Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Tero - 14.07.16 - klo:18:39
-
Hei!
En ole körtti eikä minulla ole körttisukulaisia, olen monta kertaa yrittänyt löytää raamatusta helpotusta ahdistukseeni, mutta aina eksyn siltä tieltä jotain jää puuttumaan. Aloin tarkastella herättäjä yhdistyksen sivuja ja pääsin käsiksi mitä parhaimpiin puheisiin ja tunnelmaan ja monet asiat saivat milestäni selvennystä tutkiessani körttien maailmaa. Voisiko tästä olla apu jatkuvaan ahdistukseen ja pahaan oloon, osaisiko joku auttaa?
-
Hei. :eusa_angel:
Ajattelen itse näin, että jo tänne kirjoittaminen selkeyttää monesti...kun saa sanoiksi asioita...vaikkapa vain ihan yleiselläkin tasolla.
En oikein muuta osaa sanoa, mutta muistan sinua vaikka iltarukouksessani.
Jumalan kaikkinaista hyvyyttä toivon elämääsi, elämän kaikilla sektoreilla ja kokonaisvaltaisesti.
-
Odota. Kyllä Jumala omistaan huolen pitää.
-
Moni on körttiläinen jopa itse sitä tietämättään.
-
Myös uskovilla on ahdistuksia, etenkin körteillä. Ahdistukset ja synnintunto pitävät päivän matkan kerrallaan pienellä paikalla, armoa pyytämässä.
Ahdistuksia on monia. Itselläni niitä tuli mm. ahdistuslääkkeistä. Kun pääsin niistä, pääsi Vapahta tekemään nimensä mukaista työtä.
Salaisuus on se ' Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen'. Se on Jumalayhteyttä, ja kaiken uskonelämän edellytys.
Odota ja toivo. Ajallaan lupaus käy toteen;
' Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti '
-
' Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti '
Tätä itsekin mietin aina kun on vaikeita aikoja ja elämässä tuntuu hankalalta. Joskus tapahtuu ikäviä juttuja ja tulee ahdistavia aikoja. Toisinaan rahahuolet painavat ja vaikka mitä.
Tämän opetuksen kun pitää Raamatusta mielessään, niin silloin vaikeissakin päivissä on ne kuuluisat kultareunukset mitkä jokaisessa myrskypilvessä sanotaan olevan.
-
Minullekin tuo raamatunpaikka on rakas.
-
Ahdistuksen merkityksellisyydestä, jota mystikot ja körtit ymmärtävät ehkä onnellisia uskovia paremmin. Se sisältää myös sairaudet ja kivut sekä kaiken vastavirran vaivat.
Ajattelen lähinnä jakeita 1 - 8
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Room.5.html
Itselleni vanhempi käännös on tutumpi, mutta koska olen muutosmielinen linkitän uudemman;
-
Ymmärrän, että monet tuntevat ahdistusta. Itse olen hyväksynyt sen, että olen pieni, vajavainen, rajallinen ihminen enkä edes pieni hiekanjyvä Jumalan äärettömyyden edessä. Kun hyväksyy tuon, ei enää ajattele itsestään suuria. Ei ahdista, voi olla rauhallinen ja iloinen siitä, että voin vain rukoilla, tunnustaa syntini ja uskoa. Usko ei tekemällä parane. Ollaan vain paljaana pienenpienenä hiekanjyvänä iso syntisäkki selässä rakastavan Jumalan edessä. Muuta ihminen ei voi. Näin olen tämän miettinyt. Muuta en voi, tässä seison. :)
-
Oikein. Ja lisään vielä, mitä lähemmäksi Jumalaa pääsemme, sitä pienemmäksi tulemme.
Ahsitava maailma häviää ja meille annetaan rauha ja ilo.
-
Oikein. Ja lisään vielä, mitä lähemmäksi Jumalaa pääsemme, sitä pienemmäksi tulemme.
Ahsitava maailma häviää ja meille annetaan rauha ja ilo.
Olen aina rakastanut Mestari Eckhartin ajatusta siitä, että tuleminen yhdeksi Jumalan kanssa on ei-miksikään tulemista.
Siinä on paljon purtavaa kaltaiselleni maallikolle..
-
Olen aina rakastanut Mestari Eckhartin ajatusta siitä, että tuleminen yhdeksi Jumalan kanssa on ei-miksikään tulemista.
Hei mutta tuohan sopii vaikka ateistille! Jumala onkin ei-mikään, olematon kerrassaan.
-
Olen aina rakastanut Mestari Eckhartin ajatusta siitä, että tuleminen yhdeksi Jumalan kanssa on ei-miksikään tulemista.
Siinä on paljon purtavaa kaltaiselleni maallikolle..
Monet Echartin ajatukset olivat aluksi vaikeita minullekin, mutta vähitellen ne aukenevat.
