Jokunen aika sain tosi herttaisen viestin: Sinua kaivataan. Kiitos 1944! Se välitettiin kai tuon ylläpidon kautta.
Olen pahoillani mutta toivon, että kukaan ei loukkaannu. Minä olen vain saanut niin monta kertaa kuulla että " sun kanssa ei aleta" ja se alkoi kun olin ensimmäisessä työpaikassani. Sairaanhoitaja, joka potilaille tarkoitettua aikaa istumalla työhuoneessani, milloin vaatimassa minua paljastamaam " todellisen" palkkani, hän sai nähdä aina tilinauhani, mitä salaaamista siinä oli, ja joutuihan hän vaihtamaan taloa hajotettuaan kai useamnan tiimin.... Siitä en vielä välittänyt.
En tiennyt enkä koskaan osannut ajatella että jokin ammatti tekisi minusta kelvottoman eikä se tietysti tehnytkään ellei ao: lla oolit niin käsittelemätön kateusproblematiikka, että sellaista oppi jo väistämään. Paljon tarpeetonta kärsimystä aiheutui kaikillekin nuorille naislääkäreille 1994. He ponkaisivat yhtäkkiä itsemurhatilastojen huippuun, ja maa kärsi lääkäripulasta vaikka alalla oli ylikoulutusta. Itse säilytin henkeni suuresti siksi että minulla on aivovamma ja sen oireena ns. irritatiivinen keskushermosto.
Seuraavaksi ja pääasiassa tietty sain takkiini tajuttomuuskohtauksista työpaikalla. " katsokin että tuo ei toistu" . Uskon, että täällä yksi ainut henkilö jonka perättömien juttujen kerran jo jouduin kirjoittamaan antavani asian poliisitutkintaan ( sillä kertaa syytös oli niin vakava) ja myöhemmi n on väittänyt minun muun muassa lähetelleen itselleen yksityisviestejä vaikka minulla ei siihen ole pienintäkään halua, riippumatta siitä, että saa ilman muuta soittaa ja pyytää apua keskiyöllä edelleen, on tällä kertaa nyt vain tapaus, jollaisen kohdattuani minä kävelen matkoihini.
Elämä on aika vaikeaa, eikä mi nulla ole minkäänlaista halua tehdä siitä itselleni enää pisaran vertaa vaikeampaa kuin se jo on. En siis enää tule tänne ja tämä oli vain kiitos minua muistaneelle.
Ja yksi juttu joka on hyvä saatraa tiedolsi Jos joku tahtoo hän on tervetullut fb-kaveriksi. Sivusto kaatui jokin aika sitten joten jokainen siellä jo ollutkin saattaa ihmetellä miksi minä sillä tavalla poistin
Ystävyyden, tarkoitus ei ollut, eli ellen ole huomannut pyytää takaisin, pyytäkää toki itse!
Lähdin täältä tietoisesti enkä aio palata. Jos joku toivoo ystäväksi niin hän on tervetullut fb-kaveriksi.
Kiitän vielä kerran. Se tuntui miellyttävältä.
