Hedbergin Uskon-Oppi Autuuteen

[Jampe]

En jaksa lukea koko ketjua, mutta olen aiemmin jonkin verran asiaan tutustunut. Minusta kumpikin oli osaltaan, omalla tavallaan myös oikeassa. Ikävöivä usko ja realistinen nöyryys sillä tavalla ymmärrettynä että ihmisen on hyvä tietää ja tuntea oikea hengellinen tilansa eikä kuvitella suuria; -on kyllä hieno ja tärkeä asia. Liian paljon on uhottelua ja hengellistä pullistelua.

Toisaalta myös Hedberg oli oikeassa siinä että ei ihmisen tarvitse odottaa mitään erityistä tuntemusta, "valon käymistä sydämessä" tms. vaan jokaisen on lupa ihan siltä paikaltaan tosiaankin iloisesti, yksinkertaisesti ja vapaasti Kristuksen sovitustyöhön nojaten uskoa osallisuutensa armahduksesta. On tuhoisaa asetella ihmisiä eriarvoiseen asemaan sen perusteella mitä he ovat saaneet kokea sydämessään.  Sen takia on harhaanjohtavaa ohjata odottamaan jonkinlaisia sisäisiä kokemuksia joiden perusteella vasta olisi lupa uskoa olevansa armahdettu.


Minä ajattelen että kokeminen on vain ihmisen reaktio kuulemaansa. Sillä ei ole mitään jumalallista painoarvoa eikä kokemiselle ole säädetty kristinuskossa sellaisia oikeusvaikutuksia että sen perusteella voisi pitää itseään kristittynä.

Mutta kuten jo totesin, todettakoon vielä uudelleenkin: hengellinen pullistelu ja väärä varmuus pois!

[Riitta-mummi]

Kirjoitit kuten minäkin ajattelen.

terv. epäkörttiläisen iloinen uskostaan, olkoon vaikka hernnhutilaisuutta. Mutta körttinä toivon kuolevani.  Riitta

[juhani]

Jos Lutteerus olisi ollut herrnhutilaisten ajatusten kiemurassa... olisi hänestäkin tullut herrnhutilainen.

[Leena]

Dosentti    hän oli niin luterilainen että hänen toimiessaan dosenttina ihmeteltiin Berliinin yliopistossa välilllä, jotta onko se Luther ottanut kantaa tuohonkin. Kukaan ei uskaltanut vastaankaan väittää...   Dosentti kun oli niin varma asiastaan... mutta hänen äitinsä antama uskonnonopetus oli herrnhutilainen, ja hän kyllä kantoi Päivän Tunnussanaa mukanaan joka paikkaan.  Se suorastaan aiheutti hänen paluunsa Saksaan.  Päässä jyskytti koko ajan: Yritä päästä tulemaan ennen talvea, jonka hän kai olisi muuten sivuuttanut, mutta en nyt huoleltaan voinut.  Viimeiseksi   Dosentti olisi luottanut irtopaloihin mutta tuo tuntui pahasti osuvan siihen palata vai jäädä - kysymykseen joka vei häneltä unen ja mielenrauhan.

Erakko-Erkin minä muistan entuudestaan, ja tämä Pantteri, tervetuloa, jos olet opiskellut alaa eli foorumia niin tiedät että meillä on täällä kaksi virtuaaliaavetta, Bonhoefferin haamu ja Pyhä Martti, jotka toisinaan ilmeistyvät.

[Pena]

Vocavitne aliquis me? 

[Leena]

    Si signor...    Sie wollen alles  über uns zu wissen...   Hen tulemas cutsutaissä cuin Aito Aawe 

[Pena]

Herran palwelian onpi soweliasta olla lehimmeistens awucsi hejden site pyytejsens.

Oudommille lohdutukseksi sanottakoon, ettemme ole Leenan kanssa vaarallisia, vaikka vähän omituisia olisimmekin aaveinemme.

(Siivekkään hymiön käyttö viittaa tietysti martinhanheen.)

[Sanneli]

Minä ajattelen että kokeminen on vain ihmisen reaktio kuulemaansa. Sillä ei ole mitään jumalallista painoarvoa eikä kokemiselle ole säädetty kristinuskossa sellaisia oikeusvaikutuksia että sen perusteella voisi pitää itseään kristittynä.

Viisaita sanoja