Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 16.05.15 - klo:20:18
-
Mikä on Jeesuksen mainitsema ahdas portti, jonka luona monet käyvät, mutta eivät voi sisään mennä?
Mikä on kaita tie?
Tässä näitä pääkysymyksiä, joita nykyisessä elämäntilanteessani pohdin.
Kaidan tien synonyymi lienee myös "alatie".
Tähän liittyvä ajatus:
Muistaakseni juuri Jeesus sanoi, että monen ahdistuksen kautta teidän pitää taivasten valtakuntaan menemän.
Paavali kertoi olevansa mielistynyt ahdistukseen, vainoihin ja epäonnistumisiin ja jopa kurittavan ruumistansa, jotta ei ylpistyisi. Myös Paavali kehotti iloitsemaan ja rukoilemaan lakkaamatta.
Jotkut Jeesuksen ja Paavalin opetukset tuntuvat minulle aukeavan herännäisyyden edesmenneiden vaikuttajien teksteistä ja ajatuksista.
Körttiläisyydestä on annettu sellaista kuvaa, että he ovat synkän näköisiä ja ilottoman oloisia.
Minusta tuntuu siltä, että henkilö, joka on kaidan tien löytänyt, todellakin monesti näyttää ahdistuneelta, surulliselta ja ilottomalta. Tämä lienee kyllä totta, mutta se on vain se ulkokuori. Sisällä on välillä valtavan suuri ilo siitä toivosta, joka hänellä on ja siitä, että saa huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä. Se on suurempi ilo, kuin mitä "maailmassa" (tämä termi körttiläisyydessä tarkoitti niitä ihmisiä ja heidän ympäristöään, jotka eivät usko Kristukseen) on tarjolla.
Olenko minä koskaan oikeasti päässyt sisään ahtaasta portista?
Tällaista tulee arjen keskellä usein kysyttyä ja pohdittua.
Juttelin erään tuttavani kanssa puhelimessa hengellisistä asioista tällä viikolla. Hänellä on paljon samaa uskonnollista taustaa kuin minulla, olemme samana vuonna syntyneitäkin. Ilokseni huomasin, että hänkin kyseli omalta kohdaltaan juuri tätä samaa kysymystä.
Samanmielisten ihmisten kohtaaminen tuntuu rohkaiselvalta.
-
Minäkin olen miettinyt käsitettä "kaita tie". Käsitehän liittyy raamatullisiin ongelmakohtiin. Pienenä poikana minä ajattelin kauhusta kankeana, että minä en pyhity tarpeeksi. Kaita tie ja pyhitys olivat samanlaisia. Sittemmin luin ja juttelin älykkäiden ihmisten kanssa ja sitten minä tyhmänä ihmisenä sain heurekan. "Jumala vanhurskauttaa jumalattoman", luin roomalaiskirjeestä. Synnintunto tulee kaidasta tiestä ja siitä miten mahdotonta on olla kaidalla tiellä. Moralismin keksijä on Saatana.
-
Minulla on myös monikymmenvuotinen kokemuis itse valitun, tai neuvotun, kaidan tien kulkemisen suunnattomasta vaikeudesta. Sellainen on itselleen valehtelemista.
Jos kaikki elämän runsaat, hyvät ja kauniit annit kieltää itseltään luullen olevansa oikealla ' kaidalla tiellä' onkin eksyksissä. On tekojen tiellä.
Kaidan tien kulkija saa reitin Jumalalta. Se on vapaaehtoista vaarojen välttämistä. Se on vaatimattomaan tyytymistä, mutta ei köyhää ei nöyristelyä.
-
Kaidan tien synonyymi lienee myös "alatie".
Enpä oikein usko tuohon. Onko sinulla tiedossa, milloin tuota termiä alatie ruvettiin käyttämään? Luulisin, etteivät körttiläiset kehtaa väittää olevansa kaidan tien kulkijoita...
-
Nuorena kuvittelin kaidan tien kulkevan harjannetta pitkin, josta voi pudota peruuttamattomasti puolelle tai toiselle. Nyt uskon sen olevan metsäpolku.
-
Moralismin keksijä on Saatana.
Moraalittomuus ainakin on paholaisen keksintöä.
Väärään paikkaan tuotu moralismi on toki pahasta.
-
Piru houkuttelee meitä moraalittomuuteen voidakseen sitten moralistina meitä syyttää siitä.
-
Ripareilla olen puhunut mm. taivaasta... jos Jumala päästää teidät taivaaseen niin Adolf Hitleriin ja Josif Staliniin te tutustutte ensin. Jumala päättää... ei ihminen. Moraalilla ja pelastuksella ei ole kosketuskohtia.
-
... jos Jumala päästää teidät taivaaseen
Millä perusteella ihminen pelastuu?
Voiko kukaan saada Hengen todistusta tai tuntuvaa ja todellisuuden kanssa yhtäpitävää tietoisuuttaa siitä, että on Jumalan lapsi?
