Hei!
Ei tarvi lähteä mihinkään, jos ei jaksa. Väsynyt saa olla rauhassa, hyvällä omallatunnolla kotosalla.
Siitä oli minun ymmärtääkseni kysymys myös reilut parikymmentä vuotta sitten, kun jotkut herännäispapit, Jaakko Elenius eturivissä, joutuivat väittelyihin Missiotapahtumien järjestäjien kanssa. Missiotapahtumiin kuului oleellisena osana passiivisten ihmisten kutsuminen tilaisuuksiin. Siellä voisi vahvistua, tulla uskoon ja aktiiviseksi kristityksi.
No, eihän niissä pahaa liene, hyvä takoitus järjestäjillä. Mutta taitamattomuutta siinä oli sikäli, että rivikristityille saattoi tulla mielikuva, että vain tilaisuuksissa aktiivisesti käyvät ovat Jumalalle kelpaavia ihmisiä. Arat, kiusatut, ihmispeloiset ja väsyneet jäivät helposti paitsioon, sivuun ja kelpaamattomiksi kristityiksi.
Elenius etunenässä yritti korostaa, että passiivinenkin on Jumalalle kelpaava, koska usko perustuu armoon ja on Jumalan työ. Usko eikä sen laatu perustu ihmisen valintoihin, aktiivisuuteen eikä tilaisuuksissa hyppäämiseen. Eihän se syntikään ole, mutta uskoa ei sillä voi mitata eikä arvioida.
Heränneillä on (käytössään) Siionin Virret. Siitä mielellään veisataan tuttuja virsiä seuroissa, herättäjäjuhlilla ja veisuissa - porukalla toisten kanssa. Kokoelman alkulehdillä lukee kirjan käyttätarkoituksena "kotihartauden tarpeiksi". Ennenvanhaan sieltä veisattiin kodeissa yhdessä, nykyisin vähemmän. Mutta nytkin sieltä saa kodin rauhassa hyräillä. Ennen oli kodissa paljon porukkaa. Nyt yhden hengen koteja on paljon - niissä voi veisailla yksiäänisesti!