Olen taas palannut mystikoiden pariin. Johannes Tauler toistaa Mestari Eckartin ajatuksia pienin vivahde-eroin. Käsite grunt on Eckartille, spekulatiivisesti sielun pohja, Taulerille yleisemmin pohja.
Ei mitään on käsitteenä laaja, käsittäen myös 'eimiksikään' tulemisen, mikä on edellytys autiomaahan päsemiseen. Se on taas edellytys Jumalan löytymiseen itsessä. Se selitetään; Jumala on Pojassaan, Poika on meissä esim. kasteessa ja ehtoollisessa, ja Kristuksessa myös me olemme Jumalassa. Tämä on takaisinvirtaamista josta molemmat mystikot puhuvat.
Sitä en ymmärrä kun Tauler sanoo myös Jumalan olevan ' eimitään'. Aika-käsite on helpompi .
Tyhjentyen itsestä käy kulku kohti autiomaata.
Ehkä Paavo Ruotsalainen tarkoitti näillä sitä ' pottuhalmeen sotkemista', mutta kokemuksieni johdosta haluan kuitenkin lukea ja mahdollisesti ymmärtää enemmän
kuin lapsenuskolle on tarpeen. Onhan uskon tiellä erilaisia kulkijoita.
Jumala on suuri salaisuus. Emme me pääse hänen arvoituksestaan perille ennen kuin kasvoista kasvoihin näemme.