Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: öppiäinen - 04.12.11 - klo:21:56
-
Mitä menettää, jos vain vaikka hengailee tällä foorumilla, ehkä lukee jotain kirjallisuutta, mutta ei käy seuroissa? Onko ihmisiä jotka tekevät niin?
Onko paljon meitä, joilla ei ole mitään perintösiteitä körttiläisyyteen - meitä joita ei ole termospullon kokoisena roudattu seuratupaan, meitä joiden lapsuuden kotimusiikkia eivät ole olleet Siionin virret? Jotka olemme vain jostain kirjallisuudesta tai muualta tulleet siihen tulokseen, että tuossapa voisi olla itselle sopiva hengellinen koti tai kasvualusta tai matkaseura tai mitä nyt itse kullekin on.
Miten syntymäkörtin kokemus eroaa meidän myöhäisheränneitten kokemuksesta? Entä jos meille ei-niin-synnynnäiset kehittäisimmekin jotain ihan uusia toimintamuotoja seurojen rinnalle (tai jopa sijaan, ainakin itsellemme)? Talloisimmeko joillekin varpaille?
Kuinka paljon körttiläisyydessä on kysymys tietyistä opillisista painotuksista, kuinka paljon tietyistä totutuista toimintakäytännöistä?
(Olen nyt alkuun vähän puhelias kun koetan päästä jostakin selvyyteen, toivottavasti ei haittaa. Ja toivon etten kysyessäni kuulosta hyökkäävältä, sillä se ei ole tarkoitus mutta niin minut on usein tulkittu. En kai osaa kysyä sopivan pehmeästi.)
-
En osaa vastata kun tohon, että jos astuu varpaille ja tuo omia tapojaan, niin siinä ainakin niissä seuroissa joissa olen käynyt joustetaan paljonkin ja aika useasti sitä sattuu. :-\
Jokusen kerran seuravieraat ottaa Raamatun ja joskus aloittaa rukoilun ja pyytää muut yhtymään ja ties mitä mikä ei ihan seurakulttuuriin kuulu.
Ainot mikä joskus raivostuttaa, kun joku on kutsunut puhumaan jonkun kansanraamattulaisen tai muun joka aloittaa käännytyspuheensa.
Varpaille on hyvä ja oikeen astua aina välillä. :)
-
Varmaan voi olla virtuaalikörttikin, mutta suosittelen kyllä käymään seuroissakin aistimassa tunnelmaa ja kuuntelemassa, mahtaako joku puhuja pohdiskella juuri sinun ajankohtaisia asioitasi. Usein nimittäin niin käy. Mene mieluiten kotiseuroihin, jos suinkin mahdollista, niissä on aidoin fiilis. Laita nyt ensialkuun kuitenkin ainakin vähän seuraveisuuta taustamusiikiksi. Vaikka Herännäisnuorten kuoro...
-
Aika paljon on varmaan sellaisia, jotka lukevat foorumia (vaikkapa kirjautumatta), mutta eivät muuten osallistu herännäishenkiseen toimintaan.
Siinä ounastelet aivan oikein, että herännäisyydessä on kyse muun muassa tietyistä toimintamuodoista eli Siionin virsien veisaamisesta seuroissa. Opillisesti herännäisyys on luterilaisuutta. Ero muihin liikkeisiin on ehkä se, että toiminnassa painottuu opillisen hiustenhalkomisen asemesta sielunhoidollinen hartauden harjoittaminen veisaillen. Toki sitä hiustenhalkomistakin tarvittaessa löytyy, mistä foorumin arkistoja kaivelemalla löytää kosolti todisteita...
Se on vielä todettava, että herännäisyys on kehittynyt aikojen mukana. Joidenkin mielestä entinen hyvä ja jykevä körttiläisyys on laimennettu tunnistamattomaksi. Toinen näkökulma taas on se, että pietistisestä ankarasta tapauskonnollisuudesta on onneksi päästy eroon.
Herättäjä-Yhdistyksen matkasaarnaajalta Aku Rädyltä kyseltiin aikoinaan herättäjäjuhlilla suhtautumisesta "ulkopuolisiin". "Me olemme kaikki ulkopuolisia", vastasi Aku. "Isänmaataan kohti ain" (SV 155) vaeltavassa porukassa on niin kantakirjakörttejä kuin matkalta mukaan tarttuneita. Sitoutuneisuuden aste vaihtelee, sitä ei seuroissa kysellä.
