Armo

[myyrä]

Viime syksynä mietiskelin armoa, jotenkin negatiivisesti. Ihminen tekee miltei mitä tahansa ja piiloutuu armon taakse.

Nykyään on toiset ajatukset. Ei ihmisellä ole muuta piilopaikkaa kuin armo. Armon varassa on hyvä levätä ja olla. Kuitenkaan tekemättä mitä tahansa.

Armo aina kannattaa - myös tulevana yönä. Siihen turvautuen siis rauhassa levolle

[Leena]

Miksei ihminen voi itseään pettää millä hyvänsä. Joskus ajattelen, että syntiinlankeemus merkitsee sitä: Me emme edes näe , emme erota totuutta valheesta. Ja siitä huolimatta se ei voi toisin olla. Kun kaikki mahdollisuudet "palvella" mitä lieneekin otetaan pois, sen viimeistään huomaa - ja huojentuu. Jumalan rakkaus ei ole ehdollista.

Ja muistan - se on jokin koulussa opittu pätkä:
"Ja kenties mä siitäkin tuomion saan
mitä ihmisten kiittävän kuulen".
Se on kai vähän sitä "lyö särö väärään varmuuteeni" .
Mutta "väärää varmuutta" kai sekin on ettei toisten ihmisten tähden edes yritä myös itse olla armollinen ja rakastava -- anna Jumalan rakkauden virrata lävitseen--- kuinka se sitten käy, on kesken ajattelemisen, mutta niin sen täytyisi kulkea. Nyt lopetettiin synninteko tältä aamulta... kahvi tuoksuu ihanalta. Kai, niinkuin käsitin, kun pääsis hyvin lähelle Jeesusta. Se on vain unelmaa ja hurjaa kaipausta. Ei voi päästä nopeammin kuin voi...  vain rukoilla saavansa kasvaa "viisaudessa, iässä ja armossa"...

[vanha lihava mies]

Siunaus - Hengellinen hyvinvointi on elämäs ainoa jota kehtaan rukouksella
pyytää Jumalalta.

Itselläni tämäkin on jo vaikeata...mutta onneksi on Armo,eikä minun tarvitse sitä sen enempää pohtia.
Tuomari on tuomionsa julistanut, eikä minulla ole siihen mitään lisättävää, onneksi.
Armon suuruus... ei minulta löydy sanoja, saatika pystyisin sen suuruuden merkitystä selittämään itselleni tai kenellekään muulle. Hän kertokoon itse Armon suuruden sinulle.

ps. tänään teen parhaani että olisin kuuliainen Häntä kohtaan, ilman verukkeita.

[juhani]

Armolle minä en ole pystynyt keksimään synonyymiä. "Armo" on negaatio rationaalisessa ajattelussa. Ja me tarvitsemme armoa joka hetki.

[Leena]

Armolle minä en ole pystynyt keksimään synonyymiä. "Armo" on negaatio rationaalisessa ajattelussa. Ja me tarvitsemme armoa joka hetki.

Minulle se on merkinnyt kohtaa, joka evankeliumeista palautuu luokseni yhä useanmmin. Äidit toivat lapsiaan Jeesuksen siunattavaksi, mutta opetuslapset halusivat ajaa heidät pois. He eivät olleet ollenkaan vähemmän rakastettuja oppilaita tämän jälkeen, vaikka Jeesus toimikin toisin, ja ojensi heitä.

Se on, kuin olisi todella tuo kaikesta huolimatta väkijoukossa nähty lapsi, joka ei edes itse vielä kävele...ja kutsutaan luo,  tai kuin astuisi jäälle, joka kantaa... kantaa... kantaa... 

Olen laulanut usein tuota Sannelin teemaa viime aikoina: Kun oma pohja vajoaa, niin armo yhä kannattaa, sen päällä niinkuin kallion minulla turvapaikka on. Siitä on tullut kovin rakas.

[Jampe]

Armo-termiä olisi hyvä pohtia!

Monesti armo ymmärretään synonyymiksi siunaukselle.  Sitä se ei kuitenkaan ole.

Sitäpaitsi: emmehän me ymmärrä siunauksenkaan sisältöä!


Esimerkki käytännön harhakuvitelmista:  Luullaan ettei ole armoa, kun siunauksia näyttää meidän silmiin olevan vain vähän.

[Leena]

Monesti armo ymmärretään synonyymiksi siunaukselle.  Sitä se ei kuitenkaan ole.

En ole kuullut käsitettävän noin. Toivottavasti omasta tekstistänikään ei sentään saanut sellaista käsitystä vaikka totta, hyvin voi saada. Siunaus ja kutsu Jeesuksen luokse siinä yhteydessä merkitsi jotakin jota ei mikään estä. Lopulta viimeiseksi oma viheliäinen avuttomuus ja uskon olemattomuus jota olen viimeksi keksinyt ihmetellä ja valittaa. Miksiköhän. Vain tyhjän voi täyttää, vain särkyneen voi korjata, vain murheellista voi lohduttaa ja vain tyhmää voi opettaa ja vain omaa lastaan kasvattaa. Rikasta oli, kun Mörtti kirjoitti että ennen hän ottaa tyhjän ja ikävöivän kuin valmiin tai miten se oli...   Kaikki on hyvin.

