Varautuneena ja aina vähän varuillaan olevana, arkanakin, olen kokenut körttiläisyyden ihan eläväksi, koskettavaksi ja hoitavaksi. Kun aikoinani tulin (ja halukkaasti antauduin) murjotuksi ratkaisu-, vastaanottamis- ja suorituskeskeisessä kristillisyydessä, ei romahduksen jälkeen ollut enää helppo samaistua mihinkään ryhmään. Vuosien päästä minut rakastettiin joukkoon, kun pääsin käymään lähiseudun herättäjäjuhlilla. Koen, että körtit ovat samalla tasolla olevia vaeltajia, eivät yläpuolelta sanelevia mestaroitsijoita. Jeesuksen ja syntisen väliin ei tunkeuduta päsmäröimään vaatimuksilla ja ehdoilla. Jumalan armon annetaan olla kokonaista ja rajoittamatonta. Kaltaisiani monin tavoin epäonnistuneita siipirikkojakin ruokitaan. On täällä ainakin sydäntä ja kyyneleitä!