Sielu, sydän ja kyyneleet!

[Leena]

Noorempi ysteweni ia cajmani coeti minullen sewitte, cen on teme Walter Elias Disney wdelta manterelta, mutta henen puhens oli teynne cajckenleisia anckoia ia hiirie, etten nijste wojnut saadha miten selcko. Hen ej cuitencken ole enä eläwitten ciriois, ioten ehcen mine henet saatan cochdete teelle warioitten maassa.

Net, cun jouckosda poisduned owa, me jädäm Hen armohelmans. Ei ole hywäxi tämän Leenan cirioitha cun hän jo sidä tehnyd on. Ajatheluxi wain me colme innox nämäd sam, edhä lopux tuo Pahuus osoidet oleis, minne hen mennyd oleis. Met cun wiel muidamed nämäd textid Cuinca Opix otha nämäd Acu Ancha pidämäs.  

Ja jos hen nämäd Satman runod cirioidad, med hene muusax Kissan andamax olem. Hen suosdhu milelihywäläs  

[Pyryharakka]

  Käsittääkseni 1960-luvulle asti herännäisyydessä vaikutti ja toimi kolmiyhteys: sielu, sydän ja kyyneleet. Mielestäni nyt näin ei ole?

 Mitä mieltä te muut foorumistit olette esille - sentin verran ylemmäs - nostamastani asiasta?!
 

Jos tuo tarkoittaa hätää itsestä ja aivan todellista romahdusta hengellisistä korkeuksista tai helpotusta siitä että kaikki on tehty, lämmintä kiintymystä samoin kokeviin, ja synninsurua, kysyt oikeastaan onko herätys pysähtynyt.

Ei se ole.     Onko muuttanut muotoaan, osaa taatusti moni viisaampi vastata.     

Sitt ollaan viel myö karjalaiset, jokka väännämmä ilon pintaan, vaikk syän märkänis. 

[Leena]

   Mutta on kuitenkin mietittävää. Armo - rakkaus - oikeudenmukaisuus -  minulta kai odotettaisiin jotakin semmoista, enkä kykene. En edes aina tiedä, mikä on juuri nyt se oikeista oikein valinta, ja se on pelottavaa. Käytännön kysymys minulle ovat esimerkiksi romanikerjäläiset.  Aina päätän kauppareissulle ottaa voileipiä mukaan kun reitin varrella on muutama, enkä muista, ihmiskauppaa en halua rahoittaa - joskus käyn ostamassa voileivän, joskus annan edes vähän rahaa, ja pääni on pyörällä.

Mitä vanhemmaksi ja tyhmemmäksi tulen sitä enemmän pidän Isä Meidän - rukouksesta, ja erityisesti siitä "tapahtukoon Sinun tahtosi" kohdasta. Se on joskus kiskonut itseni kuiville, ja kun ei oma tahto osaa valita kuitenkaan hyvin, se on aina niin helpottavaa, joku viisas ja hyvä tahtomassa jotakin. Joskus mietin, voisiko jotakin Jumalan hyvyyttä tihkua läpi, jos - mutta ei tämä juuri optimistiselta näytä.

[myyrä]

Mitä vanhemmaksi ja tyhmemmäksi tulen sitä enemmän pidän Isä Meidän - rukouksesta, ja erityisesti siitä "tapahtukoon Sinun tahtosi" kohdasta. Se on joskus kiskonut itseni kuiville, ja kun ei oma tahto osaa valita kuitenkaan hyvin, se on aina niin helpottavaa, joku viisas ja hyvä tahtomassa jotakin. Joskus mietin, voisiko jotakin Jumalan hyvyyttä tihkua läpi, jos - mutta ei tämä juuri optimistiselta näytä.

Piispa Matti Sihvonen tähdensi sunnuntain saarnassaan Nilsiän kirkossa Isä Meidän rukouksen merkitystä. Hän kertoi, kuinka eräs nelivuotias savolaispoika oli ylpeänä kertonut, että hän on oppinut sen rukouksen ulkoa. Sihvonen kertoi pojan sanoman savon murteella

[Kalistaja]

  Käsittääkseni 1960-luvulle asti herännäisyydessä vaikutti ja toimi kolmiyhteys: sielu, sydän ja kyyneleet. Mielestäni nyt näin ei ole?

 Mitä mieltä te muut foorumistit olette esille - sentin verran ylemmäs - nostamastani asiasta?!
 

 Monta mielenkiintoista pohdiskelua menneestä ja tänäisestä ja mielestäni ainakin yllätyksellisesti yksi herkänhuikeasti mahdolliseen ja todennäköisen tulevaisuuteen nähnyt viesti SSK-ketjuun on toistaiseksi tullut. Sielu, sydän ja kyyneleet kertoo siis ainakin hengestä, älystä, toiminnasta ja kaikkivoipaisesta tunteesta. Kun nuo kaikki kolme käsitettä - SSK - ovat samanaikaisesti esillä ja balanssissa, jotain vaikuttavaa tapahtuu. Jotain josta jotain jää.

