Kirjoittaja Aihe: Anteeksi antaminen  (Luettu 22598 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 3357

  • Kuuntelee puhetta ikävöivästä uskosta
  • Viestejä: 149
Anteeksi antaminen
« Vastaus #15 : 15.11.06 - klo:16:35 »
No, minä olen tuohon syntiin hairahtanut. Lukuisia kertoja olen myös itse joutunut palvelun myötä määrittelyn kohteeksi, jossa toinen on tasan tarkkaan tiennyt mitä minulta puuttuu.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Anteeksi antaminen
« Vastaus #16 : 16.11.06 - klo:14:24 »
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"
Eilen olin seuratuvalla seuroissa ja siellä just anteeksiannosta puhuttiin ko eilen oli päivän aiheena "antakaa toisillenne anteeksi" mikäli muistan oikein. Joku niistä puhu oikeen hyvin, oisko Viljasen Martti ollu, siitä mitenkä asian painaminen villasella ja unohtaminen on eri asia mitä anteeksiantaminen. Mun mielestä soli tosi mielenkiintonen.


Ei voi antaa anteeksi toiselle, jos ei ole antanut anteeksi itselleen. Olen tuntenut muutaman perfektionistin, jotka eivät ole antaneet anteeksi omia virheitään. Seurauksena on ollut mielenterveyden ongelmia, itsensä vahingoittamista ja jopa itsemurha.

Minun on helppo antaa anteeksi. Vaikka joskus mökötänkin, en kuitenkaan muistele minua kohtaan tehtyjä vääryyksiä. Nollaan tehdyt ja tapahtuneet asiat, ja polkaisen eteenpäin.
Acta, non verba.

uskova

  • Vieras
Anteeksi antaminen
« Vastaus #17 : 16.11.06 - klo:14:54 »
Lainaus
24. Sentähden sanon minä teille: kaikki, mitä te rukoillen anotte, se uskokaat saavanne; niin se tapahtuu teille.
25. Ja kuin te seisotte ja rukoilette, niin anteeksi antakaat, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antais teille anteeksi teidän rikoksenne.
26. Mutta jos ette anteeksi anna, ei myös teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikoksianne.

Markus 11

Armoa me tosiaan tarvitsemme! Onneksi Jumala armostaan antaa meille voiman antaa anteeksi ja halun myöskin, rukoilkaamme sitä uskossa. Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa.

Poissa Cinnamon

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 3

Poissa hupa

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 71
Anteeksi antaminen
« Vastaus #19 : 20.11.06 - klo:15:09 »
Miten olette omasta mielestänne oppineet antamaan paremmin anteeksi? Olisin kiitollinen konkreettisista vinkeistä, koska minä en pääse irti kokemistani vääryyksistä tms. sitten millään - jauhan ja jauhan enkä saa rauhaa. Onko joku muu (ollut) samassa tilanteessa ja miten olette oppineet OIKEASTI antamaan anteeksi, ei vain sanatasolla? (Osaan minäkin sen sanan sanoa.)

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Anteeksi antaminen
« Vastaus #20 : 20.11.06 - klo:21:06 »
Minua toisinaan kiusattiinkin yläasteaikaan, kun olin joissakin asioissa erilainen. Vieläkin toisinaan mietin asiaa, mutta en ole täysin pystynyt antamaan anteeksi, varsinkin kun tiedän, että ne tyypit on vieläkin ihan samanlaisia, kovisteleevat pienemmilleen ja ryyppäävät baarissa nykyisin yhtenään ja koittavat olla mukamas niin hauskoja. Ja kädessä on vieläkin arpi, kun otettiin yläasteella biologiassa verikokeita toisiltamme ja yksi pölli neulan (ei palauttanut) ja sillä sohi liikuntatunnilla pukuhuoneessa meitä pienempiä. Se arpi muistuttaa aina vain asiasta. Olisi kai aikanaan pitänyt sanoa jotain jollekin, opettajalle tms. mutta se on myöhäistä nyt.

