Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Elias70 - 20.07.11 - klo:11:34
-
Hei!
Olen nelikymppinen teologian opiskelija ja toiveenani olisi päästä papin ammattiin parin vuoden kuluttua. Olen löytänyt itsestäni sisäisen körtin. Olen käynyt joissakin heränneiden tilaisuuksissa mm. Oulun herättäjäjuhlilla pari viikkoa sitten ja olen kokenut kuuluvani tähän joukkoon. Olen myös tykästynyt moniin herännäisyyden painotuksiin ja lukenut heränneiden opettajien tekstejä ( Malmivaara, Räty...). Ongelmakseni on kuitenkin muodostunut kysymys pelastusvarmuudesta. Olen kokenut löytäneeni elämääni varman pohjan siitä, että vanhurskas Jumala on minut syntisen julistanut vanhurskaaksi Kristuksen sovitustyön tähden. Hän on minut syntisen herättänyt ja antanut minulle uskon. Minä kelpaan Hänelle Kristuksen tähden. Olenko näkemyksieni kanssa todellinen körtti, vai meneekö liian vahvasti evankeeliseen suuntaan?
Kysymys on minulle tärkeää, koska en koe integroituvani muiden herätysliikkeiden kanssa, vaikka heidän työtään siunaankin. Ystävällisesti Elias
-
:039: Terve
Jaa, pelastusvarmuus on minusta vain yksi teologinen asia muiden teologisten asioiden rinnalla.
Ainakin olet kristitty uskoisin. Juutalaisuudessa on se hyvä puoli, että siellä voi olla kommunisti tai budhalainen tai vaikka ateisti juutalainen ja silti juutalaiset uskovat hyväksyvät joukkoonsa.
Katsoin jonkun ohjelman, jossa joku rabbi lohdutteli kaveria kun hän halusi luopua juutalaisuudesta. Rabbi sanoi häneklle, että voit vaikka ateisti juutalainen, mutta ovi on aina auki sinulle.
Miksi pelastusvarmuudenkaan tai sen puuttuminen olisi joku este olla jotakin?
Tietystikkään se ei kuulu körttien painotuksiin ja ikävöivä usko ja oman mahdottomuutensa myöntäminen, niin usko kuin muissakin asioissa on se painotus mikä enempi on körteillä, mikäli sikäli oikein ymmärrän.
En usko sellaista olevankaan kuin oikea oppinen tai puhdas körtti?
Jokaisella mieli vaihtuu matkan jatkuessa ja tulee ja menee erilaisia painotuksia.
Yleensäkin toisen uskonmäärän mittailu ei ole kivaa.
Ei muuta kuin körttiseuroihin, ei siellä kysellä pelastusvarmuudesta tai sen puuttumisesta.
Siellähän käydessä se selviää on liike omaa vai ei.
-
Hei!
Olen nelikymppinen teologian opiskelija ja toiveenani olisi päästä papin ammattiin parin vuoden kuluttua. Olen löytänyt itsestäni sisäisen körtin. Olen käynyt joissakin heränneiden tilaisuuksissa mm. Oulun herättäjäjuhlilla pari viikkoa sitten ja olen kokenut kuuluvani tähän joukkoon. Olen myös tykästynyt moniin herännäisyyden painotuksiin ja lukenut heränneiden opettajien tekstejä ( Malmivaara, Räty...). Ongelmakseni on kuitenkin muodostunut kysymys pelastusvarmuudesta. Olen kokenut löytäneeni elämääni varman pohjan siitä, että vanhurskas Jumala on minut syntisen julistanut vanhurskaaksi Kristuksen sovitustyön tähden. Hän on minut syntisen herättänyt ja antanut minulle uskon. Minä kelpaan Hänelle Kristuksen tähden. Olenko näkemyksieni kanssa todellinen körtti, vai meneekö liian vahvasti evankeeliseen suuntaan?
Kysymys on minulle tärkeää, koska en koe integroituvani muiden herätysliikkeiden kanssa, vaikka heidän työtään siunaankin. Ystävällisesti Elias
En ole körtti (olen vain tavallinen ihminen), joten lienen oikea ihminen vastaamaan kysymykseesi. Mitä minä olen ymmärtänyt, niin körttiläisyyden vahvimpia puolia on se avaruus että ihminen saa olla ihminen kysymyksineen, vikoineen ja opillisine puutteineenkin. Ketään ei tilitetä tuommoisista. Jos muistat antaa myös toisille tilaa hengittää niin varmaankin olet tässä mielessä körtti.
Siinä mielessä kipuilusi mahtunee hyvinkin körttiläisyyden määritelmän sisään. Korjatkoon joku oikea körttiläinen jos sanoin väärin.
