Olla tekemässä jotain kuvaa suomessa usein ohimenevää tilannetta. Nyt olen kirjoittamassa, mutta kohta teen jotain muuta. Olla uskomassa voi kuulostaa samalta: "Nyt en ole uskomassa, mutta aion mennä sunnuntaina kirkkoon sitä tekemään."
Olla syömässä?
..................
Mietin tätä kyllä ja mietin kuinka ymmärtää tämä.
Muistaakseni olet, Öppiäinen, itse protestoinut sellaista ajatusta vastaan jossa antaisit rakkauden nimissä koko omaisuutesi tarvitseville ja kyyhöttäisit loppuelämäsi jossakin etälähiön yksiössä katkeroituen siitä vähitellen ettei sinulla ole mahdollisuutta mihinkään virkistykseen koska vaatimatonkin maksaa rahaa.
Tämä olikin vastaus kysymykseen, joka oli vasta tulossa. Viime keväänä piispa Huovinen kysyi meiltä, onko Jeesuksen puhe rikkaalle nuorukaiselle lakia vai evankeliumia. Äänestystä. Yllättäen valtaosa epäröiden kannatti evankeliumia, koska muisti jutun jatkon luullakseni.
Piispa yllättyi ja totesi ettei tämän kovempaa lakia olekaan. Käskyt sinä tunnet. Niin mutta niitä olen noudattanut. Mene ja myy kaikki ja jakele köyhille ja tule sitten ja seuraa minua.
Siinä on muuten pähkinää muillekin kuin Oswald Oravalle.
Enkä nyt halua tähän mitään seppä Högmanin puhetta koska ei seppä Högman luuloni mukaan halunnut muutella Raamatun tekstiä.
.................
No, kuuntelin viimeviikkoisen saarnan ja joskin oli sekavahko jätti miettimään, etenkin loppu.
Antamistaan on vaikka toteeminen että kerkiän pitää ovea auki rollaattorimummolle, ja moni pieni teko, joka jää tekemättä hyvin äkkiä.
No entäs jos minä olen myöhästymässä tentistä pitääkö tentti uhrata. Ei, vaan järjenkäyttö on sallittua. Joskus saattaa tulla sekin tilanne. Joskus ovea pitelee joku toinen kun itse lähden kiitämään.
..............
Sen sijaan itse jäin tätä ajattelemaan. Siis ketjun teemaa.
Mitä hyvää siitä koitui, että jäi Raamatun lukeminen tai rukoileminen koska katsoin että " johdatus" on hömpötystä?
Entä, jos itsekin joskus tarvitsisin Jumalan lupauksia lohdutusta vaikka tätä " Joka minun luokseni tulee, sitä minä en heitä ulos". Tai " Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskaus, niin että Hän antaa kaikki synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" ?
Ja sinnikkäästi harjoittelin, ne eivät koske yksityistä henkilöä, niitä ei luvattu minulle?
Oliko se edistymistä vai taantumista? Tiedän ettei tämä edusta körttikieltä. No opinko minä vai tyhmennyinkö? Mitä sitä nyt toisia vertailemaan. Katsella omaa polkua, se riittää.