Vai onko se niin, että riippumattaa siitä, että huutaako ihminen synnin hädän vaivaamana avukseen Herran nimeä vaiko ei, niin sitten tuonpuoleisessa Jumala päättää, ketkä pelastuvat ja ketkä eivät ja ehkä myös kertoo meillekin perusteensa siihen, kuka pelastuu ja kuka ei?
-
Vai onko se niin, että riippumattaa siitä, että huutaako ihminen synnin hädän vaivaamana avukseen Herran nimeä vaiko ei, niin sitten tuonpuoleisessa Jumala päättää, ketkä pelastuvat ja ketkä eivät ja ehkä myös kertoo meillekin perusteensa siihen, kuka pelastuu ja kuka ei?
Onpa monta asiaa niputettuna yhteen.
Olisin ensimmäiseen taipuvainen vastaamaan "kyllä". Tuonpuoleisen jättäisin pois, eikä sitä sitten varmaan enää mitään perusteita tarvitse kertoa. Kaikki on selvää ja nähtävillä ja jokainen huomaa että juuri näin piti mennäkin.
Eikö riitä vain uskoa, että Jumalan tuomio on oikeudenmukainen ja hyvä ja kaikin tavoin kerrassaan mainio?
Mikä se saviastia on tekijältään perusteita kyselemään että miksi teit minusta tällaisen?
-
Hyvin ja oikeaoppisesti (=nykykörttiläisittäin) muotoilit vastauksesi.
Öppiäistä voi kyllä näkemyksiensä ja tyylinsä puolesta erittäin hyvin pitää nykykörttiläisenä.
Öppiäinen on (muinaisaikojen) herännäisyydestä herännyt.
-
No eikö sinusta sitten pidä uskoa, että Jumalan tuomio on oikeudenmukainen ja hyvä ja kaikin puolin mainio? ihan sen tarkemmasta sisällöstä riippumatta.
(Tekisi mieli sanoa, että onhan sinulla jo elämä, iloitse siitä. Joskus kuulostaa kuin et olisi siitä kiitollinen lainkaan.)
Mutta joo, meillä oli täällä seurakunnassa pastori, joka sanoi, ettei hän körttiläisten parista (taisi olla sukurasitetta) kiihkeästi kaipaamaansa pelastusvarmuutta löytänyt. Se tuli Kansanlähetykseltä. Ehkä olet samanlainen? Ihmisillä on erilaiset keskeiset kysymykset ja siksi on hyvä että on monia vastauksia. Jos seistään ympyrän kehällä ja lähdetään kulkemaan kohti keskipistettä, niin sitten ruvetaan riitelemään sen toiselta puolelta tulevan kanssa, että kuljet muuten tasan väärään suuntaan.
-
No eikö sinusta sitten pidä uskoa, että Jumalan tuomio on oikeudenmukainen ja hyvä ja kaikin puolin mainio? ihan sen tarkemmasta sisällöstä riippumatta.
Minustakin pitää näin uskoa.
-
Eikö sitten riitä olla kuin Luukkaan evankeliumin 17. luvun palvelijat, jotka vain tekevät velvollisuutensa, eivätkä odota sen päälle mitään erityisiä kehuja ja palkkioita? Ottaa kiitollisena vastaan se mitä saa, koettaa tehdä velvollisuutensa, ja jättää tuomio sille jolle se kuuluu?
-
Eikö sitten riitä olla kuin Luukkaan evankeliumin 17. luvun palvelijat, jotka vain tekevät velvollisuutensa, eivätkä odota sen päälle mitään erityisiä kehuja ja palkkioita? Ottaa kiitollisena vastaan se mitä saa, koettaa tehdä velvollisuutensa, ja jättää tuomio sille jolle se kuuluu?
Kyllä se riittää.
Se on kuitenkin itsepetosta, jos kuvittelee tekevänsä velvollisuutensa ja ei kuitenkaan tee vaan muuta touhuaa ja jää näinollen nojaamaan luulonsa varaan.
-
Mutta joo, meillä oli täällä seurakunnassa pastori, joka sanoi, ettei hän körttiläisten parista (taisi olla sukurasitetta) kiihkeästi kaipaamaansa pelastusvarmuutta löytänyt. Se tuli Kansanlähetykseltä.
Ihminen kaipaa varmuutta omasta pelastumisestaan. Eikö hänelle riitä varmuus Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja laupeudesta? Sen varmuuden varassa körtitkin kompuroivat eteenpäin.
-
^Ei hänelle sitten tainnut riittää? Sen uskon, että körttiläiselle riittää. Vähään tyytyväistä porukkaa.
-
Ihminen kaipaa varmuutta omasta pelastumisestaan. Eikö hänelle riitä varmuus Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja laupeudesta? Sen varmuuden varassa körtitkin kompuroivat eteenpäin.
Monille amerikkalaisperäisille liikkeille pelastusvarmuus on myyntivaltti. Se on se missä olemme parempia kuin muut.
-
Monille amerikkalaisperäisille liikkeille pelastusvarmuus on myyntivaltti. Se on se missä olemme parempia kuin muut.