Itse en murehdi sitä mikä olen. Jumala sen tietänee ja itselleni riittää tätä nykyä ihmisenä oleminen. Enpä minä usko tuohon evankelisuuteenkaan vaikka olletikin opillisilta käsityksiltäni olen lähimpänä evankelisia. Ihmisiähän me vain olemme loppujen lopuksi. Kukaan ei ole toistaan parempi eikä oikeammassa, kaikki yhtä eksyksissä ja armon varassa eikä mitään omaa tuotavaa vaihetuspöydälle ole.
-
Vaikka herännäisyys on kiistämättä uskonnollinen liike, se on kuitenkin ihmispuuhaa. Kun se vielä on organisaatioltaan löyhähkö moniin muihin uskonnollisiin ja maallisiin yhteistöihin verrattuna, ei myöskään ole yksiselitteistä vastausta kysymykseen körtti vai ei-körtti. Ja hyvä niin.
Et ole ensimmäinen, joka asiaa kyselee tällä foorumilla. Yhdessä keskustelussa totesin, että jos on käynyt jonkin kerran Herättäjäjuhlilla ja käy muinakin aikoina vapaaehtoisesti seuroissa, uskontotieteilijä toteaisi körtiksi. Ja jos hyräilee kotona Siionin virsiä, asia on vielä riidattomampi. Seuroissa käynti ja Siionin virsien veisaaminen sopisi körtin operationaaliseksi määritelmäksi. Mitä pelastusvarmuuteen ja vastaaviin kysymyksiin tulee, niistä ei seuroissa ja muissa herännäisriennoissa kysellä naapurilta henkilökohtaisesti, vaikka voidaan keskustella yleisellä tasolla. Mitään vaatimusta jostain "sieluntilasta" ei ole. Eri ihmiset ovat vaelluksessaan eri vaiheissa, eikä kukaan voi taata, millaisia vaiheita vielä edessä on. Armonjärjestyksen tikapuitakin on käsketty viemään navetan taakse P. Ruotsalaisesta alkaen, vaikka välillä joku ne sieltä nokkosten seasta löytää ja katsoo, josko niitä vielä voisi käyttää...
Yhdessä virsipaidassa oleva säe "Tällainen on nyt tilani" (SV 63:3) kertoo aika paljon herännäisyyden sielunhoidollisesta lähtökohdasta. Ja vaikka virsi jatkuu perinteiseen körttitapaan...
"Lienenkö sinun armosi tuhlannut tyhmyydessä?
Mieltäni pelko kahlitsee ja omatunto vapisee, on syytös sydämessä."
...se jatkuu
"Et, Isä, hylkää minua,
kun Jeesuksen on kuolema
niin katkera
sun laupeutes panttina"
Joten tervetuloa foorumiin ja herännäisyyden pariin, jos siltä tuntuu. Tämähän ei onneksi ole mikään on-off-ratkaisu, joka sulkisi kaiken muun pois.
Mt
-
Kiitos näkemyksistänne. Teologian opiskelijana opillisten kysymysten pohdinta ja sparraaminen toisten kanssa on minulle ajankohtaista. Minun ei ole tarkoituksenani mittailla toisten uskoa tai hengellistä kasvua, eikä minunkaan uskoani tai uskottomuuttani ole heränneiden keskellä mittailtu. Herättäjäjuhlilla joku puhujista puhui siitä, miten hengellisiä heräämisiä on useita. Puhuja jatkoi miten ensimmäisen heräämisen jälkeen ihminen on monesti oikea oppinut ja niin selvillä vesillä. Toisen heräämisen jälkeen jäljelle jää tiedoisuus omasta syntisyydestä ja kelpaamattomuudestaan. Tämä opetus kuulosti minulle niin tutulta ja siunatulta. Kysymys pelastusvarmuuden tärkeydestä johtuu minun hengellisestä taustastani, jossa oli vahvasti mukana ratkaisukeskeinen kristillisyys ja pelastusvarmuus. Nyt nämä painotukset ovat minulle vieraampia, mutta ne ovat jättäneet minuun jälkensä.
-
Tervetuloa Elias70.
Minä olen tällainen "mummi vain", ei teologiasta juuri oppitietoa. Kiinnosti kuitenkin tervehtiä sinua sillä korvaasi oli Oulun juhlilla tarttunut juuri saman puheen paikka kuin minulla. Ihmisen heräämisestä useampaan kertaan. Usko lähenee, varmistuu, usko etääntyy ja käy epävarmaksi.
Siinä samalla menee se pelastusvarmuuskin. Minulla on kaiketi samanlainen ratkaisukristillinen tausta, siksi nämä puheen kohdat kolahtivat.
