Oma hyvin epävalistunut arvioni olisi sensuuntainen että nykyajan informaatiotulva aiheuttaa lähinnä sen, että ihmisiä ei kiinnosta pelkkä erilainen informaatio (oppi), vaan vetoamiseen tarvitaan jotain muutakin siihen tueksi. Joko kokemusta, alternative-elämäntapaa, yhteisöllisyyttä tms. Jotain konkreettista, jotain mitä voi tehdä tai kokea tai mihin osallistua.
Preba on jäljillä, mitä Leena kaipasit, kun pyysit pitempää kirjoitusta.
Ehkä hiukan kyynisesti, jos sallit, Leena, haluaisin todeta saman minkä aikoinaan nimimerkille m.k: olen runoilija, en selittele tekstejäni.
Perustelen runoilijuuttani sillä, että kirjoitukseni ovat runoutta siltä osin kuin ne ovat vaikeasti ymmärrettäviä, sillä silloin ne voi tulkita.
Palatakseni siihen, mihin ymmärtääkseni kaipasit selitystä: tieto lisää tuskaa. Tuska ilmenee diktatuurien kritiikkinä. Vastassa on kova kovaa. Toisaalla yksinvaltiaan oikeus yksilönvapauteen, toisaalla kansalaisten oikeus hyvään elämään ja olemassaoloon.
Mitä vielä? Kirjoita Leena sinä. En nyt viitsi enkä osaakaan enempää. Olisi armollisuutta selittää juurta jaksain, olla selkeä. En kuitenkaan ole Teidän Armonne. Oliko tämä taas vaikeaselkoista? Selittelyt taitavat olla upottava suo? Toivon rivien välistä olevan luettavissa hyvän tahdon.
Yritystä täältä löytyy. Kirjoittamiseni on tarvetta tehdä itsensä tykö, toisaalta myös olla olemassa. Toisaalta kuluttaa aikaa. Toisaalta kuluisi se kyllä kuluttamattakin. Mutta koska minä olen tässä, en voi nyt olla muualla. Tähän olen tullut.
Kiitos, Leena, senkin viettelijätär, muusuudestasi!
