Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 16.09.15 - klo:07:21
-
Saarnaaja toisteli turhuutta, turhuuksien turhuutta.
Ikäkö tekee tämän, kuoleman puhe, vaiko järkevöityminen, kun asiat alkavat saada turhaa-merkityksiä.
Suuri osa ympärilleni kertyneestä tavarasta tuntuu äkkiä turhalta. Eilisen muisteleminenkin ja huomisesta huolehtiminen erityisesti on tätä. Vain tämä hetki
merkitsee. Hetken pääsät kaikki voi olla toisin.
Tosin iloa tunnen myös hetkittäin, huumorintaju on tallella ja nauran tilanteille kun hyvin sattuu. Masennusta en tunne, enkä tyhjyyttä. Tämä on sitä riisumista, turhasta. Tilaa jää olemiselle ja huomioiden tekemiselle. Katselu ja kysely ei ole turhaa. Aineellinen , lähes kaikki, on.
Tänään tuntui sanomalehti täysin turhalta.
-
Saarnaajan 'turhuuksien turhuus' -maailmankatsomuksella on kaksi puolta. Toisaalta se näyttää synkältä ja harmaalta arvottomuudelta: mikään ei ole mitään! Toisaalta se antaa vapauden irrottaa ja luopua omistamisen painolasteista. En tarkoita ainoastaan aineellista omaisuutta. Liian sitovat ihmissuhteetkin on joskus hyvä oivaltaa 'turhuudeksi'.
-
Muistaminen on turhaa.
-
Saarnaajan 'turhuuksien turhuus' -maailmankatsomuksella on kaksi puolta. Toisaalta se näyttää synkältä ja harmaalta arvottomuudelta: mikään ei ole mitään! Toisaalta se antaa vapauden irrottaa ja luopua omistamisen painolasteista. En tarkoita ainoastaan aineellista omaisuutta. Liian sitovat ihmissuhteetkin on joskus hyvä oivaltaa 'turhuudeksi'.
Niin se on.
-
Luemme viisauskirjallisuutta!
-
Olisko niin että samalla kun turhuuden tunne lisääntyy, niin myös kiitollisuus lisääntyy? Arvot ja painotukset elämässä muuttuu, ennen asiat joita pidettiin itsestäänselvyytenä ei enää olekkaan niin selviä, kuten terveys ystävät ym. Nyt on onnellinen terveydestä, ennen sitä ei vaivautunut edes ajattelemaan ennenkuin jotain sattui.
-
Veli-donpate tietää tunteeni. Pena-veli osaa erottaa hienosti oleellisen ja arvottoman.
-
Unohtaminen on turhaa.
-
Niin usein törmään unohtamiseen ja muistamiseen. Voisiko sen unohtaa ja olla muistelematta sitä mitä ei muista, sillä kyllä minulla hyvä muisti on. Aina ei kuitenkaan tule mieleen. Mitä ei muista, on turhaa. Minkä on unohtanut, on turhaa.
Yhteinen muisti? Kansakunnan muisti? Selkäytimen muisti? Ruumiin, kehon muisti?
-
Turhamaisuus on kuvaava sana. Uudissanana t u r h a k e on kiva. Onko kiva turha sana ?
-
Muistaakseni Mika Waltari puhui suloisesta turhuudesta.
-
Kaikki muu on turhaa paitsi Siionin Virret
-
"ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun. Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan? Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan."
:icon_cool:
"aika on valittaa
ja aika tanssia"
:023:
"Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä. Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä?"
:116:
"Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi
ja asettanut iäti jatkumaan,
mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja,
ei niiden alkua eikä loppua.
Minä oivalsin,
ettei ihmisellä ole muuta onnea
kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä."
:039:
(Aika elämäniloisen kuuloista, sanoisin! Jatkoksi voisi heittää "älkää murehtiko".)
-
Pidän kyllä tuosta "kuka voi syödä ja juoda ilman Häntä?".
Mutta mutta. Muistan muuan kettua joka katseli pihlajanmarjaterttuja, ja totesi niiden tavoittelun ihan turhaksi. Olisivat takuulla kuitenkin happamia. Olisikohan eräs keino selviytyä siitä, etten minä ollutkaan suuri tietäjä, taitaja, ajattelija tai kirjoittaja, kun elämäni iltapuolella alan kuvitella että nämä pihlajanmarjat ropisevat itsestään ja ihan epiksesti toisten avoimiin suihin, kaiken tavoittelun toteamisen oikeastaan ihan turhaksi. Niin tai mene tiedä, synniksi. :003: sillä tuo on ihan takuulla turhamainen jolla noita turhakkeita siis on. Pahasti on asia sillä, joka kiipesi puuhun katsomaan!
Minä olen sentään saavuttanut suurta viisautta, sanoi kettu. Minä tiedän että se, mitä toisilla on mutta minulla ei, maistuu hirveän pahalta. Ei semmoista kannata edes tavoitella.
-
Suloisista turhuuksista alkoi riisuminen. Omaa tekoa se ei ole ollut. Eivät vaan enää houkuta viihdeohjelmat, korut, koko tuo elämän koreus.
Jollekin tämä on uskon merkki, ja uskonteko. En tunne näin. Näin vain on.
On aika koota, aika viskellä pois.
Pikkuneidit ovat mielissään saadessaan joka käynnillä jotakin ' roinaa'.
Huomasin saman aikanaan Liisa-ystäväni suhteen. Hän jakeli omaisuuttaan meille ystäville. Lähtöön valmistumista tämä on, hyvillä mielin.
Carpe diem
-
Ymmärrän suloisella turhuudella jotain pientä, hetkellistä ja itse asiassa tarpeetonta, jolla arjen saa silloin tällöin koristelluksi. Esimerkiksi sopii vaikka maantien laidasta poimittu koiranputkivihko.
-
Suloisista turhuuksista alkoi riisuminen. Omaa tekoa se ei ole ollut. Eivät vaan enää houkuta viihdeohjelmat, korut, koko tuo elämän koreus.
Jollekin tämä on uskon merkki, ja uskonteko. En tunne näin. Näin vain on.
Joo ei kai se mikään uskonteko ole, jos ei enää vain tee mieli. Niin voi käydä.
Minua ei tuo tanssiminen ole koskaan kiinnostanut. Pakkopullaa oli se, mitä koulussa liikuntatunneilla oli tanssittava. Olen varmaan kovasti hurskas sitten :icon_cool:
-
Se on vasta tosi hurskasta, kun rytmitajun puutteesta johtuen tanssiminen on turhaa ja lähinnä koomista.
-
Itsetuntemus on eri juttu kuin jatkuva itsenä tarkkailu. Liika on liikaa, ja turhaa.
-
Saarnaajan kirjastahan sukeutui vilkas ajatusten vaihto. Lanseeraamassani kohdassa viimeisenä oli tieto "joutumisestamme tuonelaan". Ei välitetä siitä. Tietolähteeni kirjoittaa, että Saarnaajan tekstillä olisi useita kirjoittajia, joten tuonela-asialleni on vastakkainen tieto "ruumis palajaa tomuun, mistä se on alkuisinkin ja henki palajaa Jumalan tykö, kun on sen antanutkin".