Pidän yksinomaan hyvänä asiana että mielensä uudistamisen kautta suuntautuminenkin muuttuu. Armahtavaan suuntaan, toisten uskoa tutkimatta,
välistä langeten ja taas Jeesuksen ylös auttamana ilman omia yrityksiä.
Ei se minustakaan enää mene niin että kerralla uskoon ja valmista tuli pelastusvarmuuksineen kaikkineen.
Laita teologiasti yhteiseen jakoon, toivoo: Riitta-mummi Lahdesta
-
Mt kiteytti asian todella hyvin. Toisessa ketjussa Pyryharakka kirjoitti jotenkin tähän tapaan: "Missä on kaksi körttiläistä, siellä on kolme mielipidettä."
Vastaus otsikon kysymykseen: Kyllä olet!
-
Tätä keskustelua lukiessani vierestäni kuului tätini kommentti: "Jos edes vaivautuu miettimään tuollaista niin silloin jo varmasti on oikea körtti!"
Ei minusta se epävarmuus omasta pelastuksesta ole mikään kynnyskysymys vaan körttiläisyyden painotukset nyt vaan sattuvat houkuttelemaan puoleensa ihmisiä, jotka eivät pelastuksestaan tiedä.
Ja minäkin uskon olevani omana itsenäni syntinen mutta Kristuksessa vanhurskautettu. Mulla se taivasikävä liittyy siihen etten osaa edes aavistaa, minkälainen mesta se sitten on ja miten siellä muka onnistuu se ettei ketään ikinä sureta ja onko edes taivasta jne. :icon_cool:
-
Yhdessä keskustelussa totesin, että jos on käynyt jonkin kerran Herättäjäjuhlilla ja käy muinakin aikoina vapaaehtoisesti seuroissa, uskontotieteilijä toteaisi körtiksi. Ja jos hyräilee kotona Siionin virsiä, asia on vielä riidattomampi. Seuroissa käynti ja Siionin virsien veisaaminen sopisi körtin operationaaliseksi määritelmäksi.
Hanna Salomäki puhuu herätysliiketutkimuksessaan eräänlaisista "kerran vuodessa körteistä". Tällaisia ovat henkilöt, jotka käyvät herättäjäjuhlilla, mutta eivät juuri osallistu muuhun liikkeen ulkoiseen toimintaan. Tällaisia liikkeeseen sitoutuneeksi itsensä määrittäviä on Salomäen mukaan eniten juuri herännäisyyteen itsensä laskevissa.
Itse tuleekin ihan huomaamatta puhuttua "seuraliikkeestä". Se tosin ei tee oikeutta esimerkiksi sellaisella ajatukselle, jota Juha Luodeslampi esitti viime vuonna Aholansaaren teologikokouksessa. Hän katsoi kokevansa itsensä, ainakin jollain tavalla selkesti körttiläiseksi, mutta ei koe omaavansa mitään erityissuhdetta Siionin virsiin.
Kuvaisiko tällaista näkemystä esim. puhe "körttiläisestä ajattelusta", jossa ajattelu eräänlaisena synonyyminä "filosofialle", esimerkiksi eksistentialistisen filosofian termin käytön tavoin. Huomaan tämänkin, että vastailen nykyään usein juuri "herännäishenkisessä/körttiläisessä ajattelussa usein esitetään jotain..."
Siinä mielessä tuo pyryharakan luonnehdinta jostain muusta ketjusta on varmasti osuva, että miten tahansa körttiläisyyden määrittelee, aina saa jonkun vihat niskaansa. Itseäni aina kaikki tuollainen "oletko körtti?" tai "voinko minä olla körtti?" - kysely automaattisesti ärsyttää. Ehkä se paljastaa jotain omastakin eksistentiaalisesta ahdistuksesta ja pelosta sen tajuamisen mahdollisuutta kohtaan. En minä tiedäkään oikeasti mikä on körtti!
-
Mt kiteytti asian todella hyvin.
-
:-\ Joku kirjoitti, että ei hänkään ole sitoutunut siionin virsiin ja täytyy todeta, että en itsekkään oikein perusta niistä sen enempää kuin muustakaan hengellisestä musiikista ja olisin iloinen, jos musiikki loppuisi, niin messuista kuin seuroista vaikka kahdeksi kuukaudeksi vuodessa.
Mitään vastaan sen enempää, kuin että ne vie paljon aikaa ja ne saavat liikaa tilaa uskonnossa.
Voin kuunnella ja veisata ja se ei haittaa, mutta liian suuren osan ne vie.
Voi kun olisi sellaisia seuroja joissa ei veisattaisi ja sellaisia messuja joissa ei soisi virret tai ylistysmusiikki tai mikään musiikki.
