VT:n apokryfiset kirjat löytyvät jo jostakin ns "Perheraamatusta". Se ei ole se sama jonka avioparit saavat kirkossa häissään, vaan joku isompi laitos joka oli kallis, yhdellä teologipariskunnalla se on, saivat häälahjaksi omaisiltaan. Ne sisältävät yleisiä elämäntapaohjeita. Eikö ne jätetty aikanaan pois taloudellisista syistä? Raamattu haluttiin antaa joka kotiin, ja näin siihen oli varaa.
Lapatossu taisi olla se antisankari, joka teki Siirakista kuolemattoman - eikö tämä kaveri vaientanut tiuskahtelevan vaimonsa aina jollakin mitä "Siirakki sanoo". Sen lukaisin joskus uteliaisuuttani, muistan lähinnä jutut eri ammattikuntien tehtävistä.
Tuomaassa on pitkänä pötkönä Jeesuksen puheita (oletettuja) jotka muistuttavat paljon Luukasta ja Matteusta. Se oli minusta raskas läpikahlattava, kun tekstiä ei katkaissut mikään "kehyskertomus" kuten niissä jotka meillä on, pelkkiä sanoja peräjälkeen. Kiinnostava löytöhän se on, lähinnä kai tutkimuskäyttöä ajatellen. Eikö se ole kuitenkin näitä (Mtt, Luukas) myöhäisempi?
Koskeeko tuo myös ns apokryfisiä evankeliumeja, lähinnä niitä lapsuusevankeliumeja, jotka ovat aika riidanalaisia, siis, ei oikein tiedetä onko aihetta olettaa tapahtneen näköisiksikään? (sielläkin on yksi Tuomaan evankeliumi?) Ort kyllä käyttävätkin niitä, mm. heidän kirkkovuotensa päättyvä Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen juhla perustuu jollekin ns apokryfievankeliumille.
Aihe: Wanhat wehkeet ja wieheet. (Luettu 7690 kertaa)