Kannattaa joskus poiketa seuroissa, jos kohdalle sattuu. Se ei vaarallista.
Mt
-
Sillä onko syntymäkörtti vai myöhemmin herännyt ei ole täällä eikä muualla mitään merkitystä. Kerran Kotimaa24 sivustolla eräs naishenkilö kirjoitti seuraavaa. "Olen syntynyt evankeliseen kotiin ja saanut sen kasvatuksen. Sitten olin vuosia viidennen herätysliikkeen piireissä ja nykyisin käyn Herättäjäjuhlilla. Kaikista meistähän tulee lopuksi körttejä." Itse olen myöhemmin heränneitä.
Seuroissa on ilo käydä. Mihinkään ei ole pakko osallistua, mutta tekee mieli. Kaiken kukkuraksi tällä yhdistyksellä ei ole taivaan portilla miestä sanomassa, että päästä sisään hän on meikäläisiä, vaan jokainen saa ihan itse tehdä tilinsä Jumalalle.
Tälle foorumille ovat kaikki tervetulleita hengailemaan, kunhan eivät asetu muiden yläpuolelle. Itse asiassa täällä on useita, jotka lukeutuvat muihin liikkeisiin tai heidän taustansa on siellä, mutta sitä ei mainosteta.
Körttiläisyys nojaa kirkon oppiin, eikä sillä ole omaa oppia. Sillä on omia hyväksi havaittuja tapoja, kuten esimerkiksi muista liikkeistä ei puhuta täällä tai muualla pahaa.
-
Mitä menettää, jos vain vaikka hengailee tällä foorumilla, ehkä lukee jotain kirjallisuutta, mutta ei käy seuroissa? Onko ihmisiä jotka tekevät niin?
Jaa-a, teitpä hyvän kysymyksen enkä osaakaan vastata kuin itseni puolesta. Nimittäin itseltäni se ennestäänkin vähä seuroissa käyminen alkaa kokonaan jäädä pois tai on itseasiassa jo jäänyt. Kehitys on syksyn aikana mennyt siihen suuntaan ja jos tämä alkukevääseen samanlaisena jatkuu, niin eroan yhdistyksen jäsenyydestä. Alkukeväällä on jäsenmaksun aika. Tähän kehitykseen on moniakin syitä, enkä käy niitä tässä luettelemaan. Kaikkein ihmeellisintä on, että Siionin virretkään ei enää innosta eikä kiinnosta ja sitä päivää en olisi uskonut tulevan. Kotitaustaan körttiläisyys kyllä kuuluu, mutta se tausta ei ole muissakaan asioissa vaikuttanut päätöksiini.
Voi olla, että alan tavalliseksi "kirkkouskovaiseksi". Jotenkin se tuntuisi olevan luonteva, helpottava ja vapauttava päätös. Vähän niinkuin Jampe :002:
Tästä foorumilla hengailusta on tullut piintynyt tapa, josta on yllättävän vaikea luopua - kokeiltu on - mutta luulen sen onnistuvan viimeistään siinä vaiheessa kun/jos lopetan jäsenmaksun.
Kaikki on kuitenkin vielä ajatuksen asteella ja aika saa näyttää miten kehitys tulee menemään.
-
Eipä ole kohtuu-etäisyydellä seuroja joissa kävisin... Katselen ulkopuolisena tätä ja montaa muutakin hengellistä kuppikuntaa.... toivottavasti osaan ottaa oikeat asiat kustakin opetuksesta...
Vetääkö Jumala meitä puoleensa, vai etsimmekö ensin jumalan valtakuntaa..... siinäpä pohtimista. :icon_wink:
-
Mihinkään ei ole pakko osallistua, mutta tekee mieli. Kaiken kukkuraksi tällä yhdistyksellä ei ole taivaan portilla miestä sanomassa, että päästä sisään hän on meikäläisiä, vaan jokainen saa ihan itse tehdä tilinsä Jumalalle.
Juu ei, ei ole pakko eikä ole portinvartijaa, näin minäkin olen ymmärtänyt, ja sen hyväksi kokenut.
Körttiläisyys nojaa kirkon oppiin, eikä sillä ole omaa oppia.