Musiikki noin muutenkin on ajanhukkaa ja turhuutta. Turhuuksien turhuus, mutta kaikenlaista turhuuttaa elämään kuuluu.
Poikkesi aiheesta olenko körtti, mutta kun joku tästä.
-
Oot sä Viisveisaaja aika epeli tuan musiikin suhtehen :003:. Taisin teherä ihimeen, kun sain sun ostamahan Jukka Tolosen virsilevyn.
-
Voisiko joku ohjelmointitaitoinen ja -haluinen laatia "Millainen körtti olen"-testin, niin saisimme mitattua tietoa foorumin körttiläisyysasteesta?
Siinäpä voisi olla vaikka seuraavia kohtia:
1. Olen käynyt herättäjäjuhlilla ... kertaa
2. Olen körtti jo ... polvessa
3. Kolehtivirren aikana:
- istun seurapenkissä seteli kädessä
- istun seurapenkissä kolikoita kädessä
- olen etsivinäni lompakkoa repun uumenista
- olen jo kahvijonossa
4. Käytän körttipukua:
- aina
- aina sunnuntaisin
- Herättäjäjuhlilla
- en koskaan
Auta mahdollisesti löytyvää ohjelmoijaa ja keksi lisää kysymyksiä!
-
Herättäjäjuhlien aikaan Oulun seurakuntalehdessä taisi olla juuri tällainen testi. Siinä oli myös jotenkin näin kuulunut kohta:
5. Huomioni kiinnittyy
- omiin synteihin
- toisten synteihin
- viidesläisten synteihin
:)
-
Herättäjäjuhlien aikaan Oulun seurakuntalehdessä taisi olla juuri tällainen testi. Siinä oli myös jotenkin näin kuulunut kohta:
5. Huomioni kiinnittyy
- omiin synteihin
- toisten synteihin
- viidesläisten synteihin
:)
Testiin voi tutustua lataamalla Rauhan Tervehdys -lehden herättäjäjuhlanumeron pdf-version (6,88 megatavua) osoitteesta
http://www.rauhantervehdys.fi/liitteet/rauhantervehdys-00010083-1.pdf
Mt
-
En ole oikea körtti. Minulla on taskut ja leipälaukku. Niissä on aina murusia omasta erinomaisuudestani, vaikka kuinka yritän tyhjentää taskuni ja laukkuni.
Oikealla körtillä on tyhjät kadet, taskut ja laukku. Ne on Herramme tyhjentänyt, niin että ihmisellä ei ole mitään. Hän on totaalisesti tyhjä
vaivainen mato
-
Löysin divarista mielenkiintoisen kirjan, jossa Osmo Tiilila kirjoittaa Wilhelmi Malmivaaran kristillisyydestä. Kirja sivuaa myös pelastusvarmuus kysymystä. Kirjoittajan mukaan Wilhelmi Malmivaara pitäytyi näkemyksissään Luterilaisiin tunnustuskirjoihin. " Tiililan mukaan pelastusvarmuudella ei Malmivaaralle ollut käytännön merkitystä. Korkeintaan se voi tuottaa kristitylle vahinkoa, jos kristitty tekee siitä suruttomuuden päänalusen. Toisaalta sielunhoitotilanteessa Malmivaara saattoi johtaa väsyneen kulkijan kohtaamaan kuoleman levollisesti Kristuksen sovitustyöhön luottaen. ( Tiilila 1944, 194, 198.)
Minulle kirja oli merkittävä lukukokemus, joka antoi vastauksia kysymyksiini.
-
Haaaaa... se olen ollu minä kun on kyselly tämän viimeksi. Kyllä vain. Silloin ratkaisevaksi osoittautui että oli tullut tavakseni veisailla Siionin virsiä kotona. Vaarallinen tapa, kaksi omistan, kumpikin kateissa. Dosentti :026: epäilemättä pihistänyt ja veisailee öisin. Nyt voi veisata vain mitä osaa ulkoa kunnes tulevat esille.
Oli muutakin siinä. Olin valittanut muutamia vuosikymmeniä etten ymmärrä Kristuksesta oikein mitään, mutta nyt vähän kun hänestä puhutaan paljon. Lähestytäänkö pelastusvarmuuskysymystä sivuuttamalla se käymällä suoraan Kristuksen lähelle, voi taas joku viisaampi selittää -- ei mikään tunne tai varmuus pelasta ketään... luulen että joku on luonteeltaan aristuneempi, elämän araksi tekemä, ja täällä on paljon sellaisia, luulen, tai voin todeta että on aralle ja pelästyneelle hyvä ympäristö.
