Jaan aika tarkoin Jampen näkemyksen. Ei ole luvassa muuta kuin muillekin. Sen sijaan olen ajatellut hieman toisteppäin. Kukin aika kysyy omalla tavallaan oletko kristitty - koettelee omalla laillaan. Joskus hiljaisemmin, kuten Jampen kuvaamalla kaverilla. Joskus niin, että se haastaa hengen uhalla vastaamaan. Joskus se on suoranaisesti aihe joutua vähintään vaikeuksiin, kuten oli Rautaesiripun aikaan, joskus haastettiin elämään kristittynä, kuten natsi-Saksassa. Mitä pimeämpi aika, sitä selvemmin kysytään: Mihin suostut? Kristuksen tähden? Siksi, että sitä nyt vain on olla kristitty - ottaa vastaan Jumalan kädestä, mitä tuleekaan... Pidän tästä runosta: Kristityt ja pakanat
Ihmiset menevät Jumalan luo hädässään
anovat apua, pyytävät onnea ja leipää
pääsyä sairaudesta ja syyllisyydestä ja kuolemasta.
Kristityt ja pakanat.
Ihmiset menevät Jumalan luo hänen hädässään
löytävät hänet häväistynä, ilman majaa ja leipää
näkevät hänet synnin, heikkouden ja kuoleman saattamana.
Kristityt ovat Jumalan luona hänen hädässään.
Jumala käy kaikkien ihmisten luo heidän hädässään
tyydyttää ruumiin ja sielun leivällään
kuolee kristittyjen ja pakanoiden puolesta
ristinkuoleman
ja antaa anteeksi heille molemmille.
Bonhoeffer kirjoitti tämän vankilassa. Tutkin niitä hiljakkoin yhteen esitelmään; jokainen runo on kirjoitettu, kun jokin uusi isku kohtasi hänet. Tätä en juuri nyt osaa ajoittaa, joka tapauksessa hän tietää jo että pelastumisen toivo on heikko. "Ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani" lausui Jeesus Getsemanessa" on saatekirjeessä. "Se kääntää toisin päin kaiken, mitä ihminen odottaa Jumalalta. Ihminen kutsutaan myötäkärsimään Jumalan kärsimystä jumalattomassa maailmassa."