Tämä kesäkuun 1 päivä nostaa muistikuvia nuoruudesta. Koulu loppui, vapaus koitti.
Nuorempana suuntasin heti mahdollisimman pian sukulaistaloihin Virolahdelle. Oli hienoa päästä leikkimään ja retkeilemään serkkujen kanssa, hoitamaan eläimiä sekä moniin maalaistalon askareisiin mukaan.
Rippikoulun jälkeen olin sitten ensimmäisissä työpaikoissani. Ensin olin lapsenhoitajana Kärkölän kunnan rakennusmestarin pienessä perheessä. Lapsen opin hoitamaan, mutta ahvenien perkuu ei tahtonut onnistua.
Olin myös tuttavapariskunnan kahvibaarissa lähetti- ja aputyttönä. Silloin 1950-luvun lopuilla toimistoihin ja muihin työpaikkoihin tilattiin kahvit ja kahvileivät meidän baarista. Minä ne sitten kori käsivarrella kannoin tilaajille. Joskus kori painoi
kovasti, sillä astiat olivat painavaa fajanssia, ja kahvipannu uein täynnä.
Nyt kesäkuun 1. päivä on vain eläkkeen maksupäivä. Tähän ei sen kummempaa liity. Tärkeää on se mitä sää vaikuttaa. Voiko lähteä ulkoilemaan tai asioille autolla.
Nyt eivät koulutkaan pääty 31.5, vaan vasta tämän viikon lopussa.