Viisveisaajalla on muuten erinomattain kaunis ääni ja tarkka korva, eli jos hän ryhtyis hän olis kaivattua materiaalia tasokkaaskin kuorossa, kun on vielä tenori. Hänen pitäisi liittyä johkin kuoroon. Tenoreista on ylikansallinen ankara pula. Minä kuulin kun hän seurois veisasi.
-
Olenko valekörtti?
-
Mitkä on oikean körtit mitat ?
-
Mitkä on oikean körtit mitat ?
!86cm/130kg
-
Mitkä on oikean körtit mitat ?
!86cm/130kg
:repee:
-
Ihan mielenkiintoinen aihe, mutta koska körttiyden rajat ovat niin häilyvät, niin yhtä hyvin voisi kysyä: Olenko valekristitty? Riittääkö aitoudesta vakuuttamaan kauan sitten kadonnut kastetodistus? Entä miten yleistä on valeuskovaisuus? Tosi uskovaisuuteen kai tarvitaan muutakin kuin kastetoditus. Hmmm. Ja tätä sitten pitää todistella itselleen ja muille päivät pitkät. Taikka mitä enemmän sitä yrittää todistella, sitä valheellisemmalta se näyttää.
-
Kristillisyyteni on epävarmaa.
Mutta viime viikolla kun olin siellä Lapualla ja sain kuulla
pohojalaasta murretta niin oikein sydän muljahteli.
Tuntui niin hyvältä.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/f040.gif)
Olen jo katsellut etuovi.comista asuntoja...
-
Ihan mielenkiintoinen aihe, mutta koska körttiyden rajat ovat niin häilyvät, niin yhtä hyvin voisi kysyä: Olenko valekristitty? Riittääkö aitoudesta vakuuttamaan kauan sitten kadonnut kastetodistus? Entä miten yleistä on valeuskovaisuus? Tosi uskovaisuuteen kai tarvitaan muutakin kuin kastetoditus. Hmmm. Ja tätä sitten pitää todistella itselleen ja muille päivät pitkät. Taikka mitä enemmän sitä yrittää todistella, sitä valheellisemmalta se näyttää.
Hyviä nuo Mamin kysymykset. Hyviä vastauksia ei oikein omalta osalta löydy ja huonolta näyttää.
-
!86cm/130kg
Vain 86cm :icon_wink:
-
Vain 86cm :icon_wink:
Oliko tuo vyötärö vai joku toinen paikka.
-
Oliko tuo vyötärö vai joku toinen paikka.
En minä tiedä, itsehän niin kirjoitit :kahvi:
-
En minä tiedä, itsehän niin kirjoitit :kahvi:
Olet ikävä kyllä oikeassa, sen piti olla 186cm
-
!86cm/130kg
koska olen samanpituinen, niin olen vain reippaan reilun puoliskan körtti, tosin keväällä oli selvää pyrkyä täysimääräisyyttä kohti. Vai onko se toisinpäin; körttiläisyydessähän pitäisi ihmisen vähetä? pieni ihminen - suuri Jumala. :icon_cool:
Vakavammin, jos Elias olet Hesassa opiskelemassa, niin muistathan körttikodin ja Seuratuvan seurat, siellä pohditaan varmaan moisiakin.
-
hei Tosikkoko,
opiskelen Joensuussa teologiaa, joten körttikodin ja Seuratuvan seurat ovat minulle hankalat. Käyn ajoittain körttiseuroissa, mutta en ole siellä asiaa halunnut ääneen pohtia. Minulle tämä asia on varmasti tärkeä sen takia, että haeskelen omaa identiteettiä tulevana pappina. Opiskelijoiden kanssa tämän kaltaista pohdintaa toki käydään, mutta tällä foorumilla on varmasti ihmisiä, jotka ovat samankaltaisia asioita pohtinut ennen minua.
Olen samaa mieltä körtti-isien kanssa siitä, että hengellinen kasvu on kasvua alaspäin ja kunnia tulee antaa Jumalalle ja ihmiselle häpeä. Kuitenkin Lutherin tekstejä lukiessa, minulle nousee ajatus levosta ja turvasta, jonka Jumala on armossaan kristitylle antanut. Ihminen on samanaikaisesti syntinen ja vanhurskautettu. Näiden asioiden yhteenliittäminen on minun pohdintani ydintä. Tiedostan ja tunnen oman vajaamittaisuuteni ja syntisyyteni ja jään armahtavan hyvän Jumalan käsiin kysymysteni kanssa.
-
Niin minäkin... siitä saakka kun kauhistuneena totesin ettei pelasta uskoontulot ei synnintunnustukset ei kirkossakäynnit ei mikään muu kuin Jumala armossaan jota en oikein ymmärrä, ´sana rististäkin kauhukseni on välillä ihan hullua, sitäkään en osaa ottaa vastaan, olen kuin hengellinen talodomidilapsi jolta puuttuu vastaanottava osakin sielusta kai, minulle ei jääny mitään - ei mitään, ja sitävarten taisin yhdet herättäjäjuhlat vain itkeskellä. Minun oli täällä hyvä olla koska eivät kyselleet mitään. Koska tulit uskoon ja oletkö täyttynyt Hengellä tai muuta.