Niin ne on joskus sanoneet SLEY:läisetkin, että nojaavat kirkon oppiin, siihen vanhaan hyvään oikeaan oppiin, ja niin kai Kansanlähetyskin? Ja koska nämä porukat kuitenkin joissakin pikku yksityiskohdissa ovat vähän toisistaan poikkeavilla kannoilla (tai ainakin isohko osa jäsenistöstä tai mukana hengaavista on) niin koen että jollei nyt omia oppeja ole niin korostuseroja kumminkin. Sitä ajoin takaa. Ja kyllä ne korostuserot sen verran vaikuttavat, etten oikein usko että noissa mainitsemissani kahdessa muussa porukassa oloani kovin kotoisaksi tuntisin. -Mutta tämä on kirjaviisauteen perustuvaa ennakkoluuloa eikä käytännön kokemusta.
-
Vetääkö Jumala meitä puoleensa, vai etsimmekö ensin jumalan valtakuntaa..... siinäpä pohtimista. :icon_wink:
Miksi etsisin jotain sellaista, mikä ei yhtään vedä puoleensa? Enhän käy kaupoistakaan etsimässä tuotteita, joita minulla ei ole pienintäkään aikomusta ostaa! Vaikka toisaalta, miksei sitä voisi sillä tavoin antishoppailla: Koettaisi bongata mahdollisimman paljon kaikkea sellaista, mitä missään tapauksessa ei kotiinsa halua.
-
Kehitys on syksyn aikana mennyt siihen suuntaan ja jos tämä alkukevääseen samanlaisena jatkuu, niin eroan yhdistyksen jäsenyydestä. Alkukeväällä on jäsenmaksun aika.
---
Tästä foorumilla hengailusta on tullut piintynyt tapa, josta on yllättävän vaikea luopua - kokeiltu on - mutta luulen sen onnistuvan viimeistään siinä vaiheessa kun/jos lopetan jäsenmaksun.
Älä nyt kumminkaan ennen lintujen kevätmuuttoa lopeta...
Mt
-
Oleellista - toisaalta vapauttavinta, toisaalta kauhistuttavinta - on itselleni ajatus, tai vakuuttuneisuus, että minun ja Jumalan välillä ei ole ketään, ei kerrassa ketään. En voi vedota kuulumisellani sinne tai tänne Jumalan edessä, Hänestä tuli läheisempikin sitten, , mutta ihmisten kanssa ei kukaan tule kyselemään olenko uskossa tai minä päivänä tulin uskoon tai mitään pöljää. Itkin kai jokseenkin halki ja poikki yhdet Herättäjäjuhlat, joilla käsitin, etten voi kerätä irtopisteitä yhdelläkään uskonnollisella ratkaisulla, valinnalla, elämyksellä, jäsenmaksulla, synnintunnustuksella, sekään ei minua pelasta, rauhoittaa vain omatuntoani. Useamman vuosikymmenen olin ollut ymmälläni kaikesta sekasotkusta... nyt yhtäkkiä kaikki oli hyvin selvää: Olen rikkonut, eikä minua pelasta mikään muu kuin armahdus.
En minäkään ole körttikodista -- se kun johtuu hieman siitäkin ettei vanhempieni kasvinseuduilla ollut koko heränmnäisyyttä tarjolla. Kun riittävän pitkälle perkaa sukua löytyy tietty heränneitä kuten evankelisia, kommunisteja, punikkileirillä kuolleita, iikolleja. Suomessa ei joskus ennen sotia vielä niin ollut valinnan varaakaan, siihen uskoon kasvettiin, mitä alue tarjosi.
Mutta noin nelitoistavuotiaasta minulla on ollut jokin ajatus Jumalasta joka on, ja jonka olemassaolo koskee minua -- Jeesus Kristus olikin sitten niin vieras ja outo, että sitä tuskailin todella. Siionin Virret on liikkeidemme kristosentrisin kirja aivan tutkitustikin, ja juuri tuo "Jeesuksen Kristuksen tunteminen" on nyt vain vasta täällä ehkä hitaasti tapahtumassa - asettunut siten välimieheksi, että aivan nuoresta muistan kirkkaina ne pienen ymmärryksen hetket joilla on jotain tekemistä koko tuon valtavan jutun kanssa.... Oletettavasti Jumalan armokin on kokonaisuudessaan jotakin liian valtavaa minun ymmärtää. Samaten odottaminen - Jumalan ajan odottaminen - on rauhoittanut mieleni.