Esimerkiksi ajan käsitys. Aikaa ei Jumalalle ole, sen on ihminen mitoittanut.
Jumala on Kaikkeus. Hän on kirkkaus, voima, tahto. Kaiken pohja, grunt.
Jumalan on myös Kolmiyhteys. Se on vaikeahko ymmärtää, mutta näin on oltava.
Luodut ja Luomattomuus on helpompi.
Näiden käsittämiseen on hyvä tyhjentyä omista itsekkyyksistään, so. tunnustaa joka päivä väärät teot, syntinsä.
Elämä helpottuu suunnattomasti kun yhteys alkaa toimia.
p.s. Maallikoillehan Eckhart saarnasi, papit eivät läheskään ymmärtäneet häntä.
-
Hei mutta tuohan sopii vaikka ateistille! Jumala onkin ei-mikään, olematon kerrassaan.
Itse asiassa siinä ei sanota täillaista mitä esität missään kohtaa.
On kyllä totta, että tämä ei aukea kauhean helposti jos ajattelee olemista ja ei-olemista vain lineaarisella aikajatkumolla jostain johonkin.
-
Nyt muistui mieleen tämä:
Room. 10:17
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
-
Ja eikös Galatalaiskirjeessä kerrota pitkästi uskosta...
-
Aloin tutkimaan tarkemmi raamatusta tuota armoa. Ja silmiini osui kohta joka todella puhutelee minua.
Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua. Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.
Psalms 103 FB92
http://bible.com/330/psa.103.11-18.FB92
-
Kaunis
-
Amen. Kohta on itselleni muistorikas ja tärkeä. Kuten myös Jesaja 54:10
-
Hei mutta tuohan sopii vaikka ateistille! Jumala onkin ei-mikään, olematon kerrassaan.
Tässä tarkoitettaneen ihmistä eikä Jumalaa.
-
Tässä tarkoitettaneen ihmistä eikä Jumalaa.
Näen sen viittaavan pitkälti itseydestä ja egosta luopumisen tärkeydestä suhteessa Jumalan luokse pääsemisessä.
Siis sitä, että taivasten valtakunta ei aukeaisi itsekkäille motiiveille, vaan niille jotka luopuvat jonakin olemisesta.
-
Näen sen viittaavan pitkälti itseydestä ja egosta luopumisen tärkeydestä suhteessa Jumalan luokse pääsemisessä.
Siis sitä, että taivasten valtakunta ei aukeaisi itsekkäille motiiveille, vaan niille jotka luopuvat jonakin olemisesta.
Kun pääsee Jumala yhteyteen, huomaa, ettei ole mikään, mitään.
-
Mestari Eckhartin ajatus on tämäkin... "Jumalaa pilkattaessa, Häntä ylistetään".
-
Eckhart sanoi, että Jumalaa pilkattaessa häntä ylistetään, koska jumala on aina suurempi kuin ihmisten mielikuvat, joita ihminen Jumalaa pilkatessaan halventaa. Eckartin mukaan se, että Jumala on kaikkivaltias johtaa siihen, että väärän ominaisuuden liittäminen Jumalaan on mahdotonta: Jokainen negatiivinenkin osa on jumalassa vähintään potentiaalina. Jumalan herjaaminen oli siis mielikuvajumalan naurettavuuden osoittamista ja sellaisena itse asiassa oikean Jumalan ylistämistä.
-
Islamin uskoiset sanovat "allahu akbar" eli "Jumala on suuri". Siinä he ovat oikeassa, mutta määre on puutteellinen. Jumala on ääretön, rajaton, aikaa ja avaruutta hallitseva kaikkivaltias ja absoluuttinen totuus, jota ihminen ei voi ymmärtää.
-
Eckhart sanoi, että Jumalaa pilkattaessa häntä ylistetään, koska jumala on aina suurempi kuin ihmisten mielikuvat, joita ihminen Jumalaa pilkatessaan halventaa. Eckartin mukaan se, että Jumala on kaikkivaltias johtaa siihen, että väärän ominaisuuden liittäminen Jumalaan on mahdotonta: Jokainen negatiivinenkin osa on jumalassa vähintään potentiaalina. Jumalan herjaaminen oli siis mielikuvajumalan naurettavuuden osoittamista ja sellaisena itse asiassa oikean Jumalan ylistämistä.
Nimenomaisesti!
-
Ihmisen viisaus on pienempi kuin Jumalan hulluus :)
-
Tälläinenkin Sananpaikka muistui mieleeni:
Hepr. 11:1
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
-
Ihmisen viisaus on pienempi kuin Jumalan hulluus :)
Mutta onko ihmisen viisaus oikeaa viisautta, vai pelkkää egoa?
-
Ihmisen viisaus on käyttöviisautta. Siitä on apua tälle matkalle. Kaikkinaisiin emme yllä, ymmärryksemme ei riitä. Vaikka Jumala jakaa ymmärrystä, se jää vastaanottimen vallinaisuuden vuoksi vain hipaisuksi siitä mikä on kokonaisuus.