Eikö teologeille järjestetä joitakin omia päiviä?
Sivumennen, saako maallikko mennä kuuntelemaan niitä?
-
koska olen samanpituinen, niin olen vain reippaan reilun puoliskan körtti, tosin keväällä oli selvää pyrkyä täysimääräisyyttä kohti. Vai onko se toisinpäin; körttiläisyydessähän pitäisi ihmisen vähetä? pieni ihminen - suuri Jumala. :icon_cool:
Vakavammin, jos Elias olet Hesassa opiskelemassa, niin muistathan körttikodin ja Seuratuvan seurat, siellä pohditaan varmaan moisiakin.
Minulla on reilusti varaa vähetä ja olen pyrkinyt siihen, mutta se on paljon helpommin sanottu kuin tehty.
-
Isoisäni on ollut körttipappi Kajaanissa, mutta kuoli leukemiaan vähän ennen syntymääni.
Muut pappisuvun serkut ovat omaa erityislaatuista maataan: akateemisia, perheellisiä hyväosaisia..
Minä tapan aikaani körtti-netissä, uskonasiat ovat minulle rakkaita, seuroissa käyn lähinnä Herättäjä-Juhlilla
tai Aholansaaressa talkoolaisena ollessa.
Ei ole helppoa välttää erilaisia kiusauksia tai yrittää olla hieno kristitty, kun omassa elämässäänkin on tekemistä.
Yritän silti suhtautua vähäisimpiin ja heikoimpiin kuin Jumalan lapsiin, jotka tarvitsevat huolenpitoa ja rakkautta.
En ole tosin porvariarvoinen, mutta en edusta mitään poliittista näkemystä.
Kunnioitan järkeilyä moraalissa ja uskonasioissa, arvostan suvaitsevaa näkökantaa erilaisuutta kohtaan.
-
Itseäni kiusaa omassa epäpoliittisuudessani se että tekee monesti mieli kommentoida kun joku on oikeen poliittinen. Siis tarkoitan sellaisia poliittisia jotka kommentoivat että ”On idioottimiasta äänestää jotain muuta kun TÄTÄ”. Jos vastaisin ymmärtäväni monien muittenkin ehdokkaiden äänestäjiä, edes joltain osin, olisin heti sanojaa ja tämän ehdokasta vastaan, ja näin itse puoluepoliittinen(ko). Tuntuu että täysin kommentoimattakin olet TÄTÄ vastaan. Harmittaa - ei voi olla useamman ehdokkaan puolella.
Ja jos vielä jotain otsikon mukaista... Minusta on körtimpää olla ”riehumatta” oman ehdokkaansa puolesta, olla vähättelemättä muita ehdokkaita ja olla tuomitsemalla muita äänestävät tyhmiksi. No tokihan ”mollaaminen” on usein vähän lievempää mutta rivien välissä monesti juurikin näin jyrkkää. Minusta on ok kehua omaa ehdokastaan ja väittää sen olevan muita parempi tietyissä asioissa. Mutta raja menee minusta tässä. Muu on lapsellista, ajattelematonta, epäkohteliasta, epäluterilaista, epäkörttiäkin ehkä. Vai onko? Onko teistä? Toki tällä pallonpuoliskolla soditaankin poliittisesti, eli koittaakko vaan taas olla tyytyväinen tähän meidän lähimaailmaan, ja koittaakko vaan kestää omia pieniä murheita...
Lämpimin terveisin,
Lievän körtti ja useimmissa asioissa todennäköisesti enimpiä körttejä huonompi
PS. Sorruinpa taas melkein tuomitsemaan muita ja puhumaan melkein politiikka. En voi sanoa pitäväni siitä että näin tein, mutta koska asiaa tovin tuumin niin en malta olla tätä taas lähettämättäkään. Käytetty pitkähkö aika menee jollakin tapaa hukkaan jos kirjoittamaansa ei lähetä...
PPS. ”Olenko oikea körtti?” En ehkä koskaan, mutta olisihan se jollain tapaa hienoa jos joku joskus pitäisi minua körtihkönä, tai hetken vaikka körttinäkin... Vaikka sitten kun olen kaikkien mielestä vanha, ja jos/kun sinne asti yllän.
-
Tärkeämpää kuin olla oikea körtti on olla Jumalalle otollinen.