 Tätä ketjua saa jatkaa... Kunhan teen tässä muita asioita alta pois, ryhdyn pohdiskelemaan asioita otsikon  Wanhaa väkeä -alla!

[Mettiintynyt]

Varautuneena ja aina vähän varuillaan olevana, arkanakin, olen kokenut körttiläisyyden ihan eläväksi, koskettavaksi ja hoitavaksi.  Kun aikoinani tulin (ja halukkaasti antauduin) murjotuksi ratkaisu-, vastaanottamis- ja suorituskeskeisessä kristillisyydessä, ei romahduksen jälkeen ollut enää helppo samaistua mihinkään ryhmään.  Vuosien päästä minut rakastettiin joukkoon, kun pääsin käymään lähiseudun herättäjäjuhlilla.  Koen, että körtit ovat samalla tasolla olevia vaeltajia, eivät yläpuolelta sanelevia mestaroitsijoita.  Jeesuksen ja syntisen väliin ei tunkeuduta päsmäröimään vaatimuksilla ja ehdoilla.  Jumalan armon annetaan olla kokonaista ja rajoittamatonta.  Kaltaisiani monin tavoin epäonnistuneita siipirikkojakin ruokitaan.  On täällä ainakin sydäntä ja kyyneleitä!

[onesimus]

Kyse ei ole mistään suomalaisesta ilmiöstä, vaan tätä tapahtuu kaikissa maissa. Yksi syy on informaation ja erilaisten muiden tekemisten tulva. Ne vievät ihmisten ajatukset ihan muualle. Verratkaa viihdeteollisuuden volyymiä Paavon aikana ja nyt.

Tuossa olet oikeassa. Kysymyksessä on jonkinasteinen "hattara", jota tarjotaan ihmisille ravinnoksi, mutta josta puuttuvat ne sisäiselle ihmiselle välttämättömät vitamiinit ja hivenaineet. Ja kaikki, mikä saa ihmisen vakavoitumaan, on out.

Jos ajattelemme 1800-luvun eroa nykyaikaan, niin ainakin yksi ero on selvä. Kuolema ei ole enää niin läheinen ja siitä johtuu illuusio, että se koskee meitä "vasta sitten joskus". Mutta jos joka huushollissa olisi "harvasevuosi" joku kuolemaa tekevä, niin Jumalaakin tarvittaisiin ihan toisella tavalla.

[tim1965]

Varautuneena ja aina vähän varuillaan olevana, arkanakin, olen kokenut körttiläisyyden ihan eläväksi, koskettavaksi ja hoitavaksi.  Kun aikoinani tulin (ja halukkaasti antauduin) murjotuksi ratkaisu-, vastaanottamis- ja suorituskeskeisessä kristillisyydessä, ei romahduksen jälkeen ollut enää helppo samaistua mihinkään ryhmään.  Vuosien päästä minut rakastettiin joukkoon, kun pääsin käymään lähiseudun herättäjäjuhlilla.  Koen, että körtit ovat samalla tasolla olevia vaeltajia, eivät yläpuolelta sanelevia mestaroitsijoita.  Jeesuksen ja syntisen väliin ei tunkeuduta päsmäröimään vaatimuksilla ja ehdoilla.  Jumalan armon annetaan olla kokonaista ja rajoittamatonta.  Kaltaisiani monin tavoin epäonnistuneita siipirikkojakin ruokitaan.  On täällä ainakin sydäntä ja kyyneleitä!

Olen nyt ollut mukana kaksi kertaa Siionin virsiseuroissa ja koen samoin kuin sinä (toistekin menen kun vaan on tilaisuus). Körttiläiset rakastavat joukkoonsa eivätkä uhkaile tai pelottele, eivät asetu myöskään päsmäröimään yläpuolelle.

[Jampe]

Ei kannata ihailla entisiä aikoja. Ei niissä ole mitään parempaa kuin nykyään. Oli vain laumasielu, laumasydän ja laumakyyneleet!

Liian usein, jos ei suorastaan useimmiten käy niin että kun ihminen tulee ns. "uskoon" häneltä katoaa persoonallisuus ja oma identiteetti. Tästähän noissa paljon ihannoiduissa "herätyksissä" on yleensä kysymys: ihminen antaa oman itsensä laumalle ja omaksuu laumasielun. Silloin on kyllä sielu, -laumasielu muttei enää sydäntä ja kyyneleetkin johtuvat ainoastaan lauman tuomasta ylimääräisestä painosta.

On parempi ettei moisia kansanliikehdintöjä enää ihailtaisi nykyaikana. Ennen tiedotuvälineiden aikaa ihmiset elivät tietämättömyydessä ja olivat paljon helpommin manipuloitavissa hengellisesti.

Jokaiselle on riittävästi omissa synneissään vatvomista ja mietittävää. Lopetetaan se toisten synneissä eläminen!

[Riitta-mummi]

Ei kannata ihailla entisiä aikoja. Ei niissä ole mitään parempaa kuin nykyään. Oli vain laumasielu, laumasydän ja laumakyyneleet!

Liian usein, jos ei suorastaan useimmiten käy niin että kun ihminen tulee ns. "uskoon" häneltä katoaa persoonallisuus ja oma identiteetti. Tästähän noissa paljon ihannoiduissa "herätyksissä" on yleensä kysymys: ihminen antaa oman itsensä laumalle ja omaksuu laumasielun. Silloin on kyllä sielu, -laumasielu muttei enää sydäntä ja kyyneleetkin johtuvat ainoastaan lauman tuomasta ylimääräisestä painosta.

On parempi ettei moisia kansanliikehdintöjä enää ihailtaisi nykyaikana. Ennen tiedotuvälineiden aikaa ihmiset elivät tietämättömyydessä ja olivat paljon helpommin manipuloitavissa hengellisesti.

Jokaiselle on riittävästi omissa synneissään vatvomista ja mietittävää. Lopetetaan se toisten synneissä eläminen!

Ihan asiaa Jampe haastaa. Näin se tahtoi olla, ja tahtoo edelleenkin. Mutta Herännäisyyttä ei saa moittia Jampen viimeisen lauseen tavasta toimia.
Körttiläisyydessä on tilaa kaikille syntisille ilman osoittelua. Yhtälailla kun ujot ja  ahdistuneet saavat myös pelokkaat ja turhautuneet tulla taakkoineen yhteen tähän rakastavaan ja armon vilauksilta tuntevaan kansanliikkeeseen.
Samaa olen kokenut kuin edelläkirjoittaneetkin.

[onesimus]

Kovuus on ehtymätön luonnonvara. Sitä riittää myös körttiläisille.

[Jampe]

Minä oon vähän sitä mieltä että ylipäätään jonkin ihmeellisen "herätyksen" haikaileminen tai sellaisten aikojen ikävöiminen on jo itsessään toisten synneissä valvomista.

Perustelu: Jokaisella kristityllä voi olla henkilökohtaisesti vaikka kuinka palava herätys koska tahansa. Se on mielestäni uskomista, halua tutkia Jumalan sanaa, käydä kirkossa, veisata jne. Tähän ei tarvita minkäänlaisia kansanliikkeitä eikä kansankiihotusta.

Se, että kaivataan muita herätykseen on kahdesta syystä:

1. Halutaan meteliä itsensä ympärille

2. Valvotaan toisten synneissä eli kaivataan heille herätystä.


Yllämainitut on melkein aina tiedostamattomia asioita eli itse uskotaan olevansa hirveän hurskas ihminen ja ei uskota itsestään että tällaista mädännäisyyttä voisi sisältyä niin hurskaaseen toivomukseen.

[Preba]

2. Valvotaan toisten synneissä eli kaivataan heille herätystä.

Tämä voi olla kyllä totta joskus, yhtälailla totta voi olla myös vaihtoehtoinen teoria eli rakkauden vaikuttama toivo siitä että toisetkin löytäisivät Jumalan. Uskoisin että tuollainen halu voi olla myös Pyhän Hengen vaikuttamaa, eikä kyttäämisinnon.

Todennäköisesti motiivimme ovat yleensä sekoitus molempia. Yksin Jumala tietää senkin mistä vaikuttimista me kukainenkin loppujen lopuksi herätyksiä toivomme - jos toivomme.

[onesimus]

"Tämä keväällä 1881 alkanut (Kiuruveden) herätys levisi kulona kautta koko seurakunnan. Siitä vuodesta alkaen ruvetaan pitämään seuroja yleisesti kodeissa. Kaikkiaan 'avautuivat sinä ja lähinnä seuraavina vuosina ovet Herralle 75 talossa ja ainakin yhtä monessa torpassa'. Yksin Lapinsalon kylässä, johon ensinnä on syytä kiinnittää huomota, jäi ainoastaan kaksi taloa koskemattomaksi, vaikka niitä oli siellä siihen aikaan kolmattakymmentä. Herätys sai aikaan suuren muutoksen Kiuruveden oloissa. Hyvin yleiseksi käynyt juoppous vähentyi, tanssit loppuivat miltei kokonaan, kirkko ja seuratuvat täyttyivät ahdinkoon asti ja läheltä ja kaukaa alkoi rientää ihmisiä näkemään ja kuulemaan Herran ihmeellisiä tekoja. Heräämättömätkin ihmiset saivat ainakin jotakin vaikutusta siitä uudesta hengestä, mikä kuohutti seurakunnan elämää."

Olavi Kares: Heränneen kansan vaellus I

Sellaista herätystä toivoisi vieläkin Suomen maahan, tulkoon se sitten vaikka körttiläisten kautta.

[Pirska]

Tämä voi olla kyllä totta joskus, yhtälailla totta voi olla myös vaihtoehtoinen teoria eli rakkauden vaikuttama toivo siitä että toisetkin löytäisivät Jumalan. Uskoisin että tuollainen halu voi olla myös Pyhän Hengen vaikuttamaa, eikä kyttäämisinnon.

Todennäköisesti motiivimme ovat yleensä sekoitus molempia. Yksin Jumala tietää senkin mistä vaikuttimista me kukainenkin loppujen lopuksi herätyksiä toivomme - jos toivomme.

Jampe tuntuu tietävän paremmin kuin Jumala.