Mun tiäni.

[Mörtti-57]

Kunka pääryyn tähän ikävöivähän joukkohon. Putkahrin maalimahan kun soran  loppumisesta oli kulunu 12-vuatta, mutta meillä ja mones muuskin mökis sorittihin muistoos viälä täysillä lasisten laulukiriojen sävelin. Isän miältä kalvoi viisi rintamalla viätettyä nuaruusvuatta ja unohrusta ettittihin pullosta. Köyhää oli, mutta äireellä oli palion elämänuskoa jolla jaksoi kantaa ristiään. Neliä poikaa päinsä kotona saa palio pahaa aikahan, vaikka äitee yritti parahaansa mukahan pitää meirät kuris ja Herran nuhtehes, muistuttaen taivahan Isän näkevän meirät vaikka mentääsihin kellarihin piilohon. Pyhääsin mentihin helluntailaas naapurin pyhäkouluhu. Kesääsin kloppi laumas ihimeteltihin pelloolle pystytettyä uskovaasten telttaa. Synnistä ja Herran vihasta sylkevät saarnaajat oli aika aharistavia. Vaikka tänäänkään en taira mikään uskovaanen olla, en oo koskaan uskaltanu kiroolla, kiitos äireen ja helluntailaasten. Isää voin kiittää kun ryyppäs ja sauhutteli munkin osuuren nuasta "nautintoainehista". Kirkos ei tuu käytyä eikä seuroos, sana tapauskovaisuus maistuu pahalta. Ainua jonka tunnen oikiaksi on lähimmääsen rakkaus jokapäivääsees elämäs ja omantunnon ohjaus jonka luaja on asettanu. Aneemisen koulutuseni johorosta, anteeksi kiriootus viriheet ja kiriootuksen ulukoasu." Joka eksyy monta kertaa löytää kotia."

[llwyd]

Onpa hienoa kuvausta. Tai tualla äirinkiälellä, hianua kiriootusta... Eihän tässä joukossa tosiaan jäsenkirjoja kysellä, kelvollisuutta mittailla.

[Pena]

Joskus kadehdin niitä, joilla on itsestään selvästi yksi kotiseutu murteineen ja tapoineen. Isäni oli suomalainen Viipuri-Kokkola-haarukalla ja lähti isona Afrikkaan. Mutsini oli Stadista ja painu sinne ja. Ongame omuvalelwamo yOndonga. Skolen kävin Norssissa. Nyt miä olen asunt savolaisten Amerikassa jo vuositolkulla (Kairosta tunnettu paikkakunta). Avioliiton kautta on runsaasti pirkanmaalaisia vaikutteita nääs. Elämä on laiffii, so not.

[Mörtti-57]

................................................................................................ :wink: .................................................................................................."Mulla on tänään palion tekemistä, Herra. Saatan ehkä unohtaa Sinut, mutta älä sinä unohra mua."

[Mörtti-57]

Tätä mutkikasta ja tuntematonta elontiätä oon ny kulukenu 50 vuatta niillä evähillä mitä luaja on suanu.
Vuaret on vaan vilistäny salaa johonkin. Nöyrästi, suuremmin uhoomatta voin hyvllä miälin taakseni kattella, mutta vähän haikiasti, kun yksin oon joutunu kulukemahan. Suurin rikkaus lapset ja oma perhe on jääny toiveeksi.
Ainaanen riittämättömyys ja luattamus omihin tekemisihin on ollu päällimmääsenä, kun oon elämänvalintoja teheny.
Mistähän tälläänen syntykörttiläänen elämänarkuus on juantunu? Sitähän täs on tullu miätittyä.
Notta täs ny wanahana ja viisahana :wink:  toivonkin tämän foorumin nuarille palion uskoa, toivoa ja rakkautta elämän tuamihin haasteesihin.

[Hanna]

Notta täs ny wanahana ja viisahana :wink:  toivonkin tämän foorumin nuarille palion uskoa, toivoa ja rakkautta elämän tuamihin haasteesihin.

Kiitoksia palajo Mortti-57 toivotuksista, eipa sita ihiminen paljo muuta tarvittekkaa! Niin ja ehka pikkuusen sita elamisenrohkeutta. Moni on multakin kysyny kuinka sielta lakeuksilta uskalsin tanne viherialle saarelle lahtia, mut mita siina ny on sen kummempaa, kuuteloo vaan mita tuo syran sanoo ja tekoo sitte sen mukaan.

Niin ja ei silla kirjootuksen muorolla oo ainakaan mulle niin valia vaan sanoma on tarkeen. Kukin kirjoottakoon niinku parahiten luonnistuu. Vaan on kylla aika ihana tuo allekirijootus Mortilla, senku muistaas...Silla niinha se o vaikka maailma nuota virheeta tuppaakin aina korostamahan!

[juhani]

Ylistaroolaine isäntämies sanoo mulle ku me kuunneltihin herännäisnuarten kuaroa , "niin ettei trenkää sanua ku syrämmestä käpäälöö".  :wink:

[Tina Yvonne]

Nyt ei tämä ulkosaariston muija ymmärtänyt mistä on kyse. Mitä se :trenkää ,tarkoittaa ?
Muutenkin jää kyllä puolet ymmärtämättä näistä Pohjanmaan murteista, vai Savoako ovat ?
Sama juttu kun menen ruotsinkieliseen rukouskokoukseen, jää puolet ymmärtämättä. Siihen olen jo tottunut. Ei ole aina helppoa elää vähemmistönä vähemmistön sisällä. Tarkoitan, elää suomenkielisenä täällä ruotsinkielisten asuttamalla kolkalla. Ruotsinkieliset kun muualla Suomessa ovat vähemmistöä.... Nyt minusta tuntuu että taas olen vähemmistönä täällä foorumilla. Oikeastikin, eipä taida lisäkseni tässä kunnassa, eikä naapurikunnissakaan olla muita Herättäjä-yhdistykseen kuuluvia.

Nyt alkoi lipsua aiheesta, anteeksi.

[Mörtti-57]

Trenkääminehän tarkoottaa, notta ei uskalla, voi tai ei kehtaa ujouttaan teherä tai sanua jotakin asiaa. Mulla tua Lapuan ja Kuurtanehen murre on sitkiästi pysyny vanahempien peruna. :wink:

[vaivainen mato]

Minun tieni körttisten pariin kulki: körttitstävät veti, hurskaat viitoset työnti.

[de profundis]

Hurskaat viitoset on aina niin avuliaita. Minullekin ovat seljästä vauhtia tuupanneet.  

[PekkaV]

Olen säilyttänyt lapsenuskoni. Mieli on muuttunut matkan aikana. Voisin kuvitella vastaavani, että olen uskossa, jos joku kysyisi sitä. Riippuu kysymyksen sävystä. Hyökkäävyys lukkiuttaa.

[Tina Yvonne]

Lapsenusko minuun istutettiin jo varhain kotona. Neljätoistavuotiaana otin Jeesuksen elämääni nuorten pääsiäisessä Lohjan Vivamossa ( Kansan raamattuseuran leirikeskus). Uskoni on ollut selkeää ja yksinkertaista.
  Jossain vaiheessa nuorena aikuisena loittonin Sanasta ja maailma veti puoleensa. Uskostani en silti koskaan luopunut, vaikka tuntui että Jumala oli kovin haukana.
Maailman heilutuksien jälkeen, epäonnistumisien ja väärien valintojen saatua minut syvään masennukseen, sain uudelleen löytää tieni Jeesuksen läheisyyteen ja rakastavan Isän syliin.
  Sillä tiellä olen edelleen. Alatiellä, mutta turvallisella mielellä.

[Riitta-mummi]

Ystävämme  vn  on kysellyt Tänään-ketjussa eräitä oleellisia sielunautuutta koskevia juttuja.
Perikörttiläisyyteen ei ymmärtääkseni kuulu omien eikä toisten uskonasioiden ruotiminen julkisesti.
Monille meille nämä eivät kuitenkaan ole tabu, vaan niistä voidaan kertoa, kysellä ja myös odottaa
vastauksia polttaviin kysymyksiin.

Yksityisviesteissä voimme toisiamme huojentaa kunhan haluamme ja tai rohkenemme.


Löysin tällaisen vanhan ketjun jonka on aloittanut  rakas ystävämme Mörtti.   Jospa tässä voisi kamarikeskustelun tyyliin keventää itseään. Samalla nimimerkkimme saavat myös ' lihaa luiden päälle'.

On myös jossakin ketju  Keitä te ootte ?

Itseni takia en tähän kehoita, olenhan loruillut estottomasti monen monet jutut vaiheistani.

Jos koetaan aihelliseksi, niin otsikon nimi  M u n   t i ä n i   palvelkoon meitä.

Vai pitäisikö perustaa oikein  K a m a r i k e s k u s t e l u   rajatuin aihein ?

[vn]

Välillä tulee ääneen pohdiskeltua kaikenlaista, vaikka yleensä olen kyllä
hiljainen sivustaseuraaja.