Toisaalta, Tieto lisää tuskaa ja lapsenkaltaisuudella on mahdollisuutensa.
-
Lapsenkaltaisuudesta tuli mieleeni se, että pieni lapsi luottaa vanhempiinsa.
Nyt jo huomaan pojan tytön 1v 4 kk sen, kuinka pyrkii leikkiinkin tuomaan sitä, mitä isä ja äiti tekevät.
Keittiön alakaappi auki ja kattilat ja kulhot lattialle ja siinä sitten kokkaillaan.
Tai vauvanukkea pesee punkassa, kaataa kannulla vettä nuken päähän...isän pitää kuivata nukke pienellä pyyhkeellä, tai äidin.
Kun tullaan kotiin, niin pitää antaa tuttipullosta tai nokkakannusta heti vauvanukelle juotavaa jne...
Kumpa oppisin Taivaan Isästä, hänen laupeudestaan tekemään tekoja, jotka olisivat laupiaita ja jotain hedelmiä kantaen, niin sanotusti...lähimmäisteni hyväksi.
Jumala on pitkämielinen....ihminen monesti haluaisi nopeita ratkaisuja...ja jos on oikein tempperamenttinen, niin mielellään heti eikä hetken päästä...mutta elämä kaiketi hiukan opettaa sitäkin, että minun tempperamenttini ei ole välttämättä ihan samanlainen tempperamentti kuin laupiaalla ja kärsivällisellä ja pitkämielisellä Jumalalla, joka armahtamalla rakastaa ihmisiä.
-
Lapsenkaltaisuus . Mitä se on ? Voiko siksi tulla, kuten Jeesus opettaa. Vai synnytäänkö lapsenkaltaisuuteen ? Onko se oppimattomuutta, vai luottamusta ?
Onko se avoimuutta ja välittömyyttä ? Onhan myös lapsia jotka ovat sulkeutuneita ja
hiljaisia.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.18.html
-
Olen ymmärtänyt, että lapsenkaltaisuus tarkoittaa riippuvuutta vanhempien hoivasta. Kristityn ominaisuutena se on sitä, ettei tule toimeen ilman Isän huolenpitoa. Lapsi tarvitsee yhteyden vanhempien katseeseen. Herran siunauskin toivottaa: Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi!
-
Ok. Vielä tähän kysymykseen jää aukkoja.
Lapset ovat halukkaita oppimaan, tiedän sen . He myös uskovat opettajaa ehdoitta.
Jos opettaja on joku muu kuin isä tai äiti, voi lapsi omaksua opettajan oppeja, ja pitää ne totena.
Ja mitä tästä sitten seuraa... ?
Onko opetettu lapsi enää lapsenkaltainen ?
-
Ihan pieni lapsi on ainakin täysin riippuvainen vanhemmistaan.
Oppisiko aikuinen ihminen saman kaltaista riippuvuutta Jumalasta, Isäsätään.
Ainakin saa rukoilla: Abba, rakas Isä...joku on sanonut, että se voisi olla myös "Isi"...eli niin kuin pieni lapsi kun oppii puhumaan, usein kutsuu isää isiksi.
Ihan vaan äkkiseltään ajateltuna noin.
-
Kyllä kai tähän lapsenuskoon vertaukseen liittyy Jumalallista ihmettä myöskin?
Tulee mieleen Jeesuksen sanat "Minä olen Hyvä Paimen"
Lampaat tuntevat paimenen, Paimen etsii lampaansa...
Tuli mieleen tuosta "väärien opettajien kuulemisesta.
-
Se sadanpäämies ainakin sanoi Jeesukselle, että sano sana ainoastaan niin palvelijasi paranee.
Hän luotti siihen, että kun Jeesus lähettää sanansa, niin matkojen päähänkin se tepsii ja tehoaa.
Samoin se verenjuoksutautia sairastanut nainen...uskoi siihen että jos hän vain saisi koskettaa Jeesuksen viitan lievettä niin hän tervehtyisi.
-
Sitten tulee mieleen Pietari ja joku toinen opetuslapsi, jotka sanoivat Kauniin Portin luonas olevalle sairaalle:
"Kultaa ja hopeaa minulla ei ole, mutta sitä mitä minulla on, sitä minä annan, Jeesuksen, Nasaretilaisen nimessä: Nouse ja käy!
Ja niin kaiketi tapahtuikin.
Jossain kerrotaan siitäkin, että Pietarin varjo vaikutti jotain, samoin puhutaan Paavalin iholta viedyistä ihokkaista, ns hikiliinoista, jos oikein muistan lukeneeni.
Ja Jeesus paransi sitenkin kerran, että teki tahnan syljestä...tahtaan ja sokea sai näkönsä.