Myönnän katkeroituneeni ja asiat nousevat silloin tällöin mieleen. Kun jokin asia menee pieleen, niin nousevat kaikki asiat mieleen ja tulee entistä pahempi olo. Anteeksi antaminen ei ole helppoa, mutta ehkä minä joskus siihen vielä pystyn.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Mörtti-57

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1561
Anteeksi antaminen
« Vastaus #21 : 20.11.06 - klo:22:22 »
Olipa hiano ja opettavaanen tua Vantaan Laurin sivuulla oleva juttu. Kiitos!
Voi auttaa monia perkaamahan tukkuusia tuntojaan anteeksiantamisen vaikeuresta.
Ilikas oli juttu Joel Hallikaasen isättömästä lapsuuresta. Isän kaipuu kalvoi häntä monin tavoon, tyhyjyyrestä vihaan. Siitä kertoivat myäs hänen tekemät laulunsanat ja sävelet. Tunnetila vaivas häntä 40-vuatta, kunnes eräällä keikalla hän tunnisti isänsä olevan yleisönjoukossa. Keikan jäläkehen tuli tämä vanaha miäs poikansa tyä ja sanoi: "voitko antaa anteeksi". Nua sanat pyyhkivät Joel Hallikaasen vuasikymmenien isän puuttumisen aiheuttaman katkeruuren.
Mukavaa ku nuata onnellisia loppuja löytyy viälä täältä kuurankukkaasesta elämästäkin. :smt020
Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.

Poissa eeva-kaisa

  • Jatkaa kamarikeskusteluihin
  • Viestejä: 250
Anteeksi antaminen
« Vastaus #22 : 21.11.06 - klo:10:54 »
Lainaus käyttäjältä: "hupa"
Miten olette omasta mielestänne oppineet antamaan paremmin anteeksi? Olisin kiitollinen konkreettisista vinkeistä, koska minä en pääse irti kokemistani vääryyksistä tms. sitten millään - jauhan ja jauhan enkä saa rauhaa. Onko joku muu (ollut) samassa tilanteessa ja miten olette oppineet OIKEASTI antamaan anteeksi, ei vain sanatasolla? (Osaan minäkin sen sanan sanoa.)

Mulla on auttaneet monet jutut: minuun kohdistunut rakkaus, joka on korjannut vanhoja rikkinäisyyksiä - mutta sitä ei voi ottaa tai ansaita, eli ei kai suositellakaan "lääkkeeksi", kun se ei ole omassa vallassa.

Jostain olen saanut voimaa huomata, että anteeksiantamattomuus katkeroittaa itsen ja siitä on noussut halu taistella sitä vastaan, että jonain päivänä tajuaa olevansa katkera vanhus. Tai aikuinen. Loppu on sellaista pitkää puurtamista, että joka tilanteessa yrittää vaalia sitä hyvyyttä, jota on itse saanut osakseen, kuin hentoa kasvia sielussaan, ja suojella sitä katkeroitumisen kuristajaköynnöstä vastaan. Usein ei onnistu, mutta joskus.

Puhuminen toisille auttaa selvittämään omia ajatuksia ja tunteita: miksi mulla on paha olo, mitä minulle on tarkkaan ottaen tehty ja miltä se minusta tuntuu. Viisailta ihmisiltä saa myös palautetta, eikä ajatukset kierrä enää niin suljettua kehää.

Kun pahin tunnemyrsky on käyty läpi, voi yrittää pohtia, miksi toinen oli niin ilkeä ja paha minulle, mitä heikkoutta ja vajavaisuutta hänessä on, jonka takia piti kohdistaa se minuun. Ehkä taustalta löytyy jotain sellaista pahaa, mitä hänelle itselleen on tehty, ja silloin voi edes vähän samastua toisen asemaan ja nähdä yhteyksiä siellä, mikä ensin näytti mielivaltaisuudelta.

