Aamen! Alatien nöyrässä kristillisyydessä piehtaroiva ultraliberaali herännyt tumma ystäväkansa hengellisesti köyhinä keskeneräisinä joukkoonsa rakastavina maan matoina on vastakohta hengellisesti rikkaille ja hyvinvoiville ylpeille. Heränneellä tummalla ystäväkansalla on oikea ultraliberaali hengellisen köyhyyden spiritualiteetti, jossa hengellisesti köyhä armon kerjäläinen odottaa nöyrästi armoa ilman omaa voimaa ja kykyä.
Jossain vaiheessa Viisveisaaja kirjoitti rehellisen ajattelevasti. Hän huomasi, että minulla on erilainen näkemys kuin hänellä ja muilla, mutta muuten paljon yhteistä. Hän on oikeassa. Olin Kuopion Yliopistossa joku vuosi sitten seminaarissa, jossa saksalainen professori raportoi tutkimusta, jonka mukaan vain 3--5 % ihmisistä pystyvät ymmärtämään miltä toiselta tuntuu. Jopa selvä kipu jäi ymmärtämättä huolimatta itkua, huutoa, jne. Piikittelen sen verran kirjoituksissani, että huomaan toisten joskus loukkaantuvan. Niin tiedän, että pystyvät ymmärtämään mitä tapahtuu omassa nahassaan, mutteivät mitä tapahtuu toiselle.
Olen ehkä käsittänyt väärin, mutta olen ajatellut Evankeliumin ydin asioita olevan sääntö, jonka mukaan kohtelemme toisia niinkuin haluamme heidän kohtelevan meitä. (Matt. 7:12; Luuk. 6:31). Jos niin on, kristittyjen parissa sen numeron pitäisi nousta edes hiukkaan, jopa 10 % ehkä? Mutta niin ei ole. On selvä, ettei kukaan (paitsi pari ihmistä täällä) ole ajatellut miltä tuntuisi, jos hän olisi kääntänyt 10.000 riviä ystävällisenä palveluksena ja saanut kokea mitä olen täällä kokenut.
On turhaa tässä vaiheessa puhua keskeneräineisyydestä. Olemme aivan alussa tai jopa hukassa.
Toisaalta, on hyvä tietää, mikä se todellinen tilanne oli vuonna 2014 kun 12 ihmistä kiittivät työtäni. Suuri lauma paheksui sitä silloin, muttei uskaltanut ilmaista sitä, koska luulivat vielä, että minulla saattaa olla jotain asemaa tai körttien parissa puolustajaa. Kun huomasivat, ettei ollut, niin minusta tuli vapaa saalis ja kaikki kristilliset periaatteet unohtuivat.