Jos minulle ikäänkuin, no, riittäisi kirkonmenot, niin mikä siinä, mutta olin kuin nälissäni, kaipasin syvästi enemmän ja kristittyjä ystäviä, sillä nuoruuteni vitoslaisten kanssa puhun liian eri kieltä. Olen tästä kiitollinen, lisäksi huomasin että juuri ne virret joita äitini lauloi - ei veisannut, tai hän ei sanoisi niin itse - kotonani löytyvät kaikki Siikkareista.
.........................................
Seuroihin kannattaa mielestäni mennä käytännön syistä, oppii tuntemaan ihmisiä ja sinutkin sitten opitaan tuntemaan. On helpompaa käsittää ihmisiä jotka tuntee muutoinkin kuin netistä, lähinnä, toisekseen koska puheet saavat olla niitä pastillin pituisia ne ovat usein ajateltuja... Siikkareita voi mainiosti kuunnella, melodiakulut ovat joissakin mutkikkaita. Sanat ovat kuulemisen arvoisia vaikka itellä olisi kurkku kipeänä tai jotain. Muttei kai senm muuten niin väliksi ole.
-
Käyn seuroissa muutaman kerran vuodessa. Kävisin useimmin, mutta täällä pääkaupunkiseudun liepeillä "välimatkat ovat - minulle - pitkät". Olisi romaanin aihe kertoa miksi.
-
Olin jonkin aikaa lähinnä virtuaalikörtti. Sitten aloin käydä täällä lähistöllä olevissa seuroissa, olen nyt käynyt kolme kertaa seuroissa ja kolmansien seurojen lopulla päätin liittyä paikalliseen herättäjäyhdistykseen, sain sittemmin oman Siionin virret-kirjan kun liittymiseni oli käsitelty. Aion mennä seuroihin aina kun niitä on tällä alueella.
-
Leena tuossa jo vastasi pitkästi öppiäiselle..
Öpppiäinen lienee käsittänyt väärin tai ei lainkaan eroa, mikä on körttiläisyyden ja muiden kristillisten herätysliikkeiden välillä...
Me muut, jotka emme vann herännäisyyden nimiin, vaan olemme saaneet tietoisesti tulla "uskoon", uudestisyntyä, olla uskomassa tai mitä nyt kukin ryhmä käyttääkään.
Olemme siis jumalan etsimänä ja kutsumana saaneet löytää jotain, ainakin syntien anteeksi antamuksen....ja armahduksen...
Tällaistahan "oikea" körtti ei ilmeisesti tunnusta, vaan pysyy aina etsivällä paikalla.... Näin olen tältäkin foorumilta voinut lukea.
Taivahan portilla ollaan kyllä, ihan samassa jonossa, armahdettuina armosta ja vain armosta... :icon_rolleyes:
-
Tuhlaajapojan tunnustus: körttifoorumin suhteen minulla on ollut turhan pitkä erämaataival. Pyydän anteeksi - itseltäni.
Sitten "päivän tekstiin", virtuaalikörttiläisyyteen yms. Olen ainakin jossain määrin erakkokrisitty, joten kohdallani seurakuntayhteys on paljolti verkon varassa. Olen puuhastellut Kotimaa24:n sivustolla aika paljon, nyt on aika ottaa etäisyyttä, joten yritän aktivoitua täällä. Tuolla Kotimaan foorumilla kiistellään mielestäni aivan liikaa siitä, kenen usko on "se ainoa oikea".
Körttiläisyyteen tutustuin Paavo Ruotsalaisen elämänkerran kautta. Körttiläisyydessä minua puhuttelee se, että muiden uskoa ei arvioida, saati sitten arvostella. Toinen tärkeä asia on se, että körttiläiset (ymmärtääkseni) korostavat omaa syntisyyttään, ovat/olemme armon kerjäläisiä.
Tilanteeni koen haasteelliseksi siinä mielessä, että elävät live-kontaktit ovat jääneet vähiin. Muutaman vuoden aikana olen käynyt, tosin harvakseen, seuroissa ja muissa tapahtumissa. Kokemukseni on se, että ihmisiin tuntuu olevan vaikea tutustua. Vika on epäilemättä itsessäni, ei muissa.
Kiitos, että olette olemassa. :001:
-
Tervetuloa takaisin. :kahvi: :kahvi:
-
Tervetuloa taas tännekin virtuaalisesti ihmisten ilmoille! Voisiko sinua kutsua urbaaniksi erämaaisäksi?