Vähän aikaa sitten oli semmoinen tilanne, että yksi ihminen kohtelia minua miten sattui ilman mitään syytä, käveli ylitseni niin että jäin vain haukkomaan henkeäni. Eikä tajunnut itse tilannetta yhtään. Itkin ja puhuin ystäville, ja sattumalta yksi ystävä tunsi tämän ihmisen ja tiesi kertoa, että sillä on ollut elämässä tosi vaikeaa ja ettei se ole ihan kasassa (lievästi ilmaistuna). Heti oli helpompi olla, kun tajusin, ettei sen ihmisen käytös ollut mitenkään itse ansaittua tai normaalia, vaan sen omaa pienuutta ja katkeruutta. Vaikka antaisikin anteeksi, ajattelen ettei kaikkien kanssa tarvitse olla kaveri: minä ainakin aion pysytellä ko. henkilöstä mahdollisimman etäällä itseni suojelemiseksi, vaikken kaunaa kannakaan. En vain halua joutua enää samanlaiseen tilanteeseen.
Toiset tykkää saatanasta, se on silkkaa seksiä / Toiset tykkää Jumalasta, sillä riittää älyä /
Mitä mulle jää? - Puupää! (Ismo Alanko)

Poissa hupa

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 71
Anteeksi antaminen
« Vastaus #23 : 21.11.06 - klo:13:57 »
Kiitos eeva-kaisa.

Multa vain huijattiin melkein vuosi sitten omaan tulotasooni nähden kohtuullinen tukko rahaa, ja koska tekijät oli ulkomaalaisia, ei poliisi olettanutkaan saavansa niitä kiinni (en mennyt mihinkään nigerialaiskirjehalpaan, mutta yhtä sinisilmäinen olin kuitenkin). En vaan pysty ajattelemaan, että ehkä niiden huijarien oma elämä on jotenkin solmussa ja sitä kautta antamaan anteeksi; mietin vain jatkuvasti, miten kukaan voi olla niin itsekäs, että teeskentelee todellista hätää tuntemattomalle pelkästään oma etu mielessään. Se tuntuu kipeältä. Niiden tietoinen päätös oli tehdä pahaa jollekulle (joka satuin olemaan minä), eikä sellaista voi ymmärtää minusta edes sen kautta, ettei ne ehkä oo lapsena saaneet rakkautta.

Vuodenkin jälkeen jaksan avautua tästä näin paljon, pahoittelut.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Anteeksi antaminen
« Vastaus #24 : 21.11.06 - klo:20:51 »
Lainaus käyttäjältä: "hupa"
Multa vain huijattiin melkein vuosi sitten omaan tulotasooni nähden kohtuullinen tukko rahaa,
Lainaus käyttäjältä: "hupa"
Vuodenkin jälkeen jaksan avautua tästä näin paljon, pahoittelut.

Huijarin tai psyko/sosiopaatin uhriksi joutuminen on raskas juttu, johon voi liittyä mm. erilaisia syyllisyyden tuntoja. Ne ovat luonnollisia. Yhteisö näet perustuu yksilöiden suhteellisen samantyyppiseen tunne-elämään ja suhteellisen ennustettavaan reagointiin. Kun joku sitten toimii ilman normaalia tunne-elämää, se satuttaa, ja toipuminen kestää.

Edellä kirjoittamani perustuu omiin kokemuksiin. Vuosi on lyhyt aika, usko pois, ja "avautuminen" eli asian käsittely ystäväpiirissä puhumalla on varmasti paras, ellei peräti ainoa keino päästä asiasta eroon. Joten ei syytä pahoitteluun.

