Ja aivan taannoin kristilliseen raamatulliseen etiikkaan kuului iloinen noitien ja harhaoppisten polttaminen roviolla.
Tuo ei ainakaan pidä paikkaansa, kun katsomme miten apostolit, Herran oppisopimuskoulutuksessa olleet suhtautuivat noitiin:
8. Mutta Elymas, noita - sillä niin tulkitaan hänen nimensä - vastusti
heitä, koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta.
9.
Niin Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu, täynnä Pyhää Henkeä loi
katseensa häneen
10. ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta
täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö
lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?
11. Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi
etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan asti." Ja heti lankesi hänen
päällensä synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri ja etsi taluttajaa.
12. Kun nyt käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi,
Apt. 13.
Apostolien tekojen toinen toinen noitaesimerkki on noita Simon (Apt. 8.). Häntäkään ei kohdattu ihmisen keinoin, vaan ainoastaan Jumalan voimalla.
Nämä kaksi kohtaa jos on lukenut ja jos uskoo Raamatussa olevan uuden liiton kristityille malli, niin ei takuulla ehdota mitään "lähdetään tappamaan noitia" -typeryyksiä.
Kuuntelin kerran uuden noitavainoja koskevan kirjan esittelyä Ylen ykkösestä. Siitä sai sen kuvan että kirkon vastuu noitien polttamisessa ei ole läheskään se, mikä luullaan. Euroopan pakanoilla noitien polttelu oli tuttua jo ennen kristinuskoakin. (Pitäisi minunkin lukea se kirja ja ensin keksiä sen nimi jostain...)