Raamattu on kyllä merkillisen mielenkiintoinen sanomaltaan.
-
Kiitos ja ylistys sinulle Jeesus Kristus Jumalan Poika, Vapahtaja.
https://youtu.be/Swns4Kjzc9E
-
Hei!
En ole körtti eikä minulla ole körttisukulaisia, olen monta kertaa yrittänyt löytää raamatusta helpotusta ahdistukseeni, mutta aina eksyn siltä tieltä jotain jää puuttumaan. Aloin tarkastella herättäjä yhdistyksen sivuja ja pääsin käsiksi mitä parhaimpiin puheisiin ja tunnelmaan ja monet asiat saivat milestäni selvennystä tutkiessani körttien maailmaa. Voisiko tästä olla apu jatkuvaan ahdistukseen ja pahaan oloon, osaisiko joku auttaa?
Olen miettinyt kolmen sivun verran vastatako.
Ahdistuneisuutta on monenlaista ja montaa sorttia ja syyt niin mutkikkaita että heitän tänne ajatuksen ihmisestä fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden keskellä yksin kamppailevana olentona. Ahdistuneisuutta tuottavat muutamat sairaudet, sitten ja vielä useammin ihmissuhteiden ongelmat ja taloudelliset huolet esiintyy se itsenäisenäkin. Se syö voimia ja toisinaan edellyttää vähintään sen selvittämistä, mistä on kyse.
Toisin ajoin apua ja ymmärrystä saa myös terveydenhuollosta vaikken haluakaan lytätä sitä turvallisuutta jonka luottamus Jumalaan elämän kärsimyksissä, yksinäisyydessä, keskellä pelkoja, avuttomuutta ja heikkoutta, syyllisyyttä ja monenlaisia vaikeuksia tuottaa. Samoin kuin ankarassa kuumeessa ja kurkkukivussa saa kääntyä sekä Jumalan että lääkärin puoleen, ei ole kiellettyä tehdä samoin nytkään. Toivon että kohtaat maallisissa auttajissa ymmärtämystä, ja jos petyt yhteen, jää muita. Joskus olen kysellyt mikä se juttu on että kaikki tulee Jumalalta ja on siten hyvää. Ei kenties tulekaan, mutta Jumala jää ja kääntää hyväksi kerran.
" Konsa valaissee kointähtönen
Mua köyhää kerjääjää?
Konsa päättyy matka yöllinen
on yhä hämärää?
Luon taivahalle yhtenään
mä katseen kaipaavan.
Valoa jos en näekään
sen tiedän loistavan" (sv)
-
Kyllä kai tähän lapsenuskoon vertaukseen liittyy Jumalallista ihmettä myöskin?
Tulee mieleen Jeesuksen sanat "Minä olen Hyvä Paimen"
Lampaat tuntevat paimenen, Paimen etsii lampaansa...
Tuli mieleen tuosta "väärien opettajien kuulemisesta.
Lapsen usko tai asema tai mikä nyt sitten onkin toi lapsen kaltaisuus, niin itse näen sen, että ihminen on avuton kuin lapsi Jumalan Isän edessä.
Se ei kai tarkoittane, että olisi silti avuton elämässä tai muiden ihmisten edessä.
Pahaa kait tulisi aina vastustaa järkevissä määrin ja keinoin. Ei väkivaltaan väkivallalla tai loukkaamiseen loukkaamalla, vaikka joskus kait molemmat tarpeen?
Körtithän ovat Paavoa lainaten Siis oppi isääni Paavo Ruotsalaista.
Häirikköä Nilsiän läheltä Aholansaaresta.
Pieniä armonkerjäläisiä, mutta samalla ihmisten keskellä pylväitä.
Jotenkin ajattelen, että körteillä on se mitä olen aina etsinyt ja mieltänyt Jumala suhteen olevan.
Tietysti eihän körtit ole sitä mitä idealisesti ajattelisin olevan, mutta noin kirjaimen mukaan.
Paavolle on kirkastunut jotain suurta ja siksi tämä herännäisyysliike on ja pysyy, vaikka välillä pienenee ja välillä isonee :)
Sitten kun on sellaisia toteamuksia nöyrillä körteillä, kuten esimerkiksi alatien kulkijat kuten Springsteen tai Bon Dylan tai joku muu on aika körtti tietämättään.
Siis niinku tollaset ajatukset osoittavat, että jotkut pienet körtit ovat elämää suurempia persoonia ja eivät.
Me tässä jotain suurta olemme ja ainoa oikea usko tai jotain :)
Peehus ku olen huono kirjoittaa ajatuksia sanoiksi, mut jotain tonne päin.
-
Ajattelen, että se lapsen usko voisi olla luottamusta.
Mietin siten, että jos lapsen suhde isäänsä ja äitiinsä on ok, niin silloin pieni lapsi luottaa vanhempiinsa melko täydellisesti.