-
Hei,
olipa mielenkiintoista lueskella vanha ketju läpi, johon olin laittanut sen aikaisia pohdintojani. Minut vihittiin sitten papiksi vihdoin ja viimein viime vuonna. Nykyään omaa "körttilaisyyttäni" en ole juurikaan pohdiskellut, vaikka edelleen käyn satunnaisesti siionin-virsiä veisailemassa.
Ordinaatio-koulutuksessa minulta kysyttiin herätysliike taustastani. Kerroin viihtyväni körttien seuroissa, mutta en minä taida oikeen körtti olla. Tämä kyselijä oli sitä mieltä, että vastauksellani olin osoittanut olevani tyypillinen körtti. Niin tai näin.
-
Noin se Elias taitaa vaan olla.
-
Pohdintoja todellakin. Huikaisevia tuntoja on tullut koetuksi seurapenkissä. Ei minulla ole kantakirjaa, Jumala on minut aina lempeästi töytäillyt evankeliumin kuuloon. Tarkoitan kantakirjallani sitä, että suvussani ei ole körttejä. Minulle on aina puhuttu ystävällisesti ja jos itse saa valita, niin herättäjäjuhlakansaan haluaisin itseni luettavan.
-
Kuten olen ennekin kertonut olen helsinkiläisen siivosuruttoman virkamiesperheen lapsi Helsingin Lauttasaaresta. Minkäänlaista körttiperimää ei löydy. Seurakuntanuorista lähtien olen ollut mukana eikä kukaan ole koskaan mitään sukua kysynyt. Olen kelvannut jotenkin joukkoon.
-
Olen puhdasrotuinen karjalaiseukko. Etelä-Karjalassa ei vanhempieni kotiseuduilla ollut heränneitä, ei ainakaan körttejä.
Elin aika syntistä elämää liki neljäkymmentä tuotta. Koin "uskoontulon" ja luulin olevai pelastettu. Itse asiassa tein vain toisenlaista syntiä "pyhyydelläni" perhettä ja monia muita ihmisiä kohtaan.
Nyt kun koin toisenlaisen heräämisen vuonna 2007 ja sanon olevani körttiläinen, hulivili-sellainen iästäni huolimatta, olen vieläkin suurempi syntinen.
Jollei Jeesus minua perillä armahda, ei körttiläisyydestäkään pelastajaksi ole.
Ilokseni olen tällä foorumilla kohdannut kaltaisiani. Ehtaa syntisakkia löytyy moneen lähtöön, kukin tavallaan.
-
Kuten olen ennekin kertonut olen helsinkiläisen siivosuruttoman virkamiesperheen lapsi Helsingin Lauttasaaresta. Minkäänlaista körttiperimää ei löydy. Seurakuntanuorista lähtien olen ollut mukana eikä kukaan ole koskaan mitään sukua kysynyt. Olen kelvannut jotenkin joukkoon.
Lauttasaari-herätys?
-
En taida olla oikea körtti enkä valekörttikään. Isän puolen suvusta osa tosin kävi körttien seuroissa, osa evankelisten. Uskovan mummini jostain syystä lokeroisin evankelisiin, vaikken täysin varma ole muistanko oikein. Meillä oltiin ihan vaan luterilaisia, usko oli sellaista lapsenomaista ja avointa perheessämme. Herätysten historiaa on tullut luettua aikoinaan. Kaikista herätysliikkeistä on jäänyt joku leimaava piirre jäljelle, kun aika on päässyt vaikuttamaan liikkeisiin. Ei voi oikein leimautua mihinkään herätysliikkeeseen, jos löytää jokaisesta (viidestä) jotain poimittavaa ja opittavaa.
-
Lauttasaari-herätys?
Kyllä. Siihen aikaan oli nuorisopappina Yrjö Salo, joka möyhemmin vaikutti Kuopin Alavan kirkkoherrana. Hän asui opiskeluaikanaan körttikodilla ja sieltä hän palkkasi kaikki apulaisensa myöhemmin. Jos pikkuisen luetten heitä Jussi Talasniemi, Pentti Simojoki, Paavo Moilanen, Juhani Inkala, Jaakko Elenius, Matti Komulainen jne. Lauttasaaressa alkoi säännölliset Siionin Virsi seurat kerran kuussa ensimmäisenä Helsingissä reilut 50v sitten ilmeisesti Uuno Kahran aloitteesta ja puhujat hankki Pentti Ritolahti, joka täytti juuri 80v. Seurat ovat muuten taas ensi pyhänä.
