On hevareita, helareita, hodareita, hippeleitä,hoppeleita... ja minä ,jonon viimeisenä, miehenä.
Joka olen rikkonut ja tulen rikkomaan Herrani joka ikistä käskyä tänään ja myös huomenna. Tiedän aivan varmasti mitä lähimmäisenrakkaus tarkoittaa. Mutta kuinka minä kelmien kelmi voin sanoa, että suvaitsen ja rakastan ihmisiä. Kun edes en ymmärrä kuinka Kristus rakastaa minua(meitä) ja kuinka suuri on Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan, että sallii jopa minunkin kävelevän tässä helvetin kaaoksessa ,missä saa elää kuin pellossa. Minulla ei ole henkilökohtaisesti seksuaalisia vähemmistöjä vastaan, sillä he saavat elää omaa elämäänsä ja minä omaani. Kirkko on myös heille auki, aivan varmasti. Mutta kun minulle esitetään kysymys, että sallitko vihkimisen… On minun vastattava sen minkä sydämeni sanoo, eikä mitkään opetukset tai edes Raamatun teksti sitä ole minulle kertonut ja se on , en hyväksy.
Kun Aatulle antaa yhden sormen on valitettavaa, että silloin lähtee kaikki muutkin sormet. Kohta vihitään sisarukset, isät ja tytär, äiti ja poika… Se on sitä kun suvaitsevaisuuden puuro palaa pohjaan. Lopuksi väitän että kirkkomme on lähtenyt uhoen heittämään verkkoja vesille. Kalaa kyllä tulee ja ihan uusia lajejakin mutta kaislikon vanha asukki repii verkon ja kirkon kalastajille ei jääkään muuta kuin paulat käsiin.
En ole kaikkitietävä ja haluan että pysynkin tietämättömänä ihmisenä, sillä Hän katsoo kuinka paljon tietoa minun ”tietokoneeni ” tarvitsee. Nytkin tuntuu että on ihan tarpeeksi, tietoa. Joten eiköhän meille kaikille ole tilaa elää tällä maapallolla, kunhan vain noudatetaan sääntöjä, edes jollain tavalla. :smt083
Siionin virsi. 271. 1-6
1. Huokailee huolien painama mieli, kaipaa vain lepoa, armahdusta…Leena-Marja Renko