Ja Raamatussa on sana "Abba", isä, sen voi kai sanoa myös "isi" niin kuin lapsi sanoo toisinaan isäänsä.
Nykyään jotkut lapset voivat sanoa vaikka "Iskä, issee jne"
Kunhan mietin vaan.
Turvallisuuden tunnetta erilaisinakin aikoina.
Luottamista, että Isä kaiken tietää, osaa ja voi.
Tietää, osaa ja voi paremmin kuin itse käsitänkään.
-
Kunpa osaisikin uskoa ja luottaa lapsen tavoin.
Kiitos sanoistasi!
-
Usko on sellainenkin asia, että ei siitä kovin helposti luovu vaikka kuinka kaltoin elämä koettelisi. Näin sanon omasta kokemuksesta.
Kun on saanut uskon lahjana ja ymmärtää sen arvon, se kestää sairaudet, läheisten kuolemat, omat synnit ja petetyksi tulemisenkin.
Varhaiset kristityt marttyyrit luopuivat elämästään mielummin kuin uskostaan. Sellainen on Jumalan voimavaikutusta.
Kuten olen muutamaan otteeseen kertonut vaikeudestani saada ehjää ja ymmärrettävää kuvaa Jeesuksen olemuksesta itsenään; Ihmisen poikana, ja Isän Poikana = Kolmiyhteisenä Jumalana.
Kuitenkaan ei tässäkään ymmärtämisen vaikeudessa ollut missään vaiheessa kysymys luopumuksesta eikä epäuskosta.
Nyt ovat ' palaset loksahtaneet kohdalleen'.
Uskossa kasvaminen onkin ehkä juuri tätä. Otetaan selvää asioiden luonteesta.
En pidä että olisi kummallistakaan ettei minun pieni ymmärrykseni riittänyt, ilman ohjausta, löytämään Jeesuksessa sekä jumalaa että ihmistä. Kokonaisuus jota kiiltokuvamainen Jeesus-näkemys yleisesti edustaa ei minulle riittänyt.
Eivät ymmärtäneet oppineetkaan menneinä aikoina. Eivätkä vieläkään ole kaikissa kristityissä kirkkokunnissan samoin mielipitein kun meidän uskontunnustuksessamme sanotaan .
Neljä konsiilia pohti satojen vuosien ajan tätä kysymystä. Pääsivät välillä yksimielisyyteen, kompromissejakin tehden. Ja taas tuli näkemyseroja ja taas kokoonnuttiin.
Jos eteesi liimataan stereotyyppinen kiiltokuva Jeesuksesta ja sitä jäädään katsomaan, ei matka jatku.
Usko on matkantekoa jossa on myös vaivaa. On sitäkin suurempaa kun erämaataipaleen jälkeen avautuu selkeä kuva ja maisema kirkastuu.
-
Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.
Uskon olen armosta lahjaksi saanut, ja se on kyllä tarkoitettu elämäni sisällöksi ja ohjeeksi,
jatkuvasti, eikä vain joksikin "elämykseksi ja virstanpylvääksi" jonain päivänä, jonain vuonna.
Näinkin voin kyllä omalta kohdaltani sanoa. Tiedän tilanteita jolloin olen kokenut Jumalan kutsun.
Elämä uskossa on kyllä myöskin kasvamista, ymmärtämystä, viisautta.
Vaikka tuo kaikki on sitä että Kristus kasvaa ja minä pienenen.
Ymmärrän myös niin että Jumalasuhteeni on perusturvallisuus, luja ja kestävä antura pohjalla,
tai suojaava sateensuoja yläpuolella.
Se on kaikessa mukana ja läsnä, mutta irrallaan ja ulkopuolella pienen ihmisen jokapäivistä
ongelmista.
Jumalalle ei ole mikään vierasta ja outoa minussakaan, silti Hän rakastaa minua tällaisena
armahdettuna syntisenä ihmisenä.
-
Perusturvallisuus.
Sitä kummallisesti herätyskristilliset tahtoo ottaa pois.
Minusta sitä kortit suurentaa.
Körtit tukee jengiä ja herätysjengi haluaa horjuttaa😊
Mä haluun perus luterilaista armoa tuoda takas.
-
No ne on niitä nuoria. Joku on sanonut, että voidakseen rakentaa täytyy ensin hajottaa. Se on sitä, ei mitään muuta. Nuoruus ja hulluus - ja valta. Koska me ollaan vallan päällä, tottakai me vastaamme kaikesta, koska kaikesta meitä arvostellaan. Antagonismia. Keskustelua sivistyneesti. Ylilyöntejä. Sovittelua. Teesi - Antiteesi - Synteesi. Kompromissi. Kaikin tavoin pyrimme välttämään, ainakin minä pyrin, yhteenottoa, mitä sillä tarkoitettaneekin kolloisessakin yksityistapauksessa. Se ainakin on varmaa, että myrskyn silmässä on rauhallista. Turvatkaamme, ainakin minä turvaan siihen.