-
Tätä ei aamulla arvannut! Kiitokset tervetulotoivotuksista. Penan kysymykseen vastaan varovaisen pidättyvästi. Asun Kirkkonummella, joten en pidä itseäni urbaanina, isä olen siinä mielessä, että olen lapsellinen (yksi tytär). Erämaa tuntkuulostaa hyvältä, siellä erakon on hyvä olla, kaukana kavala maailma. :039:
-
Varovainen pidättyvyys on hyvä elämänasenne. 70-luvulla tutustuin lukiolaispoikien muotoilemaan maltillisten epäilijöiden (måttliga skeptiker) ideologiaan. Siinäkin oli jotain. Itse olen valinnut tempomerkinnäkseni moderato ma non troppo, ei liian kohtuullisesti.
-
Hienoa kuulla taas sinusta. Kotimaa24 blogeja olen lueskellut sinun ja Penan vuoksi.
Adventti-halaus sinulle ! :056:
-
Riitta-mummi, lämmin kiitos terveisistä. Hyvää Itsenäisyyspäivää ja adventin aikaa, siunattua joulun aikaa. :114:
-
Leena tuossa jo vastasi pitkästi öppiäiselle..
Öpppiäinen lienee käsittänyt väärin tai ei lainkaan eroa, mikä on körttiläisyyden ja muiden kristillisten herätysliikkeiden välillä...
Me muut, jotka emme vann herännäisyyden nimiin, vaan olemme saaneet tietoisesti tulla "uskoon", uudestisyntyä, olla uskomassa tai mitä nyt kukin ryhmä käyttääkään.
Olemme siis jumalan etsimänä ja kutsumana saaneet löytää jotain, ainakin syntien anteeksi antamuksen....ja armahduksen...
Tällaistahan "oikea" körtti ei ilmeisesti tunnusta, vaan pysyy aina etsivällä paikalla.... Näin olen tältäkin foorumilta voinut lukea.
Hö. Kyllä vain Leena on tullut uskoon och kommit till tron vielä, eller tillbaka genom bikten och so vidare, eli kyllä vain, uskoon on saatu tulla.
Se vain ei minua pelasta tuo uskoontulo, Kristus sitä ei laske miksikään, eikä Jumala sekoita kunniasansa minun viksuun vapaantahdonvalintaiseen uskoontulooni... . Se oli niitä seikkoja jotka... no niistä jo ennätin kertoa. Minkään uskoontulon varaan en voi mitään laskea - vain nuoruuteni kauhun, entäs jos tänään en olekaan uskossa?
-
Hyvä, Leena!
-
Enpä ole kauhua kokenut, jospa en olekaan uskossa??? Niin on meillä erilaiset kokemukset, vaikka olen kansanraamattuseuran, vapaakirkon, ja helluntailaisten saarnoja saanut kuulla yli 60 vuotta. Kyllä se on jumalan rakkaus, joka aikanaan veti syntisen paikalle...
Armon ja vain armon varaan olen saanjut jättäytyä jo yli 50 vuotta.... :039: Vaan niin ovat kokemukset itsekullakin erilaiset, Yksi etsii lattianraosta, toinen nostaa kätensä ja hänelle julistetaan " Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit anteeksi". Ei ole minusta tuomariksi, eikä raiteen tekijäksi, että "vain" näin voidaan Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus kokea... :039:
Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa jokaiselle lukijalle.
-
Kiitos, että olette olemassa. :001:
Komppaisin uutena rekisteröityneenä (ja miksen myöhemminkin), erakko-erkin kiitoksen sanoja: Kiitos, että olette olemassa. :kahvi: (Toivottavasti osasin lainata sitaattia oikein).
Tutustuin useampaankin keskusteluketjuun sivustolla, ennen kuin "uskalsin" rekisteröityä. Hienoa, että täällä saa olla sitä mitä on, on se mielipide sama tai eri kuin muilla. Koin keskustelun rakentavassa mielessä käydyksi, vaikka välillä totta kai kiehuttaa tai... hiukset halkeilevat :-\
Öppiäinen:
Itse ajattelin aloittaa tältä virtuaalikörtin penkiltä. Se on minulle tällä hetkellä ominaisin tapa, vaikka tiedostan, että varmastikin jotain jää puuttumaan, kun en seuroissa käy. Ajatuksissa pyörii toki ainakin seuroissa (ainakin kertaalleen, miksei kolmestikin) piipahtaminen ja eritoten Siionin virsiin tutustuminen, mutta se on kohdallani hiukan myöhemmin. Eli: tällä hetkellä virtuaalikörtteilen kahvikuppi kädessä, tulevaisuudessa ehkä Siionin Virret kätösissä seuroissa.
