Kiitos korjaamisesta. Minun täytynee peruuttaa vähän, sillä tämmöisiä ne ovat, joita jotkut lukevat ja ajattelevat koskevan itseään. Näin oli tietysti itselläni kun luin ensimmäistä kertaa Raamattua siinä 16-vuotiaana, Lasten Raamattu joka kuului mielilukemistooni ei sisältänyt niinkään puheenvuoroja kuin tapauskuvauksia.
Tarkoitan, lukiessani ensimmäisen kerran olin koko lailla ihastuksissani, paitsi sitä etten olettanut silloin saavani näitä koska olen niin paha, eli juttu sittenkin oli enemmän minun ja Jumalan välinen kuin nyt, kun ymmärsin noin 15 vuotta sitten ettei minulle ole koskaan mitään luvattukaan, se kiinnostaa onko teillä kuinka vai luetteko te Raamattua.
Joh14:27 ensimmäinen, vanhan käänn. muk. Rauhan minä jätän teille, minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkööt teidän sydämenne oliko murheellinen älköönkä peljätkö.
Sitten tulee epäjärjestyksessä:
- vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun rakkauteni sinuun ei väisty eikä minun rauhanliittoni horju.
.
- Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.
- Älä pelkää, sinä mato Jaakob, sinä vähäinen Israel. Minä autan sinua
- mutta kaikille jotka ottivat hänet vastaan hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen
- joka minun luokseni tulee, sitä minä en heitä ulos.
Aika lailla nämä ovat siis anteeksiannon, avun, johdatuksen ja rohkaisun sanoja.
Tavallisesti kysymys ymmärretään näin: Ahaa. Sinä tarkoitat, että mikä Jumala se on joka muka rakastaa ja kuitenkin sinä kärsit eikö niin?
En ymmärrä mistä syystä tuo minun kysymykseni tulisi sekoittaa teodikeaan, joka on suuri kysymys mutta ei se mitä minä kysyn, siis.
