Kirjoittaja Aihe: Vihan tunne  (Luettu 12122 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa LePanther

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 10
Vs: Vihan tunne
« Vastaus #15 : 07.12.11 - klo:23:13 »
Ak on prosessissa kohti anteeksiantoa.
En halua olla vihainen tai vihata, mutta kolmatta vuosikymmentä kun on toista poskeaan kääntänyt, tuntuu se anteeksianto kovin vaikealta. Itselleen tai muille. Itseasiassa annan itselleni anteeksi huomattavasti harvemmin, kuin muille.

En myöskään omalta kohdaltani halua olla ulkokultainen, tai antaa anteeksi, koska "niin kuuluu tehdä". Haen sanoissani ja teoissani tarkoitusta. Olen onnellinen, että minua ei painosteta anteeksiantoon... paitsi se pieni ääni pään sisällä. Saan edetä omassa tahdissani. Vihan tunne on oma salaisuuteni, siitä ei puhuta. Mietin, miksi olen vihainen: haluaisin tilanteen jossa voin sanoa, että "olen sinulle vihainen asiasta x, mutta annan sinulle anteeksi". Nyt en puhu omasta loukkaantumisen tunteesta, vaan selkeästä väärinkäytöksestä.

Mutta miten edetä anteeksiannon polulla, kun en tiedä, mitä kaikkea olen edes antamassa anteeksi? Kun toinen ei edelleenkään edes mieti, että voisi anteeksi pyytää. Tiedän, että kys. hlö. on parhaansa tehnyt niissä olosuhteissa, mitä on annettu (tai ainakin haluan uskoa)... mutta vihan tunne vainoaa minua. Onko sillä loppujen lopuksi väliä, mitä toinen on tehnyt?

-J
Joka ilta olen näkymätöntä kiittänyt, kiusaajilleni anteeksi antanut.
Maailman menoa ihmetellyt, suojelusta pyytänyt.
Koskaan pahaa en toivonut.
Silti musta enkeli minua
on aina kiusannut.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Vihan tunne
« Vastaus #16 : 07.12.11 - klo:23:22 »
Ak on prosessissa kohti anteeksiantoa.
En halua olla vihainen tai vihata, mutta kolmatta vuosikymmentä kun on toista poskeaan kääntänyt, tuntuu se anteeksianto kovin vaikealta. Itselleen tai muille. Itseasiassa annan itselleni anteeksi huomattavasti harvemmin, kuin muille.

En myöskään omalta kohdaltani halua olla ulkokultainen, tai antaa anteeksi, koska "niin kuuluu tehdä". Haen sanoissani ja teoissani tarkoitusta. Olen onnellinen, että minua ei painosteta anteeksiantoon... paitsi se pieni ääni pään sisällä. Saan edetä omassa tahdissani. Vihan tunne on oma salaisuuteni, siitä ei puhuta. Mietin, miksi olen vihainen: haluaisin tilanteen jossa voin sanoa, että "olen sinulle vihainen asiasta x, mutta annan sinulle anteeksi". Nyt en puhu omasta loukkaantumisen tunteesta, vaan selkeästä väärinkäytöksestä.

Mutta miten edetä anteeksiannon polulla, kun en tiedä, mitä kaikkea olen edes antamassa anteeksi? Kun toinen ei edelleenkään edes mieti, että voisi anteeksi pyytää. Tiedän, että kys. hlö. on parhaansa tehnyt niissä olosuhteissa, mitä on annettu (tai ainakin haluan uskoa)... mutta vihan tunne vainoaa minua. Onko sillä loppujen lopuksi väliä, mitä toinen on tehnyt?

-J

Eikö tärkeintä ole, että asiat ovat ylöspäin kunnossa ja toimimme hänen tahtonsa mukaisesti välttäen vihaa sillä sen vallassa tehdään isoja virheitä? Vihan tunne on vaarallinen tila.
Voi hyvin olla ettei toinen tajua tehneensä mitään ja silloin asian sopiminen tai hoitaminen on vaikeaa.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa LePanther

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 10
Vs: Vihan tunne
« Vastaus #17 : 07.12.11 - klo:23:36 »
Ongelmana olen minä itse. Toivon, että tilanteeni on kuin se aiemmin mainittu kynttilä: kun se (viha) puhalletaan sammuksiin, hetken se käryää, mutta ei pala loppuun.

