Ihminen helposti lähtee järkeilemään Jumalan Sanaa ja näinollen hän joutuu hylkäämään osan Sanasta.
1)
Raamattu selkeästi opettaa, että evankeliumia tulee saarnata kaikille sekäkaikkialla.
Evankeliumia pitää siis Raamatun mukaan pitää esillä ja jopa sopimattomallakin ajalla sitä esiintuoda.
2)
Toisaalta, Raamattu näyttöö opettavan sitä, että ihminen ei voi tuosta noin vain päättää tulla uskoon.
Jos Jumala ei tee työtänsä, ihminen ei usko, vaikka kuinka saarnattaisiin.
Jos uskoo vain kohdan 1, siitä seuraa erilaisia lieveilmiöitä, joista täälläkin on puhuttu: Jumalan tekemän ratkaisun aliarvioimista tai jopa unohdusta.
Jos uskoo vain kohdan 2, siitä seuraa myös lieveilmiöitä, kuten se, että "ei pidä julistaa evankeliumia, Jumala sitten käännyttää taikka on käännyttämättä, johtaa ihmisen taivaaseen taikka helvettiin".
Edustan uskomusta, että molemmat kohdat ovat samaan aikaan voimassa. Tästä seuraa varmaankin ihmisjärjelle joitain ratkaisemattomia ongelmia, koska nuo 2 kohtaa eivät täysin tunnu voivan olla yhtäaikaa voimassa kaikiltaosin. Vaan niiltä osin, joilta ne eivät tunnu voivan olla yhtäaikaa voimassa tulisi mielestäni nostaa hattua ja uskoa, että ihmisen järkikapasiteetti ei yllä Jumalan tasolle ja hyväksyä se, että ihmisen tehtävänä on julistaa evankeliumia koska Jumala niin haluaa ja ihmisen on tyytyminen siihen, että evankeliumista vastaaminen on Jumalan käsissä.
