Kun tämä armo meille kirkastuu, tuntuu se liika suurelta meille ihmisraukoille; ei se tahdo mahtua meidän sydämiimme. Me emme sitä käsitä; se alkaa vapisuttaa sydäntä, tulee hämmästys eikä ole muuta vastattavaa Herralle kuin: "Voi, olisiko se totta, että minunkin Herrani elää, että minäkin olen kuolemasta vapahdettu!" Mutta tätä armoa ei anneta meille vain hekumoidaksemme sillä, vaan avan toisin tehdäksemme. Meille sanottiin: Menkää ja sanokaa opeuslapsille ja Pietarille: Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä saatte Hänet nähdä, niinkuin Hän sanoi teille. Kuule, kun sen saat tänä päivänä sinäkin, niin se annetaan jakaaksesi sitä muille. Sinulla, äiti, isä, on lapsia. Kerro näille, kun tulet kotiin: "Jeesus elää, ja lapsiraukat, me saamme elää myös!" Sinulla on ystäviä. Vie niille terveiset Jeesuksen haudalta! Niitä on ympärilläsi; ei sinun tarvitse niitä kaukaa etsiä. Ne ovat sellaisia raukkoja, jotka itkevät, joille on tullut vaivaksi syntinsä ja lankeemukset, joiden sydän on tuskia täynnä, kun kielsivät Herran. Niille on ensi sijassa kerrottava: "Jeesus ei kuollut. Hän elää, ja Hän elää juuri sellaisia itkeviä varten, niitä auttaaksensa! - Voi, suurta sanomaa, munkä niille tuot! Riennä Herran omien luo! On aivan varmaa, että siellä Jeesus ilmoittaa itsensä sinullekin elävänä. Oi, jospa sen ymmärtäisit!
Vilhelmi Malmivaara