Hmmm... tai itseasiassa teen töitä sen eteen, että tilanteeni on kuin se kynttilä. Itseasiassa helpotti kun tajusin nyt, että anteeksianto on kiinni minusta: en tarvitse siihen toisen osapuolen anteeksipyyntöjä/tekoja, se palvelisi ehkä vain itsetuntoani ja ylpeyttä.

Olen itse vastuussa elämästäni ja päätöksistäni, niillä on mentävä mitä on eteensä saanut. Kokemus on rikkaus.
Joka ilta olen näkymätöntä kiittänyt, kiusaajilleni anteeksi antanut.
Maailman menoa ihmetellyt, suojelusta pyytänyt.
Koskaan pahaa en toivonut.
Silti musta enkeli minua
on aina kiusannut.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Vihan tunne
« Vastaus #18 : 08.12.11 - klo:09:00 »
Ongelmana olen minä itse. Toivon, että tilanteeni on kuin se aiemmin mainittu kynttilä: kun se (viha) puhalletaan sammuksiin, hetken se käryää, mutta ei pala loppuun.

Hmmm... tai itseasiassa teen töitä sen eteen, että tilanteeni on kuin se kynttilä. Itseasiassa helpotti kun tajusin nyt, että anteeksianto on kiinni minusta: en tarvitse siihen toisen osapuolen anteeksipyyntöjä/tekoja, se palvelisi ehkä vain itsetuntoani ja ylpeyttä.

Olen itse vastuussa elämästäni ja päätöksistäni, niillä on mentävä mitä on eteensä saanut. Kokemus on rikkaus.

Minulla jatkui edellä kuvaamasi tilanne 35 vuotta.  Sadoista yrityksistäni huolimatta toinen osapuoli ei selittänyt syytä tekoihinsa, ei pyytänyt anteeksi.ei mitään.
Vihan pitkittyessä ja tehdessään tuhojaan se muuttui katkeruudeksi. Laskujeni mukaan se kesti n. 7 vuotta. " Seitsemän vuotta vihan tähden".
Totta kai se teki tuhojaan, mutta armossaan Jumala antoi minulle körttiläiset ystävät. Täällä foorumilla ja lahtelaiset. Erinäisistä keskusteluista nappasin ajatuksen sieltä toisen täältä. Väinö Malmivaaralta löytyi  y k s i  lause joka oli kuin suoraan ylhäältä. Menin itseeni, tein rehellistä työtä pääni sisällä. Mietin omaa osaani, omia tekojani.  JA totesin että olen aivan yhtä suuri syyllinen kuin toinen osapuoli. Siitä alkoi paraneminen.
Rukousta tarvittiin paljon, se oli sitä parasta lääkettä. Jälkihoito jatkuu ...
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Vihan tunne
« Vastaus #19 : 08.12.11 - klo:13:28 »
...jälkihoito jatkuu meillä kaikilla...
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa LePanther

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 10
Vs: Vihan tunne
« Vastaus #20 : 08.12.11 - klo:15:36 »
Tiedän itsessäni olevan vikaa samoin kuin toisessakin osapuolessa. Kukaan ei ole täydellinen (onneksi).

Koen vihaa vanhempiani kohtaan: olen niin sanotun "sielunmurhan" uhri (Anne Suokas-Cunliffen käyttämä termi). Toisin sanoen, minua on syntymästäni asti toistuvasti traumatisoitu/kaltoinkohdeltu. En muista kaikkea, mitä olen kokenut. Se mitä lapsuudestani muistan, ei ole mukavaa. Rakastan niitä ihmisiä, jotka minua ovat toistuvasti vahingoittaneet. (Se tästä avautumisesta...)

En halua tuomita, vaan ymmärtää. Siinä olen jo edennyt jonkin matkaa... mutta viha, se jäytää. Ehkäpä, kun olen saanut koottua minääni uudelleen ja paremmin, kykenen antamaan anteeksi. Sitä haluan ja toivon, sitä kohti työskentelen... mutta tällä hetkellä se tuntuu niin kovin vaikealta.

-J

Joka ilta olen näkymätöntä kiittänyt, kiusaajilleni anteeksi antanut.
Maailman menoa ihmetellyt, suojelusta pyytänyt.
Koskaan pahaa en toivonut.
Silti musta enkeli minua
on aina kiusannut.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Vihan tunne
« Vastaus #21 : 08.12.11 - klo:19:31 »
Tiedän itsessäni olevan vikaa samoin kuin toisessakin osapuolessa. Kukaan ei ole täydellinen (onneksi).

