Kyllä se usein ihmetyttää, kun vääryys vallan saapi. Miksi moni paha ja ilkeä saa elää ja kiusata muita mielin määrin, ja moni hyvä ja kiltti kuolee ennen aikojaan, niin kuin tuolla toisaalla kuolema-aiheisessa ketjussa todettiin.
Ei siihen kai täällä maan päällä koskaan tyhjentävää vastausta saada.
Olen usein pohtinut, että eiköhän ole tärkeämpää ihmisen hyvinvoinnin kannalta, miten hän suhtautuu olosuhteisiinsa ja Jumalaan, kuin se millaiset olosuhteet todella ovat. Siis joku maajussi saattaa raataa ja uurastaa vähillä tuloilla, vähillä lomilla ja syrjässä kaikenlaisilta kulttuuri- ym. riennoilta. Silti hän saattaa olla onnellinen. Nauttia luonnosta, eläinten kanssa puuhailusta, kasvun ihmeestä, maaseudun rauhasta. Toinen maajussi samanlaisissa oloissa saattaa olla hyvinkin katkeroitunut tilanteeseen.
Samoin joku varakas, hyväosainen, jolla ei pitäisi olla murhetta toimeentulosta, terveyspalvelujen saatuavuudesta, jolla on mahdollisuus matkailla, harrastaa, juhlia, saattaa siltikin olla turhautunut, kateellinen, lisää haluava, epäluuloinen... Kun taas toinen hyväosainen osaa nauttia hyvistä asioista ja jopa jakaa omastaan.
Aina ulkopuoleinen ei välttämätä tiedä toisen ihmisen onnellisuudesta tai sen puutteesta, jos ei todella hyvin tunne toista. Usein mittaamme toisia ulkoisen menestyksen ja päällepäin näytetyn roolin mukaan.