Siis mistä tässä kaikessa on oikeastaan kyse, kysyn usein tai ainakin joskus itseltäni; nyt teiltä, rakkaat lukijat?
-
Kerrytän sanavarastoani, jotta voin vastata ymmärrettävästi, ottaa vastuuta. Aktiivista sanavarastoa nimenomaan. Mitä enemmän sanoja on valittavissa, sitä herkemmin ja täsmällisemmin ja tarpeen mukaan yksityiskohtaisemmin pystyn vastaamaan.
Puolitiehen vastaantulo: https://www.youtube.com/watch?v=PPOR7GQWoFY
-
Perusturvallisuus.
Sitä kummallisesti herätyskristilliset tahtoo ottaa pois.
Minusta sitä kortit suurentaa.
Körtit tukee jengiä ja herätysjengi haluaa horjuttaa😊
Mä haluun perus luterilaista armoa tuoda takas.
Rupea Viisveisaaja pyytämään Kristukselta silmävoidetta tämän virren ensimmäisen säkeistön sanoin:
http://evl.fi/virsikirja.nsf/3a4d75a55db9a965c2256d55004992ba/4331539fd79b5a01c2256d600043fd16?OpenDocument
Ei löydy autuutta herätyskristillisyydestä sen enempää kuin körteistä tai perusluterilaisuudesta tai herätyskristillisiltä, körteiltä taikka luterilaisilta.
-
Jaa, minusta ainakin parhaat painotukset löytyvät körteiltä :)
Luin tuon virren ja en nyt tajunut yhteyttä silmävoiteeseen jotain liirunlaarun kieltä ?
Oon nykyään aamuisin kun meen toimistoon aloittanut lukemalla Languksen kirjaa.
Siinä hän neuvoo milloin ketäkin joita vaivaa omat kilvoitukset ja tikapuut taivaasen, kun ne ei riitä ja hyvin useassa luvussa hän neuvoo sellasia, kun ensimmäiset tunteet ovat kadottaneet uskossaan.
Suosittelen jopa karjalaisenkyöstillekkin, vaikka tiedän että hän tajuaa asiat kuten on mielessään jo etukäteen pättänyt ja sen mukaan kaikkea tulkitsee, kuten moni muukin.
Kerran jossain raamattupiirissä luettiin joku Raamatun jae ja oli hassua, kun melkein jokainen saman textin ymmärsi aivan eritavalla.
-
Jaa, minusta ainakin parhaat painotukset löytyvät körteiltä :)
Luin tuon virren ja en nyt tajunut yhteyttä silmävoiteeseen jotain liirunlaarun kieltä ?
Oon nykyään aamuisin kun meen toimistoon aloittanut lukemalla Languksen kirjaa.
Siinä hän neuvoo milloin ketäkin joita vaivaa omat kilvoitukset ja tikapuut taivaasen, kun ne ei riitä ja hyvin useassa luvussa hän neuvoo sellasia, kun ensimmäiset tunteet ovat kadottaneet uskossaan.
Suosittelen jopa karjalaisenkyöstillekkin, vaikka tiedän että hän tajuaa asiat kuten on mielessään jo etukäteen pättänyt ja sen mukaan kaikkea tulkitsee, kuten moni muukin.
Kerran jossain raamattupiirissä luettiin joku Raamatun jae ja oli hassua, kun melkein jokainen saman textin ymmärsi aivan eritavalla.
Tuo Laguksen "Evankeliumin ääni" on suosikkikirjani.
Tutuksi tullut, mutta sanoman kirjan omaksumisen kannalta se on edelleen minulta monin paikoin suljettu suljettu.
Aivoni osaavat kirjan pääsanoman ulkoa, vaikka keskellä yötä herätettäisiin, vaan se ei ole vielä paljonkaan laskeutunut sille pelastusvarmuuden tasolle, josta Lagus kirjoittaa. Kirja on silti varsin kannustava ja lohdutusta tuova, vaikka ei olekaan asioita sisäistänyt.
Sitä minä kertaan ja kertaan ja yritän sisäistää, ehkäpä kuolinvuoteellanikin vielä tuota kirjaa kertaan.
Silmävoiteella tuon virren ensimmäisen säkeistön kohdalla tarkoitin sitä, että jos tuon ensimmäisen säkeistön sanoman sisäistäisi, niin ymmärrykseni mukaan alkaa körttiläisyys, herätyskristillisyys yms. tuntua varsin toisarvoiselta asialta, jolla toki on oma arvonsa, mutta silti toissarvoinen arvo.
-
Oon nykyään aamuisin kun meen toimistoon aloittanut lukemalla Languksen kirjaa.