Koen vihaa vanhempiani kohtaan: olen niin sanotun "sielunmurhan" uhri (Anne Suokas-Cunliffen käyttämä termi). Toisin sanoen, minua on syntymästäni asti toistuvasti traumatisoitu/kaltoinkohdeltu. En muista kaikkea, mitä olen kokenut. Se mitä lapsuudestani muistan, ei ole mukavaa. Rakastan niitä ihmisiä, jotka minua ovat toistuvasti vahingoittaneet. (Se tästä avautumisesta...)

En halua tuomita, vaan ymmärtää. Siinä olen jo edennyt jonkin matkaa... mutta viha, se jäytää. Ehkäpä, kun olen saanut koottua minääni uudelleen ja paremmin, kykenen antamaan anteeksi. Sitä haluan ja toivon, sitä kohti työskentelen... mutta tällä hetkellä se tuntuu niin kovin vaikealta.

-J

Anteeksi voi aina antaa, mutta unohtaminen on usein paljon vaikeampaa.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Atanasia

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2189
Vs: Vihan tunne
« Vastaus #22 : 08.12.11 - klo:19:58 »
Osanottoni Lepanther.

Lapsen kaltoinkohtelu ja mitätöinti on niin väärin, niin väärin  :'(
koko elämänsä sitten joutuu itse paikkaamaan niitä haavoja joita
sieluun on viilletty,
ei välttämättä tahallaan, vaan "kasvatettu",
mutta ihan sama miksi,
tuhoava henkinen ja emotionaalinen vaikutus on kuitenkin tapahtunut.

En tiedä voiko  antaa anteeksi,
vaikeaa ainakin jos ei edes pyydetä anteeksi,
ei myönnetä että oltaisiin mitään tehty,
päinvastoin usein puolustellaan jos millä.

Itse aina voi kyllä yrittää selittää ja yrittää ymmärtää...
Anteeksianto on prosessi...ajan kanssa pikku hiljaa...ehkä


Anteeksianto on luopumista kaikista toiveista saada parempi menneisyys.

 :icon_cool:
Herra armahda.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Vihan tunne
« Vastaus #23 : 08.12.11 - klo:21:22 »
Tyytyminen.  Jos ei voi saada parasta, on hyvä jos voi saada huonoa parempaa.  Tyytyessään myös tyyntyy, ikäänkin rauhoittuu ja vaatimuksen henki lakkaa.  Silloin ainakin minulla alkavat asiat sujua oikeaan suuntaan. Sekin on ilon ja kiitoksen aihe.  Elämä on opettanut.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Vihan tunne
« Vastaus #24 : 09.12.11 - klo:09:28 »
Mutta vuorisaarna ei minun mie4lestä kyllä tunnu mielenterveydelle oivalliselta vaan päinvastoin.  Tai sitten minä en vaan tajua sitä oikein.

Kyllä ymmärsit. Se on pahinta lakia.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Vihan tunne
« Vastaus #25 : 09.12.11 - klo:11:16 »
Kyllä ymmärsit. Se on pahinta lakia.

Se on niin tiukaksi vedettyä lakia, että muuttuu evankeliumiksi.

Poissa erakko-erkki

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 57
  • Seuraan tätä tietä.
Vs: Vihan tunne
« Vastaus #26 : 09.12.11 - klo:12:09 »
On asioita, joista tiedän jonkin verran (näin haluan uskoa) teoriassa, mutta käytännössä osa niistä on ylitse pääsemättömiä. Olin aikoinani KRS:n kurssilla Parantava anteeksiantamus. Sieltä jäi mieleeni tunteista seuraavia teesejä.
* tunteet eivät ole oikeita tai vääriä
* tunteet ovat kuin junat, niitä tulee ja menee
* tunteita ei voi hallita
* olisi hyvä, jos voi hallita käyttäytymistä, johon tunteet johtavat
* tunteet on hyvä tiedostaa ja käsitellä jollain tavalla
* sisällä pidetty vihan tunne on yksi tekijä, joka johtaa masennukseen

Olen ollut 18 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä, aiheen vakava masennus.

Terveisin nimim. "kokemusta on"
"Jos et taija rukoilla, niin ikävöi, jos ett taija ikävöijä, niin sairasta Herrallen, vaikka et mitään vastausta tuntisi moneen aikaan."