Nurjana puolena taitaa liian usein olla kadotusvarmuuden vakuuttaminen, joka saa syntisparan otolliseksi kohteeksi pelastusvarmuutta julistavalle.
-
Kyllä se riittää.
Se on kuitenkin itsepetosta, jos kuvittelee tekevänsä velvollisuutensa ja ei kuitenkaan tee vaan muuta touhuaa ja jää näinollen nojaamaan luulonsa varaan.
Mutta niillä velvollisuuksien täyttämiselläkään ei pääse taivaaseen. Taivaaseen pääsee vain Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Se ahdas portti on mielestäni sitä, ettei siitä mahdu mitkään minun tekoni ja ansioni läpi. En siis voi leveillä millään ja yrittää päästä ahtaasta portista, kaikki oma on riisuttava. Vain kelvoton on täysin armahuksen varassa.
-
Pyryharakka kirjoitti asiaa!
Ihminen kaipaa varmuutta omasta pelastumisestaan. Eikö hänelle riitä varmuus Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja laupeudesta? Sen varmuuden varassa körtitkin kompuroivat eteenpäin.
Lihavoin Penan tekstiä.
Olen Penan kanssa samaa meiltä, että nykyään körttiläisyyteen ei kuulu pelastusvarmuus eikä sen etsiminen, vaan ennemminkin torpataan koko asia vetoamalla Jumalan oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että "katsotaan sitten, kuinka käy".
Pelastusvarmuuden etsimistä pidetään jopa paheena, tai ainakin näin annetaan vahvasti ymmärtää. Hyveenä pidetään epävarmuutta pelastuksen suhteen, eli on hyve, jos ei usko, että Kristus on sovittanut synnit.
Körtti-isille, kuten Jonas Lagukselle taikka Paavo Ruotsalaiselle ja heidän uskonystävilleen ei riittänyt pelkästään varmuus Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Sellainenkin heillä toki oli.
He selkeästi opettivat, että ihmisen tulee mm. pyytää tätä pelastusvarmuuden lahjaa Jumalalta.
Pelastusvarmuus ei ollut körtti-isien mukaan pelastuksen edellytys, mutta siihen tuli määrätietoisesti pyrkiä. Tämä pyrkiminen oli taasen jatkuvien anomusten lähettämistä Jumalalle ja jos oli anomiseen ja kaikkeen pyytämiseen väsynyt, sitten vain "sairastettiin Herralle", joka on vain eräs muoto tuosta jatkuvan anomisen tilasta.
-
^Miksi pelastusvarmuuteen tuli pyrkiä?
-
^Miksi pelastusvarmuuteen tuli pyrkiä?
Nykykörttiläisyyden mukaan se on pahe, joten sitä ei pidäkään sen mukaan etsiä.
Ihminen, joka ei tiedä mitään synnin/syyllisyyden/Jumalalle kelpaamattomuuden tunteista tai helvetin liekeistä sisikunnassa, kun on kyse ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta, ei kenties voi koskaan ymmärtää, miksi tuollaista varmuutta tarvitaan.
Ihminen, joka riittävän syvään kuoppaan on laitettu, ymmärtää.
Mielikuvitussyntinen tai muuten hyvä ihminen ei ymmärrä.
Ehkäpä edesmenneet körtti-isät vain olivat niin syvällä kuopassa, että he siksi ymmärsivät tämän asian tärkeyden.
Ja Raamattuunhan he tässäkin asiassa pitäytyivät.
-
^Miksi pelastusvarmuuteen tuli pyrkiä?
Toisten ihmisten takia, näyteltäväksi ? Yhteisön vaatimusten täyttämisen takia ?
Jumalalle ei näytellä mitään, Hän tietää mikä on tilamme. Silloin meillä on rauha Jumalan kanssa kun kuulemme Häntään.
-
Toisten ihmisten takia, näyteltäväksi ? Yhteisön vaatimusten täyttämisen takia ?
Jumalalle ei näytellä mitään, Hän tietää mikä on tilamme. Silloin meillä on rauha Jumalan kanssa kun kuulemme Häntään.
:eusa_pray:
-
Ihminen, joka ei tiedä mitään synnin/syyllisyyden/Jumalalle kelpaamattomuuden tunteista tai helvetin liekeistä sisikunnassa, kun on kyse ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta, ei kenties voi koskaan ymmärtää, miksi tuollaista varmuutta tarvitaan.
No niin en varmasti osaa tehdä syntiäkään oikealla tavalla, mutta jos nyt kuitenkin koettaisit selittää, mihin pelastusvarmuuteen pyrkimistä tarvitaan. -Siis tuo käskyhän oli kai kaikille osoitettu?
Jos jotain on käsketty aina ja jatkuvasti tekemään, niin iloitsemaan Herrassa!
-
Toisten ihmisten takia, näyteltäväksi ? Yhteisön vaatimusten täyttämisen takia ?
Jumalalle ei näytellä mitään, Hän tietää mikä on tilamme. Silloin meillä on rauha Jumalan kanssa kun kuulemme Häntään.
Yhteisön vaatimus voi toki olla pelastusvarmuuden korostaminen, tai sen korostaminen, että pelastusvarmuudesta ei saa puhua tai että "minä kurja en omista pelastusvarmuutta" tai mitä tahansa muuta nöyrältä tai ylpeältä kuulostavaa.
Näitä vaatimuksia sitten mitä ilmeisimmin enemmän ja vähemmän tiedostamatta pyritään toteuttamaan. Itseänsä kauemma ei tarvitse mennä, kun jo tämän huomaa, mikäli omaa hyvän näkökyvyn.
Jos joku suureen ääneen toitottaa pelastusvarmuuttaan, en oikein tiedä, kuinka hänen vilpittömyytensä ja rehellisyytensä testataan.
Jos joku korostaa omaa huonouttaan kristittynä, sellaisen vilpittömyys on jo helpompi testata: olet vain samaa mieltä, että kyllä sinä tosiaankin huono kristitty olet. Jos tämä huonouttaan korostava ei hätkähdäkään, niin hän taitaa olla vilpitön. Jos hän suuttuu, niin tiedät, että se mitä ilmeisimmin oli feikkihuonoutta.
-
Kaitaa tietä on käsitelty virsissä ja siionin virsissä. Otsikosta tulee aina mieleen sv. 140 "on kaita Herran tie", ja sv.142, jossa kerrotaan kristityn vaeltajan vaivalloisesta matkasta ja erilaisista vastuksista. Varmaan useita muitakin löytyy. (sv.143)
-
No niin en varmasti osaa tehdä syntiäkään oikealla tavalla,
Osaat kyllä.
mutta jos nyt kuitenkin koettaisit selittää, mihin pelastusvarmuuteen pyrkimistä tarvitaan. -Siis tuo käskyhän oli kai kaikille osoitettu?
Paljon nälkää nähneiden ihmisten voi olla vaikea puhua nälkään liittyvistä asioista jatkuvaa yltäkylläisyyttä kokevien ihmisten kanssa.
Formulafanin tai pitsinnypläysharrastajan voi olla vaikea puhua harrastuksestaan minun kanssani, jota ei kyseinen asia kiinnosta. Jos hän puhuu, niin puhe menee, kuin vesi hanhen selkään.
Jos ihminen on sitä mieltä, että millään tasolla häntä ei kiinnosta pelastusvarmuus, niin pelastusvarmuus ei ainakaan sillä hetkellä ole tätä ihmistä varten sillä tavalla, että siitä olisi ihmiselle mitään hyötyä.
Pelastusvarmuus on asia, josta keskusteleminen on hyödyllistä sellaisessa porukassa, jossa se on ajankohtainen ja kipeä asia. Aivan samalla tavalla, kuin esim. pitsinnypläyksen viimeisistä trendeistä ei voine muualla keskustella, kuin alan harrastajien parissa.
Jos asia kiinnostaa, niin esim. vanhat körtti-isät (kuten Jonas Lagus) voivat sinua asiassa auttaa. Lutherillakin on asian suhteen sinulle annettavaa. (Luther-tutkijoilla ja mahdollisilla Luther-tutkijoiden tutkijoilla ei välttämättä ole asiassa mitään annettavaa.). Paavalinkin teksteihin kannattaa asian tiimoilta tutustua, mikäli asia on ajankohtainen.
Tällä erää en saane parempaa vastausta kovin nopeasti annettua. Ehkä tämä riittää tällainen asian ilmaan roikkumaan jättäminen.
Jos jotain on käsketty aina ja jatkuvasti tekemään, niin iloitsemaan Herrassa!
Totta. Paavali kehottaa iloitsemaan Herrassa ja keskittymän siihen. Herran ulkopuolella taasen ei ole varmaankaan kehotettu ketään iloitsemaan, vaikka se ilmeisesti onkin se ylivoimaisesti yleisin tapa iloita.
Samassa yhteydessä Paavali myös kehottaa rukoilemaan lakkaamatta.
En nyt muista, oliko muitakin vastaavia jatkuvaan toimintaan olevia kehotuksia.
-
Kaitaa tietä on käsitelty virsissä ja siionin virsissä. Otsikosta tulee aina mieleen sv. 140 "on kaita Herran tie", ja sv.142, jossa kerrotaan kristityn vaeltajan vaivalloisesta matkasta ja erilaisista vastuksista. Varmaan useita muitakin löytyy. (sv.143)
Veikkaan minäkin, että Siionin virsissä käsitellään aihetta mainitsemiesi virsien lisäksi muissakin virsissä.
Siionin virret ovatkin varsinainen aarreaitta.
-
Jos ihminen on sitä mieltä, että millään tasolla häntä ei kiinnosta pelastusvarmuus, niin pelastusvarmuus ei ainakaan sillä hetkellä ole tätä ihmistä varten sillä tavalla, että siitä olisi ihmiselle mitään hyötyä.
Pelastusvarmuus on asia, josta keskusteleminen on hyödyllistä sellaisessa porukassa, jossa se on ajankohtainen ja kipeä asia. Aivan samalla tavalla, kuin esim. pitsinnypläyksen viimeisistä trendeistä ei voine muualla keskustella, kuin alan harrastajien parissa.
Sittenhän olemme asiasta samaa mieltä. Sain kirjoituksistasi käsityksen, että kyseisen asian pitäisi mielestäsi olla kaikille tärkeä, mutta ilmeisesti tulkitsin väärin.
Mutta lieneekö täällä porukkaa, jolle asia on ajankohtainen ja kipeä? Voi tietysti ollakin.
-
Paavali kehottaa iloitsemaan Herrassa ja keskittymän siihen. Herran ulkopuolella taasen ei ole varmaankaan kehotettu ketään iloitsemaan, vaikka se ilmeisesti onkin se ylivoimaisesti yleisin tapa iloita.
No, siinä on se raamatullinen inessiivi, jota en koskaan ole ymmärtänyt.
Voiko joku olla Herran ulkopuolella? Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Iloitsematta kyllä voi olla.
-
Tällaiset varmuudet ja vannomiset ovat aivan yhtä ' varmoja' kuin että sanoisi:
Huomena e n vielä varmaan kuole, mutta viikon päästä ehkä jo. Tai, avioliittoa solmittaessa vannotut valat ' myötä ja vastamäessä'.
Ihminen säätää, Jumala päättää. Kristus on ainoa pelastajamme, toivo tukenamme kaidalla tiellä.
-
Tällaiset varmuudet ja vannomiset ovat aivan yhtä ' varmoja' kuin että sanoisi:
Huomena e n vielä varmaan kuole, mutta viikon päästä ehkä jo. Tai, avioliittoa solmittaessa vannotut valat ' myötä ja vastamäessä'.
Ihminen säätää, Jumala päättää. Kristus on ainoa pelastajamme, toivo tukenamme kaidalla tiellä.
Minusta tuo avioliitto on aivan erinomainen ja Raamatullinenkin vertaus pelastumiseen. Kyllä siinäkin tahtoa kysytään. Joko on liitossa tai ei ole. :) Raamatussahan (vanha testamentti) jatkuvasti kuvataan Israelia morsiamena ja Jumalaa sulhasena, sekä puhutaan liitosta. Vanhoissa hengellisissä lauluissa ja virsissä Jeesus on tuo sulhanen.
-
Pelastusvarmuusasia on toki eräs kristilliseen uskoon liittyvä asia, josta on useanlaista näkemystä.
Välillä näkemyserot ovat näennäisiä eli eivät todellisia, johtuen siitä, että eri termit ymmärretään eri lailla eri keskustelijoiden välillä.
Siitä ainakin voinemme olla yhtä mieltä, että eräs hyvä ehdokas körttiliikkeen alulle on Paavo Ruotsalaisen aika ja Paavoa voidaan hyvällä syyllä pitää eräänä körttiliikkeen isistä?
Siitäkin voinemme olla yhtä mieltä, että körtti-isät, kuten Ruotsalainen ja Lagus opettivat, että pelastusvarmuus kuuluu kristitylle ja sitä pitää aktiivisesti etsiä. Ei passiivisesti odottaa vaan etsiä aktiivisesti?
Ja siitä voinemme myös olla yhtä mieltä, että nykypäivän körttiliike edustaa vastakkaista näkemystä pelastusvarmuuden suhteen, kuin Ruotsalainen ja Lagus?
Ja siitä ei voine olla yhtä mieltä, että onko Ruotsalainen ja Lagus tai nykykörttikäsitys oikea/väärä?
-
Ne täydentävät toisiaan.
-
Siitäkin voinemme olla yhtä mieltä, että körtti-isät, kuten Ruotsalainen ja Lagus opettivat, että pelastusvarmuus kuuluu kristitylle ja sitä pitää aktiivisesti etsiä. Ei passiivisesti odottaa vaan etsiä aktiivisesti?
Ja siitä voinemme myös olla yhtä mieltä, että nykypäivän körttiliike edustaa vastakkaista näkemystä pelastusvarmuuden suhteen, kuin Ruotsalainen ja Lagus?
Paavo Ruotsalainen opetti nimenomaan, että pelastusvarmuutta tuli odottaa kärsivällisesti. Jumala antaa sen aikanaan, silloin kun parhaaksi näkee. Siihen ei saanut käydä käsiksi ennen aikojaan omin luvin.Tämä lienee nykyisenkin herännäisyyden käsitys.
-
Paavo Ruotsalainen opetti nimenomaan, että pelastusvarmuutta tuli odottaa kärsivällisesti. Jumala antaa sen aikanaan, silloin kun parhaaksi näkee. Siihen ei saanut käydä käsiksi ennen aikojaan omin luvin.Tämä lienee nykyisenkin herännäisyyden käsitys.
Olen kyllä sitä mieltä, että tässä kohden Köpi on väärässä. Pelastusvarmuutta ei saanut ottaa, vaan tuli odotaa, että se annettiin. Tästä on kuuluisa kinakin Venelllin häissä Roseniuksen ja Stenbäckin välillä joka päättyi Roseniuksen kysymykseen jos nyt kuolisit, olisitko varma pelastusestasi ja Stenbäck vastasi tiukasti en ja kirjoitti legendan mukaan niissä tunelmissa SV 169 Vk 288.
-
Kaitana tienä olen itse ajatellut haastetta tässä elämässä ottaa Kristuksen etiikka niin täydestä todesta että siitä ei voisi henkensäkään hinnalla luopua. Olla hyväksymättä kansanmurhaa, väärää todistusta lähimmäisestä mikä ainakin naisten kesken omissakin työyhteisöissäni on kyllä jäänyt varsin vaiheeseen. Arjen lankeemuksia siis riittää. Enkä ajattele jotakin niistä suureksi tai toista pieneksi pahanteoksi. Juorujen levittely kahvihuoneessa saattoi aiheuttaa arvaamatonta ja ajattelematonta haittaa toiselle.
Siinä sitä muuten sitten onkin. Pyrkimyksen pitäisi kyllä olla koko ajan hyvään ja oikeamieliseen toisten ihmisten kohtalon tähden, jo tämän ajallisen.
-
Olen kyllä sitä mieltä, että tässä kohden Köpi on väärässä. Pelastusvarmuutta ei saanut ottaa, vaan tuli odotaa, että se annettiin. Tästä on kuuluisa kinakin Venelllin häissä Roseniuksen ja Stenbäckin välillä joka päättyi Roseniuksen kysymykseen jos nyt kuolisit, olisitko varma pelastusestasi ja Stenbäck vastasi tiukasti en ja kirjoitti legendan mukaan niissä tunelmissa SV 169 Vk 288.
Näin olen oppinut kai jo koulussa.
-
Muistaakseni juuri Jeesus sanoi, että monen ahdistuksen kautta teidän pitää taivasten valtakuntaan menemän.
Löytäisitkö missä tuo olisi? Minä muistan vain että joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse. (Mikä toki on hyvin moniselitteisesti sanottu sekin; kaipa meillä kullakin on oma ja muista poikkeava käsityksemme siitä, miten lapset asioita tekevät.)
Netistä löytää ketjun otsikolla paljonkin keskustelua, ja saarnojakin. Aika eri tavoin on ahdasta porttia ja kaitaa tietä niissä tulkittu.
-
Pelastusvarmuusasia on toki eräs kristilliseen uskoon liittyvä asia, josta on useanlaista näkemystä.
Välillä näkemyserot ovat näennäisiä eli eivät todellisia, johtuen siitä, että eri termit ymmärretään eri lailla eri keskustelijoiden välillä.
Siitä ainakin voinemme olla yhtä mieltä, että eräs hyvä ehdokas körttiliikkeen alulle on Paavo Ruotsalaisen aika ja Paavoa voidaan hyvällä syyllä pitää eräänä körttiliikkeen isistä?
Siitäkin voinemme olla yhtä mieltä, että körtti-isät, kuten Ruotsalainen ja Lagus opettivat, että pelastusvarmuus kuuluu kristitylle ja sitä pitää aktiivisesti etsiä. Ei passiivisesti odottaa vaan etsiä aktiivisesti?
Ja siitä voinemme myös olla yhtä mieltäe , että nykypäivän körttiliike edustaa vastakkaista näkemystä pelastusvarmuuden suhteen, kuin Ruotsalainen ja Lagus?
Ja siitä ei voine olla yhtä mieltä, että onko Ruotsalainen ja Lagus tai nykykörttikäsitys oikea/väärä?
Kuule Köpi... minä en jaksa Sinun tietämystäsi vääräksi omistaa, mutta se on minun mielestäni väärä.
-
Mestari Eckhart puhuu vertauksen Temppelin tyhjentäneestä Jeesuksesta saarnassaan nro 6.
Jeesus halusi temppelin tyhjäksi kaikesta kaupankäynnistä ja melusta. Kun temppeli on tyhjä Hän on sielä mielellään.
Silloin portti on auki tulla ja mennä. Fariseukset lastasivat portinedustan täyteen käskyjä ja kieltoja.
" Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää " voisi kirjoittaa silloin portinpieleen.
-
Eckhart on mielestäni paras mystikko verrattuna Lutteerukseen ja Paavoon. WNiskanen on melkeinpä antimystisyydessään mystisin. Hän on Eckhartin opetuslapsi.
-
Oho ! Oletko tutustunut Eckhartiin jo teologisessa ?
Tunsikohan Luther saati Paavo Eckhartin ajatusmaailmaa ?
Minustakin hän on parempi kuin muut. Siinä missä toiset mystikot täyttävät kaivoja
Mestari Eckhart tyhjentää.
-
Pelastusvarmuuden etsimistä pidetään jopa paheena, tai ainakin näin annetaan vahvasti ymmärtää. Hyveenä pidetään epävarmuutta pelastuksen suhteen, eli on hyve, jos ei usko, että Kristus on sovittanut synnit.
Pitäisin ainakin jälkimmäistä virkettä vahvasti liioittelevana, jopa vääristelevänä. Näytä missä nykykörttiläiset sanovat, että on hyve olla uskomatta Kristuksen suorittamaan syntien sovitukseen. (Puhunevatko nuo muutenkaan niin paljon hyveistä ja paheista.)
-
Eckhart on minulle paras mystikko ja olen oppinut Häntä tentissä (3-/3) ja minä olen niin tutustunut Eckhardin ja Paven maailmaan. Pave ei tiennyt Eckhartin ajatuksista mitään. Mutta hän tiesi inhimillisestä elämästä.
-
Pitäisin ainakin jälkimmäistä virkettä vahvasti liioittelevana, jopa vääristelevänä. Näytä missä nykykörttiläiset sanovat, että on hyve olla uskomatta Kristuksen suorittamaan syntien sovitukseen. (Puhunevatko nuo muutenkaan niin paljon hyveistä ja paheista.)
:icon_wink:
-
Hyveenä pidetään epävarmuutta pelastuksen suhteen, eli on hyve, jos ei usko, että Kristus on sovittanut synnit.
Hyveenä pidetään sitä, että siedetään kärsivällisesti epävarmuutta siihen asti, kun Jumala antaa sen pelastusvarmuuden. Usko Kristuksen sovitustyöhön taitaa usein kehittyä aivojen varmasta tiedosta sydämen riemulliseksi vakaumukseksi ajan kanssa. Salamaniskuna saatu pelastusvarmuus saattaa häipyä yhtä nopeasti kuin ukkoskuuro poudan edellä.
-
Tästä piti piispa Eero Huovinen suurenmoisen iltapuheen, kun waelsimme Pyhiin. Hän luki tekstin jossa Jeesus puhuttaa rikasta nuorukaista joka kyselee pelastumisensa perään. Hän kysyi onko julistus lakia vai evankeliumia.
Joukko jakautui erikoisesti ja erikoisia olivat perustelutkin, ainakin omani. En sittenkään ilennyt sanoa siellä saaneeni tarpeeksi nälvimistä eri kursseilla siitä miten " henkinenkin pääoma on rikkautta ja vaarantaa pelastuksen" . Olen yleensä vaientanut inttaajan toteamalla että Jumalalle on kaikki mahdollista.
Siihen lopulta päätyi piispa. Julistus oli mitä tiukinta lakia. Pidä käskyt eikä sekään riitä! Luovu kaikesta! Tule sitten ja seuraa minua! Siis kuole uskosi tähden.
Kuka sitten voi pelastua?
Juuri niin! Ihmiselle kaikki on mahdotonta mutta Jumalalle kaikki mahdollista. Siinä on ainut turva ja toivo, toisen puheessa, ei missään mitä omistan tai teen.
-
Juhani on muutamaan kertaan väläyttänyt ja säpsäyttänyt meitä tietämättömia Helvettiin menolla. Että körtit muka Helvettiin !
Nyt ymmärrä Juha Siltalan kirjan ansiosta tämänkin, ehkä.
" Itse ylläpidetyn minäihanteen riisumisesta seurannut helvetti ei vielä todistanut, että joutuisi helvetin omaksi .
' Minä olen kaikilta näiltä kiusauksilta vaivattu--- vaan minä en ole ruvennut näitten kiusausten orjaksi--- vaikka Herra minut tappaisi, enkö minä sittenkin vielä toivoisi ( Job: 13 : 15 )"
Vapahtajaan täytyi luottaa vaikka jalat helvetissä palaisivat.
Yhteys , tieto Kristuksen kanssa olemisesta , oli tärkeämpää kuin onni ja onnettomuus.
Helvetissä paloivat viime kädessä vain omat luulot.
Ahdas portti merkitsi omista jaotteluista luopumista.
-
Sinä saatat joutua ahtaalle, aina helvetin partaalle saakka, valmiina syöksymään sinne. Sinä et voi joutua syvemmälle kuin helvetin kitaan. Monet pyhät ovat olleet siellä, vieläpä syöksyneet helvetin syvyyksiin. Sielläkin voit kuitenkin huutaa, sieltäkin voit katsella pyhää temppeliä.
Thomas Wilcox, Kallis hunajan pisara, käänt. Ilona Kares
-
Sinä saatat joutua ahtaalle, aina helvetin partaalle saakka, valmiina syöksymään sinne. Sinä et voi joutua syvemmälle kuin helvetin kitaan. Monet pyhät ovat olleet siellä, vieläpä syöksyneet helvetin syvyyksiin. Sielläkin voit kuitenkin huutaa, sieltäkin voit katsella pyhää temppeliä.
Thomas Wilcox, Kallis hunajan pisara, käänt. Ilona Kares
Minun periprofaani sieluni lukee henkilön olleen kauhean masentuneen. Olen tätä miettinyt kyllä koska hunajanpisara on hyvin tuttu ja tärkeä koska on ystävältä saatu.
-
Kauhean masentuneet eivät taida saada aikaiseksi riviäkään. Hengissä selvinneet ystäväni kertovat, että juuri ja juuri on pystytty hoitamaan puhtauden, ravinnon ja levon perustoimet. Kuvaisiko Wilcox toipumistaan synkästä epätoivosta? Pyhien joukossa - miten sanan sitten ymmärtääkin - on kai näitäkin selviämistarinoita.
-
Kauhean masentuneet eivät taida saada aikaiseksi riviäkään. Hengissä selvinneet ystäväni kertovat, että juuri ja juuri on pystytty hoitamaan puhtauden, ravinnon ja levon perustoimet. Kuvaisiko Wilcox toipumistaan synkästä epätoivosta? Pyhien joukossa - miten sanan sitten ymmärtääkin - on kai näitäkin selviämistarinoita.
Saavat kyllä. Oikein hyvä esimerkki on Nouwenin "Djupt personligt". Hän antoi julkaista kirjan vasta vuosikausia toipumisensa jälkeen. Kyseessä oli erittäin vakava depressio, huomattavasti vakavampi kuin mietin tuon edellisen kohdalla olleenkaan.
Hunajanpisaran synkimpien mietteiden kohdalla ajattelen tällä hetkellä todella niin, että kirjoittaja on kärsinut vähintään melankoliasta. Kerron, jos muutan käsitykseni sillä useinhan muutan. Mukana on toki muuta myös ja kokonaisuutena paljon muuta. Se on syvä ja syvästi ajateltu.
Nouwen piti päiväkirjaa, kaiketi koska oli sellaiseen tottunut. Hän jaksoi kirjoittaa muutaman rivin vaikeimpina päivinä, mutta kirjoitti ne. Vakavinta aikaa kesti noin vuoden eli melkoisen pitkään. Kirja oli ainakin itselleni hyvin raskas luettava. Nouwen mainitsee esipuheessa, ettei alkuaan ajatellut suinkaan kirjan kirjoittamista. Hän oli liian tuskainen ja uupunutkin. Vasta vuodien kuluttua toipumisesta joku kannusti ja niin kirja sellaisenaan, ilman mitään muutoksia, näki päivänvalon.
-
Depressiota hengellisestä näkökulmasta kuvattaessa sana "sielunvihollinen" on mielestäni osuva. Stefan Prätoriuksella (Hengellinen aarreaitta) on muistaakseni myös joitakin sattuvia ilmauksia, jotka saattaisivat sopia depression kuvaukseenkin. Sielunvihollisen kristityn sydämeen ampumia tulinuolia yms.
Monet vanhan hengellisen kirjallisuuden kielikuvat tulevat ymmärrettäviksi oman kokemuksen kautta.
Jokohan on laadittu kirjallisuudentutkimus aiheesta "Depression kuvauksia vanhemmassa/uudemmassa suomalaisessa proosakirjallisuudessa"?
Mt
-
Tunnetaan myös nimellä Musta koira.
Ristin Johanneksen kirja Pimeä yö kuvaa sielun passiivisen puhdistamisen matkaa.
http://otajalue.blogspot.fi/2015/03/ristin-johannes-pimea-yo.html
Monet runot ovat kirjoittajiensa depression innoituksen tuotteita.
-
Olisi aika suurta tutkia masennusta tästä näkökulmasta jonka mt mainitsi.
Toisaalta kyseessä on niin mutkikas asia että ensin tulisi tarkoin selvittää mistä puhuu. On depressiota joka on perittyä eli kaksisuuntaista mielialahäiriötä josta maniapuoli saattaa vallan puuttua. Itse asuassa koko depressio on kyllä diagnoosinakin yhä vähän epäselvä ja roskakoppamainen. Joidenkin kohdalla voisi saman tien sanoa skitsofreniaa sielunvihollisen ampumaksi nuoleksi.
Vaarallisinta on jos tällöin neuvoskellaan vain tarttumaan Efesolaiskirjeen sanoin uskon kilpeen ja sammuttamaan kaikki pahan palavat nuolet. Saman tien voi sitten sammuttaa polion, astman, influenssan, syövän. En taida osata selittää mutta minusta je ovat eri juttu vaikka voitaneen nimittää vaikka miksi niitäkin.
Tällöinkin voi sammutella niitä palavia nuolia ja joutuu sitä tekemäänkin, mutta hieman kuin kärsivällisyydellä tapahtumien edessä. Syvä depressio vie viisaankin hautaan, myös kärsivällisen joka löytää lohtua psalmeista. Nythän näitä ei eritellä kuin syvää ja vähemmän syvää ja psykoottista joka määritellään liian huonosti.
Joka tapauksessa olen miettinyt että jos tietäisikin millaisesta tapahtumisesta on kysymys se olisi mitä hienoin tutkimisen aihe.