Kysyin Risto Saariselta kun pääsin kuuntelemaan systiksen graduseminaaria että mitä se siunaus sitten on. Eipä ole tosiaan ainakaan yritetty määritellä, tai osattu.  Pidin tuosta Mörtin ajatuksesta´: Hengellinen hyvinvointi.  Luulen että meidän puhekielessämme yksinkertaisesti ei ole näille sanoja, ei kykyä kuvata, mutta systemaatikot eivät ole tuosta sitten liioin mitään systemaattista esitystä koettaneet tehdä. Mutta jotakin luovuttamattoman arvokasta saa -- miksi Jeesus muuten olisi halunnut siunata niitä pieniä.  Tämä on nyt minun päässäni näemmä. Kai osaan joskus todeta miksi. Kesken ajattelemisen.  

[Leena]

Eikö se armo merkitse anteeksiantoa. Saamista ja antamista.  Laitoin tämän tarkoituksellisesti eri viestiin, jotta ajatus pysyy koossa edes auttavasti. 

Joka saa paljon anteeksi, hän rakastaa paljon.

Ja toisaalta: Oli se miljoonavelan anteeksi saanut palvelija, joka tuotiin vastaamaan veloistaan - sai anteeksi.
Kävi saman tien kanssapalvelijaansa kurkusta k,iinni joidenkin eurojen takia ja uhkaili ja kiristi ja oli kaikin tavoin hankala.

"Se ihminen ei kyllä ollut ymmärtänyt  anteeksiantamisesta mitään" sanoi eräs teologi. Vaikkei kai tuohon sitä koulutusta tarvita.

Koko sä Meidän-rukous on monessa käsittämätön - siinä on jotakin niin jumalallista. Itselleni turvallisin noja on kauan ollut "Tapahtukoon Sinun tahtosi", koska itse tahtoisin tyhmemmin ja maailmassa tahdotaan hirvittäviä julmuuksia tälläkin hetkellä.  Ja vaikeimpia pyyntö: Anna nminulle joka päivä minun jokapäiväinen Nimotopini, ja Anna minulle anteeksi minun syntini (joita on kai enemmän kuin kykenen näkemään) niinkuin...minäkin...annan...anteeksi... Ne vakavoittavat.

Helpottaa, kun nyt olen mietiskellyt, että siinä sanotaan meidän, ja meille.  Ei suinkaan se minua vastuusta vie - kuten ei vienyt sitä paljon anteeksi saanutta palvelijaakaan. Mutta me pyydämme sitä yhdessä.  Minä kasvan siihen, Jumala antaa kasvun... ja yhteinen rukous on minunkin tukenani.

[Riitta-mummi]

Eilen markkinoilla oli mies jakelemassa traktaatteja. Hupparinsa selkäpuolella luki suurin kirjaimin " Anna elämäsi Jeesukselle!". Se jäi taas mietityttämään.  Onko se näin päin muuta kuin teko.
Toisinpäin käännettynä: Jeesus antaa elämän sinulle on Armoa. Johdatuksia saa kokea kun elää armosta. Pelastus on Jumalan salaisuus. Sitä voi vain rukoilla.

Koko elämä on armosta ja rakkaudesta.

[Leena]

Eikö se armo merkitse anteeksiantoa. Saamista ja antamista.  Laitoin tämän tarkoituksellisesti eri viestiin, jotta ajatus pysyy koossa edes auttavasti.  

Joka saa paljon anteeksi, hän rakastaa paljon.

Muistin aamusella koulussa lauletun hengellisen laulun, "Armoa kaikk´on, armoa vaan, jos mitä milloin mä toimehen saan".  
Eli tuota omaa, ensiksi mieleeni tullutta ajatusta teki mieli avartaa.
Mutta arvelen, että meidän ilmaisukeinomme eivät oikein todellakaan riitä siihen, että meillä olisi kyky tyhjentävästi "sanoa sanomaton, lausua lausimaton".
Ja silti: Sanoja kummempia keskusteluvälineitä meillä ei ole.  
Tämäkin on muualta opittua joskin uskon kyllä:   Jumalan armo saattaa ihmisenkin armahtamaan toisia - siten maailmasta saataisiin hieman turvallisempi ja lohdullisempi paikka elää.
Joensuun seurakunnan kirkkoherra. körtti ties monennnessako sukupolvessa, sanoi kerran saarnassaan: Jeesus tunnistaa tuomiolla omat tekonsa. Oman henkensä hedelmät,. hän näkee, missä on rakkautta, rauhaa, sävyisyyttä ystävällisyyttä, hyvyyttä, itsensä hillitsemistä. En ainakaan vielä voi ohittaa niitäkään Raamatun kohtia, joissa näistä puhutaan.

Puu tunnetaan hedelmistään.

[Pena]

Sanoja kummempia keskusteluvälineitä meillä ei ole.  

On niitä. Sanattomaksi jäänyt teki syöpään kohta kuolevalle villasukat.

[PekkaV]

On niitä. Sanattomaksi jäänyt teki syöpään kohta kuolevalle villasukat.

Ei ole. Vaikka olis kuollu mihin heti koht sillään, villasukat jalassa ei vielä keskustelua synny.

[Leena]

Ei ole. Vaikka olis kuollu mihin heti koht sillään, villasukat jalassa ei vielä keskustelua synny.

Tämä sai minut nauramaan... hyvälle tuulelle.
On ja ei ole.
On kädenpuristus ja katse silmiin, ja tuo toinen saattaa käsittää armosta hyvin paljon.
Mutta mitenkäs netissä?
Siinä minun täytyy olla samaa mieltä kuin Satman on, Pena.

[vanha lihava mies]

Ihminen saa "pyöritellä" ajatuksissaan Armoa mielin määrin, siihenkin Hän antaa ihmiselle mahdollisuuden.
Mutta, silti Armo on Armo, selityksistä,pohdiskelusta huolimatta.

[PekkaV]

kirjoitti vanha lihava mies.