Ellet ole vielä tutustunut seuraaviin kirjoihin, suosittelen:
Raimo Mäkelä: Naamiona terve mieli (ohut ja yleistajuinen)
Robert D. Hare: Ilman omaatuntoa (vähän paksumpi ja tieteellisempi, mutta silti hyvin ymmärrettävä ja selkeä, hyviä tapausesimerkkejä).

Aivan erinomainen radio-ohjelmasarja on
http://www.yle.fi/radiopeili/kiusaaja19.php
Tämä vahingossa radiosta kuultu ohjelma avasi meidän porukassa silmät, ja Haren kirja antoi vankan pohjan toiminnalle.

Suosittelen näitä julkaisuja muillekin. Tiedosta on apua, jos sattuu omalle kohdalle.

mt

[/quote]

Poissa tosikkoko

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 858
Anteeksi antaminen
« Vastaus #25 : 22.11.06 - klo:00:35 »
Lainaus käyttäjältä: "hupa"
Miten olette omasta mielestänne oppineet antamaan paremmin anteeksi? Olisin kiitollinen konkreettisista vinkeistä, koska minä en pääse irti kokemistani vääryyksistä tms. sitten millään - jauhan ja jauhan enkä saa rauhaa. Onko joku muu (ollut) samassa tilanteessa ja miten olette oppineet OIKEASTI antamaan anteeksi, ei vain sanatasolla? (Osaan minäkin sen sanan sanoa.)

Kuten jo muutkin kirjoitti niin vaikeaa se on. Yhteen aikaan rukoilin mielessäni Isämeidän-rukouksen anteeksiantamus-kohtaa sanoilla "anna meille anteeksi niinkuin mekin yritämme antaa toisillemme anteeksi" sillä tuntuisi kovalta että Jumalan anteeksiantamus olisi sidottu siihen miten me annamme toisillemme anteeksi ("...niin kuin mekin annamme anteeksi niille..."). Heikosti kävisi!

Mutta anteeksiannon opettelu on hyvä tavoite jottei sido ajatuksiaan ikäviin asioihin loppuelämäänsä. En tiedä oppiiko sitä muuten kuin ajan kanssa ja asioita rukoillen. Joskus kai auttaa oman syntisyytensä kohtaaminen, ts. kun tajuaa miten muut antavat anteeksi omia vikojani niin samalla oppii antamaan anteeksi muillekin heikoille. Joissain tilanteissa kai auttaisi sekin että kohtaisi loukkaajan ja keskustelisi asiat läpi mutta varmaan on monia tapauksia jossa tuota ei pysty tekemään.


On väsynyttä monta,
heikkoa, toivotonta,
ihmisten sanat kovat
kun heitä lyöneet ovat.
 - SV 183:3 -

Poissa hupa

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 71
Anteeksi antaminen
« Vastaus #26 : 22.11.06 - klo:15:37 »
Lainaus käyttäjältä: "tosikkoko"
Yhteen aikaan rukoilin mielessäni Isämeidän-rukouksen anteeksiantamus-kohtaa sanoilla "anna meille anteeksi niinkuin mekin yritämme antaa toisillemme anteeksi" sillä tuntuisi kovalta että Jumalan anteeksiantamus olisi sidottu siihen miten me annamme toisillemme anteeksi ("...niin kuin mekin annamme anteeksi niille..."). Heikosti kävisi!


Minulle on tuntunut tuo tismalleen sama kohta vaikealta pienestä pitäen (tuntuu ihan kuin siinä kasvatettaisiin Jumalaa: "tee sinä tällä tavalla kuin mekin tehdään, niin kaikilla on kivempaa"), mutta varsinkin tämän kertomani tapauksen jälkeen.

Kiitos mt ja tosikkoko konkreettisista vihjeistä ja lohdutuksen sanoista. Niille on käyttöä.

Poissa Emerentia

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 51
Anteeksi antaminen
« Vastaus #27 : 23.11.06 - klo:21:38 »
Lainaus käyttäjältä: "hupa"
Miten olette omasta mielestänne oppineet antamaan paremmin anteeksi? Olisin kiitollinen konkreettisista vinkeistä, koska minä en pääse irti kokemistani vääryyksistä tms. sitten millään - jauhan ja jauhan enkä saa rauhaa. Onko joku muu (ollut) samassa tilanteessa ja miten olette oppineet OIKEASTI antamaan anteeksi, ei vain sanatasolla? (Osaan minäkin sen sanan sanoa.)


"Antakaa anteeksi toisillenne, niin kuin teidän taivaallinen isänne on antanut teille kaiken anteeksi."

Minulle oli oivallus se, että meidän VELVOLLISUUTEMME on antaa anteeksi toisille; niin on Jeesus itse käskenyt. Me saamme pahat tekomme anteeksi Jumalalta, ja me kyllä sisimmässämme tiedämme itsemme syntisistä suurimmiksi, vaikka omia virheitä aina katsoo herkemmin läpi sormien - siksi tulee meidänkin koettaa parhaamme mukaan antaa anteeksi toisillemme, hyväksyä toistemme inhimillisyys ja vajaavaisuus.

Ja miten onkaan tuntunut vapauttavalta irrottautua niistä katkeruuden kahleista! Suosittelen! Katkeruudessa rypeminen vaan synkistää ja saastuttaa mieltä entisestään - ihan turhaa touhua.

Poissa Bengt Sandberg

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 903
  • Vieras.
Vs: Anteeksi antaminen
« Vastaus #28 : 13.05.17 - klo:18:41 »


"Antakaa anteeksi toisillenne, niin kuin teidän taivaallinen isänne on antanut teille kaiken anteeksi."

Minulle oli oivallus se, että meidän VELVOLLISUUTEMME on antaa anteeksi toisille; niin on Jeesus itse käskenyt. Me saamme pahat tekomme anteeksi Jumalalta, ja me kyllä sisimmässämme tiedämme itsemme syntisistä suurimmiksi, vaikka omia virheitä aina katsoo herkemmin läpi sormien - siksi tulee meidänkin koettaa parhaamme mukaan antaa anteeksi toisillemme, hyväksyä toistemme inhimillisyys ja vajaavaisuus.

Ja miten onkaan tuntunut vapauttavalta irrottautua niistä katkeruuden kahleista! Suosittelen! Katkeruudessa rypeminen vaan synkistää ja saastuttaa mieltä entisestään - ihan turhaa touhua.

Sepä juuri on minulla kun en voi katsoa omia virheitäni läpi sormieni.
Tällöin minun on vaikea antaa anteeksi itselleni. Koska olen vihaa ja katkeruutta täynnä.
Minusta ei pitänyt tulla ”vajavainen ihminen vaan täydellinen”.

Välillä käy mielessä: ” Miksi nöyryytit Jumala minua”.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Anteeksi antaminen
« Vastaus #29 : 13.05.17 - klo:19:31 »
Sepä juuri on minulla kun en voi katsoa omia virheitäni läpi sormieni.
Tällöin minun on vaikea antaa anteeksi itselleni. Koska olen vihaa ja katkeruutta täynnä.
Minusta ei pitänyt tulla ”vajavainen ihminen vaan täydellinen”.

Välillä käy mielessä: ” Miksi nöyryytit Jumala minua”.

Eikö se ole ihan hyvä, ettei voi katsoa omia virheitä läpi sormien. Kaikkein vapauttavinta on, kun tunnustaa omat virheet, pyytää anteeksi, saa anteeksi ja uskoo saaneensa anteeksi. Minua vaivasi yksi asia monta kymmentä vuotta. Lopulta sain aikaiseksi soittaa sukulaiselle ja kertoa, että asia vaivaa minua ja samalla pyysin häneltä anteeksi. Hän kertoi aivan unohtaneensa koko asian. Koin suurta helpotusta, että sain asian itse pois tunnoltani.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.