Meillä on poikasia ainakin varpusilla, västäräkeillä, kirjosiepoilla ja rastailla. On varmaan muitakin, mutta nämä saavat eväänsä meidän pihamaalta. Aamulla kahvia keitellessä saan seurata rastaiden matojen löytämistä, se on tarkkaa puuhaa, mutta toisaalta helpon näköistä. Rastas etenee, joku varoen, toinen reilusti hyppien ja sitten sieltä ruohon sisästä mato löytyy. Päätä pitää kallistella ja mato vedetään reippaalla liikkeellä ylös. Joskus se menee poikki, niin on kiire napata se maahan jäänytkin osa. Rastas ei minusta piittaa kurkistelijana, mutta harakka ottaa heti siivet alleen minusta havainnon saadessaan.