Vaihtoehtotoiminnan mahdollisuus toki kiinnostaa, mielessäni ei nyt tällä hetkellä vain ole mitään vaihtoehtoiseksi toiminnaksi sopivaa... Kellokin raksuttaa, mutta unta ei saa... tuo siis lähinnä selitykseksi tämän hetkiselle ajatusten laahavuudelle ainakin tässä hetkessä,
Mitä kysyit ns. syntykörttien ja hmmm... muiden kokemusten eroavaisuuksista (vai ymmärsinkö kysymystäsi edes oikein?): eroja on. Mutta niin on meidän jokapäiväisissä kokemuksissammekin: miksi niitä vertailemaan tai hakemaan pohjustusta omalle olemiselle? Me olemme mitä olemme, juuri tällä hetkellä ja juuri näin. Seuraavasta hetkestä ei voi tietää, toivoa toki voi/saa :) ...ei ollut tarkoitus olla pessimistinen.... minä vain arvostan tätä hetkeä ja nyt, olemisen ihanuutta. Polullani on alku ja loppu, nautin maisemista matkan varrella, kokemuksista ja tiedosta, etten sittenkään ole yksin.
Kauniita unia kaikille!
P.S. Onko Siionin virret jossakin bittiavaruudessa saatavilla? Tai muuten?
P.P.S. Osaisiko joku viksumpi ja enemmän aikaansa täällä viettänyt kertoa minulle täällä käytyjen keskusteluketjujen nimiä, joissa käsitellään anteeksiantoa?
Kiitos.
-J
-
Huomenta pantteri !
Toivotan sydämellisesti tervetulemaan joukkoon!
Kysyit Siionin virsiä, tässä numerohaun mukainen nettivirsikirja, googlettamalla löytyy myös aakkosellinen. Ja Herättäjäyhdistyksen sivuilla on monenlaista tietoa, körttisanastosta alkaen.
http://www.h-y.fi/sv/index.html
-
En muista sitä henkilöä nimeltä, jonka ajatukset ovat lähinnä minun ajatuksiani. Syntisellä pääkaupunkiseudulla on miljoona ihmistä, jotka eivät tunne körttiläisyyttä, mutta ajattelevat samalla tavoin kuin körttiläisyys.
-
Tervehdys, pantteri!
Tuo "ajatusten laahaavuus" on hyvä ilmaisu. Mieleen tulee "epäilevän tuomaan" ominaisuuksia: on lupa etsiä, epäillä, kyseenalaistaa. Hengellinen lähtöruutuni onkin Tuomasmessussa. Entä nyt, miten eteenpäin? Usko(ni) on prosessi, ei staattinen tila. Etsiminen jatkuu.
Ennuste ei välttämättä rohkaise. Olen perfektionisti ja haluan tehdä kaiken 'viimesen päälle'. Riski: etsiminen uuvuttaa, mikään ei riitä.
Näillä mennään, tänään. :059:
P.S. Mieleen tuli toinen ilmaus virtuaalikörtille: nörttikörtti.
-
Täällähän on ihan oma ketjukin (http://"http://www2.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=121.0") (teko)syille olla käymättä seuroissa.
Ehkä minä sitten menen. Muistelen että kerran olisin Joensuussa asuessani käynyt, eikä tehnyt suurempaa vaikutusta. Pielisensuun kirkossa olisi ollut. Mutta siitä on jo kolmisenkymmentä vuotta. Ja olen sitä mieltä että kyllä vähintään kolme kertaa on kaikkea sosiaalista toimintaa kokeiltava ennen kuin päättää sopiiko se itselle. Kaikki piirit ovat sisäpiirejä ja niihin on vaikea päästä sisään, mutta onneksi olen sinnikäs ja paksunahkainen.
Saakos sieltä myöhästyä vähän? Tänään olisi seurat, mutta olen sopinut myös asunnon katsomisen täksi illaksi, enkä tiedä kuinka kauan siinä menee. Tai tietenkin saa myöhästyä; väärässä ovat ne jotka paheksuvat, jos heitä on. Tai väärässä minä kun heitä paheksun.
