Vapaus on vaikea sana. Tarkoittaako se vapautta johonkin vai vapautusta jostakin? Mihin tai mistä?
Michael Jackson on muodostunut minulle - oikein tai väärin - surulliseksi malliksi ihmisestä, joka yritti vapaaksi kaikista rajoittavista määritelmistä: rodusta, iästä, sukupuolesta... Moni asia oli mahdollista, kun oli paljon lahjoja ja niillä ansaittu omaisuus. Tuloksena hänestä tuli jokseenkin ainutlaatuinen henkilö, mutta samalla outo kummajainen. Kovan paikan tullen ihminen tarvitsee kohtalotovereita. Oliko hänellä ketään? Ainutlaatuinen taitaa olla lohduttoman yksin.
Yksi tai toinen surullinen esimerkki on minusta Elvis Presley.
Muitakin on ja ihmettelen näitää menestyneitä sikarikkaita on ne sitten urheilijoita tai ketä, kun ovat itsemurhan partaalla ja monet tehneet itsarin, kuten vaikka Marilyn Monroe,.
Luulisi että sillä rahamäärällä mitä heillä on voisi alkaa ottaa iisisti ja vähät välittää mitä mieltä mediat ja muu porukka on.
Vetäytyä jonnekkin vaikka kalareissulle tai mistä nyt tykkääkään.
Vaikka mitäs tälläinen pieni ihminen sellaisesta tietää, kun aika menee oravanpyörässä juoksuun ja siinä pähkäillessä jokapaiväisiä pikkumurheita.
Vaikkakin samaa tautia kai me kaikki sairastetaan.
Kuka on mielestään liian lyhyt kuka liian pitkä ja jotakin muuta.
Tämä tulevaisuus kun on tuonut tämän median jokaisen käsiin, niin kaitpa tässä tulevaisuudessa saamme Elviksen tapaisia kohtaloita enempi ja enempi lukea ja ihan tavisten parista.
Sos,mediassa kiusaaminen kun on uusi tauti johon on vaikea löytää vastalääkettä.
