Kuuntelen vierasta musiikkia.
Mieleeni hahmottuu
meisema,
ihmiset,
elämänmeno.
Tahtoisin mukautua erilaiseen.
Omaksua uusia
tapoja,
elämää,
toisenlaista arkea.
Sävelmä vie ajatukseni.
Luo haavekuvia,
innostaa,
kaihertaa,
luo levottomuutta.
Lopulta on hiljaista.
Mielenrauha palannut,
elämä säilynyt
ennallaan,
muuttumattomana.
Jaa, Pirska kerkesi ennen minua saada runon valmiiksi. No, ei kai auta kuin yrittää rustata runo myös Pirskan sanoista.
Onko usko
käskyjen noudattamista.
Tytyykö liikuttua.
Onko se aina
oikeassa oloa.
Almujen ojentamista.
Saanko ajatella itse,
erehtyä
tai epäillä.
tiainen
tähti
taika
totella
tuhti