Kotimatkalla Isokyröstä opin hieman arvoitukselliseksi jääneen tunnusvirren viimeisen säkseistön ymmä'rtämään, sillä se luettiin bussissa alkukielisenä, ja sitten suorasanaisena ´suomeksi. Kääntäjä' ei ole tehnyt ihan oikeutyta Stenbäckille puhuessaan tuomittyuna olemisesta, jolloin ihminen vielä jaksaa katsoa Jeesuksen helliin silmiin.
Sen pitäisi kuulua näin:
Silmiisi katson, Jeesus
töistä tuomion jos ansaitsin
miten alhaalle minut painatkin
näen hellät silmäsi, Jeesus
Tämäkin on vähän ristiriitaista muun kuin ristin teologian veisattavana-- mutta hyvin totta. Stenbäck kirjoitti alassuistamisesta, jos käännetään tarkoin, ei tuomion kuulemisesta.
Siinä ei vielä puhuta mitään Jumalasta, joka "vasemmalla kädellään" työntää pois, haavoittaa, kaataa, saadakseen "oikealla kädellään" (Mannermaa) nostaa ja sitoa haavat, mutta kun Stenbäck ei niistä tässä puhu. Luulen monen joutuneen kokemaan joka tapauksessa ettei elämällä ole pohjaa, ja ellei silloin katso oikeaan suuntaan, voi vain "mennä' pois murheellisena" vakuuttuneena siitä että Jumala on minut hyljännyt. Heränneellä kansalla se taitaa kuulua jos ei opetuksiin niin viimeistään kokemuksiin.
Sillai...
Dosentti viihtyi juhlilla ja on kovasti samaa mieltä ja vanhana runomiehenä tekaisi tuon toisen säkeen kun minä en muistanut miten se taas meni suoraan ruåtsiksi.