Sitä vain, että kun en noin yleensä puheesta saa yhtään mitään. Saarnat eivät uppoa (no, muutama poikkeus on ollut) ja toivon vain että ovat lyhyitä. Opiskeluaikoina en oppinut luennoilla yhtään mitään, vaan luin kaiken kirjoista. Ja laulutaitoinen en siis ole.
Kuuntelin Youtubesta Siionin virsiä, saisi olla monimutkaisemmatkin melodiat makuuni. Eipä ne pahalta kuulostaneet.
-
Voiko kuulija antaa jotain puhujalle?
-
Voiko kuulija antaa jotain puhujalle?
Toki. Tänään viimeisellä oppitunnilla oli niin vähän niitä, jotka viitsivät kuunnella, että ne muutamat olivat suureksi lohdutukseksi.
-
No heipa hei korttilaiset:)
Taalla kirjoittelee ikineitokainen bittiavaruudesta ja
on muumassa virtuaalikortiksi. Kirjoittelen Samsungin kannykalla.
Siksi vaikutan maahanmuuttajalta.
Uskovainen olen ollut jo lapsesta, kun aidin sisko on pappi ja
isoisa korttipappi. Olin ylikiltti hymy-tytto.
Teini-iassa keskityin kouluun ja kilpaurheiluun ja
jopa muitten teinien kateudesta ( joka osoittautui koulukiusaamisella )voi tulla harhaiseksi.
Olen pappisuvun ainoa luulosairas.
Olen kaynyt lukion, atk-asentajan opinnot, viestintaa, ravintola-alaa..
Olen harrastanut kuorolaulua ja pianon soittoa
Teen keikkatoita
Minulla on hieman liikaakin aikaa
Tapaan poikaystavaani vain viikonloppuisin
Toivon etta Jumala vastaisi joskus
Epailen
Jeesuksen opetukset ovat sydamen asia
Niita noudattaa myos epauskovaiset
Ne kuuluvat jo kulttuuriin ja lakeihin
Vain rakastettu voi antaa rakkautta
Vain armahdettu armahtaa
Vain koyha tietaa mita on koyhyys
-
lainaan vasaraa
Enpä ole kauhua kokenut, jospa en olekaan uskossa??? Niin on meillä erilaiset kokemukset, vaikka olen kansanraamattuseuran, vapaakirkon, ja helluntailaisten saarnoja saanut kuulla yli 60 vuotta. Kyllä se on jumalan rakkaus, joka aikanaan veti syntisen paikalle...
Armon ja vain armon varaan olen saanjut jättäytyä jo yli 50 vuotta.... 039 Vaan niin ovat kokemukset itsekullakin erilaiset, Yksi etsii lattianraosta, toinen nostaa kätensä ja hänelle julistetaan " Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit anteeksi". Ei ole minusta tuomariksi, eikä raiteen tekijäksi, että "vain" näin voidaan Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus kokea... 039
Yhdyn tässä näihin ajatuksiin, että ei ole minusta tuomariksi sanomaan
minkälainen pitää jumalasuhde olla. Mikä on oikein?
Kyllä se kaiketi on rakkaus, rakkaudellisuus millä loppupeleissä ( :icon_rolleyes: anteeksi tämä populistinen ilmaisu)
on merkitystä. Siihen uskon.
Olen uskonnollisessa vai pitäiskö sanoa hengellisessä kriisissä... :icon_sad:
-
Toivon että Jumala vastaisi joskus.
Ehkä Jumala vastaa paljon useammin kuin huomaammekaan. Profeetta Eliakin yllättyi, kun Jumala ei ollutkaan myrskyssä ja myllerryksessä, vaan hiljaisessa tuulen hyminässä.
-
Toivon etta Jumala vastaisi joskus
Vain rakastettu voi antaa rakkautta
Vain armahdettu armahtaa
Vain koyha tietaa mita on koyhyys
Ehkä Jumala vastaa, mutta tavoilla, joita emme osaa etsiä, tai tavalla, jota emme toivoneet?
Vain rakastettu voi antaa rakkautta, armahdettu armahtaa... myös itseään.
-
Ehkä Jumala vastaa, mutta tavoilla, joita emme osaa etsiä, tai tavalla, jota emme toivoneet?
Vain rakastettu voi antaa rakkautta, armahdettu armahtaa... myös itseään.
Iha ko miu suust...
Ei koskaa niiko ite akkiloi, vaa ain toiselviisii...