Siinä hän neuvoo milloin ketäkin joita vaivaa omat kilvoitukset ja tikapuut taivaasen, kun ne ei riitä ja hyvin useassa luvussa hän neuvoo sellasia, kun ensimmäiset tunteet ovat kadottaneet uskossaan.
Suosittelen jopa karjalaisenkyöstillekkin
Hyvää kirjaa suosittelet. Jos oikein muistan, niin minä taisin olla se, jolta tuon kirjan sait.
-
Herääminen on silmien avaamista. Joskus silmät ovat siinä kunnossa, ettei niillä silti näe juuri mitään. Silloin tarvitaan silmävoidetta. Hengellisen heräämiseen tarvitaan hengellistä silmävoidetta. Sitä tuo kielikuva tarkoittanee.
-
Silmäsairaana tiedän kuinka tärkeää on niiden hoito. Aamulla ensimmäiseksi valelen silmäni ja kasvoni kylmällä vedellä, se virkistää. Sitten on tippojen vuoro, ja tarvittaessa kostutusgeeliä useita kertoja päivässä. Illalla taas tipat, ja yöksi vielä geeliä. Jatkuva hoito on tarpeen.
Näin silmäni voivat hyvin. Näkö on säilynyt, mutta uskoani en osaa arvioida.
Hyvä vertaus kuitenkin.
-
Herääminen on silmien avaamista. Joskus silmät ovat siinä kunnossa, ettei niillä silti näe juuri mitään. Silloin tarvitaan silmävoidetta. Hengellisen heräämiseen tarvitaan hengellistä silmävoidetta. Sitä tuo kielikuva tarkoittanee.
Vielä käsittämättömämpää liirumlaarumia.
Täällä pohjanmaalla kysymykset on konkreettisia ja käytännöllisiä.
Hesassa aina filosofisia.
-
Juuri nyt olen Oulussa. Minusta ajatus herätessä hämäristä silmistä, jotka tarvitsevat jotain lääkitystä, on aivan käytännöllinen. Hengellisen elämän vertauskuvana se toimii ilman filosofiaa.
-
Juuri nyt olen Oulussa. Minusta ajatus herätessä hämäristä silmistä, jotka tarvitsevat jotain lääkitystä, on aivan käytännöllinen. Hengellisen elämän vertauskuvana se toimii ilman filosofiaa.
Olen miettinyt tätä ajatusta... näkökulmat on hieman monenlaisia. Kristillisyys on ajattelumuotona rikasta ja paljon syvemmältä katselevaa kuin "nakit ja perunamuussi, kiitos". Toisaalta se on riitasointuista ja filosofisista esiymmärryksistä pulppuavaa teologista ajattelua. Luterilainen ajattelu on juutalaista, roomalaista ja ennen muuta antiikin stoalaista menetelmää. Mm. Siionin virret ovat juuri tähän ansatsiin perustuva rikas lähteistö.
-
Uskommeko enkeleihin ? Hyviin suojelusenkeleihin uskomme ja kerromme heitä lapsillemme .
Mutta pahat enkelit,joista viime sunnuntain teksti kertoo, saattavat olla uskon este.
Persoonallinen paha on, vaikka se koetaan yleensä kai vain p a h a n a.
Se oli maan päällä jo Paratiisissa. Voi maailma parkaa, sen teoista ovat uutiset pullollaan päivittäin. Kuitenkin kaikkeuden mittakaavassa sen aika on lyhyt.
Ilm. 12: 7-12
Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:
- Nyt on pelastus tullut,
meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti
ja hänen Voidellullaan valta.
Nyt on Syyttäjä syösty alas,
tuo, joka meidän Jumalamme edessä
syytti veljiämme päivin ja öin.
He voittivat hänet,
Karitsan veri ja heidän todistuksensa
toivat heille voiton.
He eivät säästäneet henkeään
vaan olivat valmiit kuolemaankin.
Iloitkaa siis, taivaat
ja te taivaiden asukkaat!
Mutta voi maata ja merta -
Saatana on laskeutunut teidän luoksenne!
Se on raivon vallassa, sillä se tietää,
että sen aika on lyhyt.
-
Nyt on Syyttäjä syösty alas,
tuo, joka meidän Jumalamme edessä
syytti veljiämme päivin ja öin.
Tai siis eihän se Riitta-mummi tuota kirjoittanut :003:
Mutta tuo on hyvä, se joka syyttää veljiä on paholainen. Tai isolla peellä.
(Ei mitään liittymää ketjun otsikkoon tällä.)
-
Minun mielestä on hyvinkin. Uskova voi tiedostaa ja todeta.
-
Olen taas palannut mystikoiden pariin. Johannes Tauler toistaa Mestari Eckartin ajatuksia pienin vivahde-eroin. Käsite grunt on Eckartille, spekulatiivisesti sielun pohja, Taulerille yleisemmin pohja.
Ei mitään on käsitteenä laaja, käsittäen myös 'eimiksikään' tulemisen, mikä on edellytys autiomaahan päsemiseen. Se on taas edellytys Jumalan löytymiseen itsessä. Se selitetään; Jumala on Pojassaan, Poika on meissä esim. kasteessa ja ehtoollisessa, ja Kristuksessa myös me olemme Jumalassa. Tämä on takaisinvirtaamista josta molemmat mystikot puhuvat.
Sitä en ymmärrä kun Tauler sanoo myös Jumalan olevan ' eimitään'. Aika-käsite on helpompi .
Tyhjentyen itsestä käy kulku kohti autiomaata.
Ehkä Paavo Ruotsalainen tarkoitti näillä sitä ' pottuhalmeen sotkemista', mutta kokemuksieni johdosta haluan kuitenkin lukea ja mahdollisesti ymmärtää enemmän
kuin lapsenuskolle on tarpeen. Onhan uskon tiellä erilaisia kulkijoita.
Jumala on suuri salaisuus. Emme me pääse hänen arvoituksestaan perille ennen kuin kasvoista kasvoihin näemme.
-
Olen taas palannut mystikoiden pariin. Johannes Tauler toistaa Mestari Eckartin ajatuksia pienin vivahde-eroin. Käsite grunt on Eckartille, spekulatiivisesti sielun pohja, Taulerille yleisemmin pohja.
Ei mitään on käsitteenä laaja, käsittäen myös 'eimiksikään' tulemisen, mikä on edellytys autiomaahan päsemiseen. Se on taas edellytys Jumalan löytymiseen itsessä. Se selitetään; Jumala on Pojassaan, Poika on meissä esim. kasteessa ja ehtoollisessa, ja Kristuksessa myös me olemme Jumalassa. Tämä on takaisinvirtaamista josta molemmat mystikot puhuvat.
Sitä en ymmärrä kun Tauler sanoo myös Jumalan olevan ' eimitään'. Aika-käsite on helpompi .
Tyhjentyen itsestä käy kulku kohti autiomaata.
Ehkä Paavo Ruotsalainen tarkoitti näillä sitä ' pottuhalmeen sotkemista', mutta kokemuksieni johdosta haluan kuitenkin lukea ja mahdollisesti ymmärtää enemmän
kuin lapsenuskolle on tarpeen. Onhan uskon tiellä erilaisia kulkijoita.
Jumala on suuri salaisuus. Emme me pääse hänen arvoituksestaan perille ennen kuin kasvoista kasvoihin näemme.
Tartun viimeiseen ajatukseen... Wilhelmi Niskanen olisi ajatellut tätä... (ja monet muutkin fiksut ja filmaattiset). Paitövei olen juuri lukemassa seitsemättä kertaa Eckhartia.
-
By the way, sinä näytit minulle tämän tien. :023:
Varovasti edeten , ja kerraten ja märehtien jää ehkä jotakin haaviin...
Jumalasta riittää moneksi. Minulle ei riittänyt ' kiiltokuva' .
Mielenkiintoista, että seppä Högman nämä tiesi ja tunsi.
ja SV 94 https://www.h-y.fi/509-virret-91-100#94
terv. Herrnhutilais-ortodoksis-katolinen körtti
-
Hei
En ole körttiläinen enkä muutenkaan koe kuuluvani mihinkään ryhmään. Minulla on kyllä körttiläisiä hyviä ystäviä jo pitkältä ajalta. Olen joskus ottanut osaa johonkin heidän tapahtumiinkin ja olen kyllä pitänyt.
Ajattelin vastata sanoakseni että tässä ajassa ja ilmapiirissä ei ole ihme jos ahdistaa, se pikemminkin on terveen ihmisen merkki.
Joku joskus sanoi minulle: "Jos ahdistus tulee toivota se tervetulleeksi". Älä pelkää ahdistusta. En tietenkään halua vähätellä oloasi mutta ahdistus kuuluu elämään, se voi olla tapa jolla meidät pakotetaan pysähtymään. Se väistyy sitten kun aika on. Ehkä on joitain vaikeita asioita jotka tulevat esiin joita pitää käydä läpi, ahdistus on silloin normaali tunne. Itseäni auttaa rukous ja varsinkin kiitos ja sitten se että hakeutuu sellaisten ihmisten keskuuteen joilla ei asiat ole hyvin ja auttaa heitä.
Tuntui hyvältä että olet aito itsesi.
-
Körttiläinen nimi tuolle ahdistukselle lienee murhehuone. "Jos Herra sitten hyväksi näkee, että hän antaa sinun pitemmälti viipyä murhehuoneessa, niin se on sinulle tarpeellista, että jo alussa tulet perinpohjin tuntemaan turmeluksesi."
-
Ahdistus, murhehuone ja Lutherin termi kärsimyksen pyhäkkö ovat melkein samanlaisia.
-
Usko merkitsee minulle lyhykäisyydessään: "Muista minua."