Körttipuku oli myös tämän asian ilmentymä ainakin siinä mielessä jos sillä yritettiin tulla vanhurskaammaksi ja paremmaksi uskovaiseksi. samalla tietenkin, kuten arvata saatta; -ne joilla ei sitä ollut, määriteltiin suruttomiksi.
Joku roti sentään pidettiin: pappien ei ollut suotavaa pitää körttipukua, ja sitä paheksuttiin, kun muuan papin rouva sitä kuitenkin piti. Mutta tämä kuuluu 1800-luvulle.
Alkujaan körttipuvun sosiaalinen viesti lienee ollut lähinnä se, että ei hankittu muodikkaampaa, pysyttiin vanhassa, pappikin papinpuvussaan. Myöhemmin, eritoten 1900-lukua pidemmälle edettäessä, se sai epäilemättä juuri niitä piirteitä, joihin Jampe viittaa. Se oli sosiaalisen kontrollin väline, jota esimerkiksi nuorista toiset hyljeksivät, toiset arvostivat juuri kontrolliominaisuuden takia. Nykyisin körttipuku taitaa olla etnomuotia, verrattavissa kansallispukuun. Etnologisesta näkökulmasta tunnusmerkit ovat selvät: tarjolla on selityksiä siitä, millainen oli miehen/naisen/lapualaisen/nilsiäläisen körttipuku; erikoistuneet käsityöläiset tekevät pukuja tilauksesta.
Minusta körttipuku ansaitsee samanlaisen arvostuksen kuin muutkin kansallispuvut. Perinnettä kannattaa ylläpitää nykyaikaan sopivin muodoin. Hengellisiä merkityksiä pukuun ei pidä liittää sen enemmän kuin tuulipukuun tai farkkuihinkaan.
Olen Juhanin kanssa samaa mieltä: körttipuku on meillä päällä. Eritoten saunassa...
Mt
Vaatteet on mun aatteet, sano etninen mies.