Ja jos vihhaa issejää ni huono on toistakaa rakastaa!
Mt
-
Virtuaalikörttinä sokeakin kana löytää kuukelista ( Google) jyvän. Edellisistä keskusteluista nousi mieleeni ajatus: ...kuin hapuillen...
Ja tämän löysin hakusanalla:
http://www.cafekismus.fi/verkkohartaudet/niin-kauan-kuin-teilla-on-valo
-
Tiedon jyvan ja tarkeaa on loytaa armon vilaus.
Mystinen on Jumalan olemus.
Kuukkelikin on monille vanhuksille mystinen.
Fyysikot, miten selitatte mystiset uskon asiat?
Uskon asiat ovat kai vaan uskon asioita ja kristityissa piireissa on kai moukka, jos
ne kyseenalaistaa..
Mina kylla lukeudun vaivaisiin maan matosiin, joka
armoa ehtii.
-
Fyysikot ja insinöörit rupeavat luennoimaan metafysiikasta selittäessään mysteereitä. Suotakoon se heille.
-
Jumalan ensikohtaaminen oli hänen entisiä muuttavan, aivan uuteen johdattelevan , rakkaudella ja lohdutuksella hoitavan voimansa kokeminen.
Siinä ei ollut muita kuin minä synteineni, Kristus sovittajana ja Jumala armahtajana. Pappi oli todistajana ja paimenena.
Kirkkoon alkoi polku aueta,
ja sana tulla tutuksi. Kaksikymmentäviisi vuotta olin ilman tietoakaan virtuaalisesta mahdollisuudesta.
Kun olen nyt päässyt netin salaisuuksista ja mahdollisuuksista hieman jyvälle, pidän että hyvin nämä sopivat yhteen. Samalla lailla kuin lapsena sai oppia kotona ja koulussa, saa nyt iloita löydöistä kirkossa ja körttifoorumilla.
-
Fyysikot ja insinöörit rupeavat luennoimaan metafysiikasta selittäessään mysteereitä. Suotakoon se heille.
Tällaisilla luennoilla ei ole tullut istuttua, eikä muitakaan havaintoa tällaisesta toiminnasta ole ollut.
Useammin on joutunut kieriskelemään penkissä, kun papit lupailevat mitä sattuu persoonallisen Jumalan puolesta. En tiedä onko se sitten sitä metafysiikkaa vai pyhäkouluteologiaa?
-
Otsikkoon viitaten; pelkkä ajatuskin on kovin outo :eusa_think:
Minä en ainakaan voisi olla.
-
tällä yhdistyksellä ei ole taivaan portilla miestä sanomassa, että päästä sisään hän on meikäläisiä, vaan jokainen saa ihan itse tehdä tilinsä Jumalalle.
Nonniin nyt vasta luin tuon edellisen huolella, vaikka jo aiemmin ehätinkin kommentoimaan. Ja muutan mieltäni:
Minusta olisi sittenkin kiva, että olisi tuommoinen henkilö siellä portilla. Mentäisiin porukalla. Eikös lapsikaste (josta olen itsekin päässyt nauttimaan) ole vähän semmoinen juttu, seurakunnan varassa menee pikku ipanakin? Ei minulla tuollaisessa tilinteossa taitaisi paljon sanomista olla, parempi pitää suu supussa vain.
Oikeastaan tarvitsisin jotakin vain tätä elämää varten, eli muutaman ystävän, joiden kanssa sumplia ja duunailla asioita ja jotka keksisivät mihin minua voisi käyttää. Joku niistä voisi hoitaa sitä uskomispuolta puolestani. Eli vähän jotakin konkretiaa voisi virtuaalin ohella olla. Katsoo nyt mistä semmoinen porukka löytyisi.
-
Ajattelin Taivaan portilla väittää, että pomon Poika on minun ystäväni. Se saattaisi tepsiä.
-
Ajattelin Taivaan portilla väittää, että pomon Poika on minun ystäväni. Se saattaisi tepsiä.
Tuo nepotismiin turvautuva lause oli kyllä päivän paras.
-
Aattelin mennä huomenna oikein körttisaarnan kuunteleen ja veisuihinkin on kyytiläisiä......vaikkei körttejä ollakaan.... :icon_lol: :icon_lol: Käydään sanaa kuulemassa, kun sitä on jaossa... :icon_wink: Kertosäkeettömissä veisuissa on rukihista leipää..... :icon_wink: