Ajattelen myös, että toivo kantaa ja auttaa umpikujan tullessa elämään.
Ja se, että ... hengittää ... jos ei muuta jaksa epätoivossaan... hetki hetkeltä eteen päin.
Onneksi on Vapahtaja ja arjessa niin kuin jotain sinne päin on Sepon sigussa...että Jumala on arjessa.
Ahdistuneen arjessa varsinkin, vaikkei sitä aina tunne ja näe, tunnukaan.
Hän on silloinkin kun kaikki muu elämässä viedään pois...terveys...läheisen kuolema...sairaudet...
Jumala on.
Vapahtaja on.
Hän tietää, auttaa ja vie eteen päin...silloin ja varsinkin silloin kun makaan tulessa, niin sanotusti...siis en voi muuta kuin hengittää...ja huomata, että eilisen kuilun jälkeen koitti ihan sees tai edes uusi aamu.
Vielä.
Täällä ajassa.
Joskus toivon mukaan siellä paremmalla puolella ikuisuutta.