-
Olen pitkään kuvitellut olevani sukuni ensimmäinen "körtti"; eihän omassa perheessäni käyty kirkossa kuin jouluna ja sukujuhlien aikaan; isoisäkin oli eronnut kirkosta heti kun se 20-luvulla oli ollut mahdollista. Nyt kaivautuessani syvälle savolaiseen maaperään sukututkimuksen parissa, olen tainnut löytää myös körttiläiset geenini. Löytyyhän esivanhempia niin Kuopion etelä- kuin pohjoispuoleltakin aina tuonne 1600-luvulle asti. Jonkun heistä luulisi olleen myös itsensä Paavo Ruotsalaisen vaikutuksen alaisuudessa. :023:
-
Toivotaan ! Ainakin sinulle sopii mainiosti perinnekörttipuku. :eusa_clap:
-
Sain tässä ihan vast'hiljaan tuoreelta vs kappalaiselta, Teuvo Karjalaiselta tuomion: tekokörtti. :icon_cool:
:icon_cool:
Seppos varmaan muistaa Teuvon.
-
Sain tässä ihan vast'hiljaan tuoreelta vs kappalaiselta, Teuvo Karjalaiselta tuomion: tekokörtti. :icon_cool:
:icon_cool:
Seppos varmaan muistaa Teuvon.
Kyllä minä Teuvon muistan. Kerro terveisiä ja sano, että hänkin vaan nöyrtyisi körtiksi ja valittele, että edellinen valinta oli väärä.
-
tekokörtti.
Niekku väärässä kohdassa
Valekörtti paljastui Sisä-Suomessa
-
Niekku väärässä kohdassa
Valekörtti paljastui Sisä-Suomessa
... ja suussa eucalyptuspastilli!
-
Kai minun täytyy tunnustaa, että olen körtti ainoastaan avioliiton kautta. Mutta ehkä kuitenkin kotivävy körttiläisyydessä, kun se ei aiheuta sen suurempaa vastarintaa.
Ymmärrän kyllä miksi körttipastilleita syödään vain kerran vuodessa ja muuten vaikka suklaata!
Nyt kun n.k. maallistunut kirkko ja sen papit ja muutamat herätysliikkeet yhä selvemmin asetetaan vastakkain, on herännäisyyden asema suhteessa rintamalinjoihin hieman epäselvä ja muiden herätysliikkeiden piiristä luodaan körtteihin epäileviä katseita.
Olisiko nyt irtioton ja profiilin noston paikka jollain sopivalla tempauksella tai lausunnolla? Jotain vastuttevaa pitäisi körteilläkin olla :icon_wink:
-
Eikö herännäisyyden paikka kirkon rintamalinjoilla olisi demilitarisoitu vyöhyke?
-
... ja suussa eucalyptuspastilli!
Körtit vois kehitellä nopeammin sulavampia körttipastilleja.
Aika nopesti nämäkin häviää suusta, mutta ei ne kyllä puheen pituisia ole. Enempikin seurojen pituisia.
-
Körtit vois kehitellä nopeammin sulavampia körttipastilleja.
Aika nopesti nämäkin häviää suusta, mutta ei ne kyllä puheen pituisia ole. Enempikin seurojen pituisia.
Ahaa! Tässä paljastui taas yksi seikka, miksi en ole oikea körtti. Enhän mie malta niitä pastilleja imeskellä loppuun. Vähän aikaa suussa pyöriteltyäni puraisen pastillin hajalle ihanaksi pastillijauhemassaksi. :110: Ihanhan tässä tulee vesi kielelle.
Tutustuin näihin pastilleihin jo lapsena, kun kävin kummisedän kanssa Raahen kirkossa. Raahessa oli pieni karkkitehdas ja puoti siinä samassa. Sieltä setä osti niitä paparipussiin. Sellaisen sai aina kirkkomatkalla. (Setä oli lestadiolaisista pois potkittu kirkkokuorolainen)
-
Älkää antako periksi. Körttien joukossa on turvallista olla, sillä Jumalamme on suuri ja salattu. Hengellinen ahdasmielisyys ei meitä rasita. Mitenkäs uskot sen taivasosasi? Uskallanko jo täällä luottaa siihen, että saan aikani tultua kävellä taivaan varusvarastolle kuittaamaan valkean vaatteeni liittyäkseni sen jälkeen taivaallisiin sotajoukkoihin. Toisilla tämä on itsestään selvän oloista.
-
Eiköhän taivaalliset sotajoukot kotiuteta viimeistä siipisulkaa myöten, kun iäinen ilo ja rauha alkaa!
-
Niekku väärässä kohdassa
Valekörtti paljastui Sisä-Suomessa
:repee: :repee: :repee: :repee: :repee:
-
Rajan pojasta voisi J Karjalainen laulaa naukuvalla äänellään
"Hän ei ooooo ooiiikea körttiiiii,
niin ystävänsä hälle sanoivat.... " :icon_lol:
-
Lumikörtti? :017: