Kävimme ja hyvä olikin kirkonmeno. Terttu Pohjolainen saarnasi taas. Hän on kohta valmis teologi, niin kuulimme.
Takanamme istui suloinen sisaruspari, n. 3 ja 4-vuotias tyttö ja poika. Olivat vanhempiensa ja vaarinsa kanssa. Pientä pulputusta kuului aluksi, mutta saarna hiljensi ja ehtoollisen jälkeen poika sanoi vanhemmilleen: Joitte verta, joten hyvin oli kuunneltu ehtoollisen asetussanat.
Virsi 470 osui sieluuni:
470 Kirkkaat riemun äänet soivat
Johann Schop 1642
https://www.youtube.com/watch?v=YsOi_EMTWVU 1.
Kirkkaat riemun äänet soivat
tänään sydämessäni.
Muistot kiitosmielen toivat,
niistä kiitän nöyrästi.
Herra antoi elämän,
kaiken hyvin johti hän,
tähän asti armossansa
siunannut on lahjoillansa.
2.
Halki elinpäivieni
tieni hän on avannut,
riemut, murheet matkalleni
viisaasti on jakanut.
Vaikeinakin päivinä
Herra oli lähellä,
rakkauden voimin kantoi,
murheeseenkin toivon antoi.
3.
Yli ihmisymmärryksen
nousee Herran ajatus.
Lohdutuksen, tyyntymyksen
luo vain taivaan rakkaus.
Mitä ymmärtänyt en,
siitäkin tuon kiitoksen.
Ansainnut en lahjojasi,
olet suuri armossasi.
4.
Siitä, Herra, tahdon kiittää
yli kaiken tänäänkin,
että uusi armo riittää,
kantaa sanoin siunaavin.
Seurakunnassasi saan
nyt jo osan autuaan.
Hoida tieni hallussasi,
että säilyn lapsenasi.
Niilo Rauhala 1976. Virsikirjaan 1986.