä,
hyvin käyttäytyviä ja asiansa hyvin ajavia ihmisiä
jotka osaavat olla ystävällisiä, mutteivat lähimmäisiä?
No täydellisyyshän on mahdotonta.
Se on nimetty Jumalaksi.
Yksi maailman kiistellyimmistä aiheista.
Pyrimmekö ymmärtämään muita uskontoja/uskomuksia.
Idän uskonnon ovat erilaisten kultturien mukana
trendikkäitä: Indiska, Etniset ravintolat..Madonnan buddhalaisuus
joka on hollywoodissa yleistynyt.
Uskontohan on pohjana monelle kulttuurille ja
saman kulttuurin sisällä lait ja arvostukset ovat samantapaisia.
Filosofiasta: buddhalaisuudesta etsitään viisauksia ilman
yliluonnollisuuksia, ihminen itse tekee jotain elämälleen.
Vai ovatko yliluonnollisuudet sama kuin Pyhä asia,jolle ei voikaan etsiä muuta kuin kuvainnollista vastinetta.
Uskonto luo kauniin maailman, ikäänkuin runokielen.
Vahvat uskonnolliset mielipiteet koetaan vanhanaikaisiksi.
Suvaitsevaisuus sekin voi olla kaksinaismoralistista.
Puhutaan suvaitsevaisuudesta, mutta arvostetaan tarkkoja rajoja.
Painotetaan puheessa eri hyveitä ja ansioita, mutta pohjimmaiset tarpeet
ja yleinen moraalikäsitys on samalla pohjalla.
Kyllä ne ymmärtää kokemuksen syvällä haavalla,
eli logiikan kautta.
Jäsentää maailman kuvaansa oppien
kautta jotka myös tepsivät.
Jumala armahtaa, armahtaakö yhteisö,
vai jääkö se vain Herran haltuun?
Kuka on jumalainen kiiltokuva/esikuva vai onko se rooli.
[/quote]
    Elämä on kemiaa.

    Poissa myyräpartio

    • armon kerjäläinen
    • Viestejä: 437
    Uskonnot
    « Vastaus #12 : 19.03.06 - klo:20:43 »
    Hyvä textin jäsentely, menix cirjotucset läpi?

    Poissa AKUANKKA313

    • ystäväkansaa
    • Viestejä: 1095
    • x ja y pohtii elämän syvintä olemusta
    Uskonnot
    « Vastaus #13 : 19.03.06 - klo:21:58 »
    TÄMÄ EI NYT KUULUNUT ASIAAN...
    Lainaus käyttäjältä: "myyräpartio"
    Hyvä textin jäsentely, menix kirjoitukset läpi?

    Niin vuonna 1 ja 2.
    Muutun piru paraksi,
    ellen osaa relata.
    Hyviä ja kauniita öitä.
    Myös onnellisia aamuja.
    Maanantai aamuja!!
    Uskonto on tarve.
    Uskonto on tuomari.
    Uskonto on runous ja laulu.
    Uskonto on pakkomielle.
    Uskonto on yhteisö.
    Uskonto on toisten korottamista ja toisten alentamista.
    Uskonto on pyrkimys hyvään.
    Uskonto on tienviitta.
    Elämä on kemiaa.

    Poissa Pengu

    • Istahtaa penkin päähän veisaamaan
    • Viestejä: 42
    Uskonnot
    « Vastaus #14 : 19.03.06 - klo:22:04 »
    myyräpartio: sinä ja ihastuttavan sarkasmin täyttämät kommenttisi ovat olleet fooruminseuraukseni valopilkku (kyllä sinänsä ihan nautittavassa hämärässä), mutta nyt kyllä osuit harhaan viimeisimmässä kommentissasi, joka oli täysin tarpeeton. sori vaan. :)

    foorumikeskustelussa tyyli kai liene vapaa ja jos akuankka kirjoittaa kuin kirjoittaa niin älä anna häiritä. toisaalta nyt häiriinnyin sinun sarkasmistasi, joten en kai voisi oikeastaan kommentoida edes sinun kirjoitustasi. suokaatten silti anteeksi.  :) oikeesti mua vaan hermostuttaa, että sunnuntai on jo illassa asti ja huomenna alkaa taas uusi viikko. niin ja jos tää oli joku inside-läppä niin sori, en kai sit ollut inside.


    mutta aiheeseen palatakseni, kun aina luterilaisissa piireissä puhutaan siitä, että kunhan uskoo, niin se riittää niin vaatisiko sana "uskominen" tai "usko" käsiteanalyysiä? mitä on uskominen?

    Ja lopuksi sanon vain, että mielestäni kristinuskon tärkein sanoma on armon ja toivon sanoma, meillä kaikilla on toivoa ja Jumala on armollinen.

    Vaikea uskoa, että meitä katsellaan tuolta ylhäältä paperilappu kädessä, jossa on kaksi kohtaa rastitettavaksi,x§ 1) uskoo ja 2) ei usko ja että milloin minkäkin elämäntilanteemme mukaan Jumala rastittaa joko kohdan 1 tai 2 ja se on sitten tuurista kiinni, että milloin sattuu veivinsä heittämään.
    Jumala on oikeudenmukainen ja voimme olla varmoja siitä, että miten tässä loppujen lopuksi ikinä käykään, niin tapahtumia ohjailee oikeudenmukainen ja rakastava, meidät luonut Jumala. Näin siis minusta.