Ekskluusio = ulos jättäminen

[autius]

Saako ihmiselle, johon on rakastanut, sanoa että tykkää tästä? Minä sanoin. Olin toiminut kymmenkunta vuotta seurakunnan virsisäestäjänä ja kuoron harjoituspianistina ja kovasti tykästynyt kanttoriimme, mitä en ollut rohjennut tälle tunnustaa. Sitten kun tilaisuus tuli, kävi ilmi, että olinkin muukalainen, outo, vieras; ja koko harhakuvitelmani siitä yhteisöstä, jonka kuoro- ja muu musiikkitoiminta muodosti, romahti muun mukana.

Minulle näytettiin nimittäin ovea, joten jäin pois toiminnasta. Pyysin jälkikäteen ko. ihastuksen kohteen (työ)puhelinvastaajaan jättämälläni viestillä, että asia selvitettäisiin. Seuraus: esimies uhkasi oikeustoimilla. Sain kuitenkin käydä esimiehen kanssa keskustelun/puhuttelun ja selvittää (kirjallisesti) mitä käsitykseni mukaan oli tapahtunut.

Mitä tästä opimme? Minä opin kaksi asiaa. Ensinnäkin sen, että en ollut yksi joukosta, jonka muodostivat ne kuorolaiset, joilla oli tietty herätysliiketausta. Eivätkä he koko aikana olleetkaan oikeastaan edes puhuneet minulle, minkä olin ajatellut johtuvan siitä, että soitin, sekä siitä, että olin sosiaalisesti niin kyvytön. Toiseksi opin sen, että em. syyn lisäksi olin kaiketi muutenkin täysin sopimaton henkilö toiselle paikkakuntamme "musiikkikuningattarista", kuten häntä eräässä netin juttutuvassa luonnehdittiin.

"Armahtakaa minua, te minun ystäväni."
.

[Pena]

Olisikohan ainakin jossakin määrin sisäänlämpiävällä kuorolla ja sen 'kuningattarellakin' puutteita sosiaalisissa taidoissa? Minusta ei ole kovin hyvätapaista kohdella pianistia kuin äänentoistolaitetta. Sen vaikutelman tarinastasi sain.

[vn]

Olen vähän miettinyt "uskaltaisinko" pyrkiä syksyllä paikalliseen kirkkokuoroon.
Eipä tämä alla oleva juttu siihen rohkaise, toki kuorot ja "vastaanotto" niissä ovat erilaisia.
Toki on varauduttava siihen että "hylkäys" tulee musiikillisten taitojen puutteesta, sitten on vaan tosiasia
hyväksyttävä ja katsottava onko muita itselle sopivampia vaihtoehtoja.
Minäkin ymmärsin allaolevasta että kyse oli nimenomaan sosiaalisesta taitamattomuudesta, jyrkkyydestä,
ja ehkä myös siitä että suomalaisella luonteella on vaikea ottaa positiivista palautetta vastaan
normaalilla tavalla.

[autius]

Olen vähän miettinyt "uskaltaisinko" pyrkiä syksyllä paikalliseen kirkkokuoroon.
Eipä tämä alla oleva juttu siihen rohkaise, toki kuorot ja "vastaanotto" niissä ovat erilaisia.
Toki on varauduttava siihen että "hylkäys" tulee musiikillisten taitojen puutteesta, sitten on vaan tosiasia
hyväksyttävä ja katsottava onko muita itselle sopivampia vaihtoehtoja.

Haluan rohkaista, kannattaa uskaltaa. Kyllä kuorossa pääsääntöisesti saa laulaa niillä taidoilla, jotka itse kullekin on suotu, joten tuskin ainakaan sen vuoksi hyljeksitään.

[seppos]

Ongelmasi on todella vaikea. On alueita, jossa hallitsevat liikkeet eivät suo taivasosuutta muille ja sen rajan yli ei kovin helposti seurustella. Samaan liikkeeseen kuuluvat ovat usein alueilla, joissa ovat selvänä vähemmistönä paljon suopeampia muille. Missä taas ovat valta-asemassa, niin paikallinen hengellinen johtaja pitää usein tiukkaa kuria laumassaan. Tällöin ekskluusio on arkea, sitä paitsi et tiennyt kenelle tämä henkilö oli varalla ja sotkit armonjärjestystä.

[Riitta-mummi]

Luulen että jokainen ihminen joutuu jossakin elämänsä vaiheessa tavalla tai toisella hylätyksi. Eniten se kai kolahtaa silloin kun kysymys on rakastetun hylkäämisestä.
Varmoja hylätyksi tulemisen paikkoja ovat ne sisäpiirit jossa on vahva johtohahmo joka manipuloi muita "valittuja". Sellaisien porukoiden edeltäkäsin tunnistaminen on hyvä avu. Sitäpaitsi kuka haluaa selaisiin kuuluakaan !

Seurakunnan toiminnassa ei tällaista saisi olla, mutta on. Kuoro voi olla erottelun paikka, jos se pyrkii olemaan eliittikuoro. Nykyään löytyy myös laulamattomien kuroja.
Sosiaaliset taidot eivät ole aina tae hyvästä vastaanotosta. Minulla on vilkkaana verbaalikkona kokemus tästäkin.

Lohduttaudun aina hylkäämiskokemuksen jälkeen sillä totuudella että Herra ei hylkää, koettelee kylläkin.
Rukous kiusaavan lähimmäisen puolesta on suositeltavaa. Se puhdistaa omat tunnot ainakin.

[AKUANKKA313]

Et ole ainoa, joka kokee kamarikuoron ahtaana sisäpiirinä.
Viihdyin paremmin normikuorossa, jossa oli tilaa kaikille.

[Pirska]

Saako ihmiselle, johon on rakastanut, sanoa että tykkää tästä? Minä sanoin. Olin toiminut kymmenkunta vuotta seurakunnan virsisäestäjänä ja kuoron harjoituspianistina ja kovasti tykästynyt kanttoriimme, mitä en ollut rohjennut tälle tunnustaa. Sitten kun tilaisuus tuli, kävi ilmi, että olinkin muukalainen, outo, vieras; ja koko harhakuvitelmani siitä yhteisöstä, jonka kuoro- ja muu musiikkitoiminta muodosti, romahti muun mukana.

Minulle näytettiin nimittäin ovea, joten jäin pois toiminnasta. Pyysin jälkikäteen ko. ihastuksen kohteen (työ)puhelinvastaajaan jättämälläni viestillä, että asia selvitettäisiin. Seuraus: esimies uhkasi oikeustoimilla. Sain kuitenkin käydä esimiehen kanssa keskustelun/puhuttelun ja selvittää (kirjallisesti) mitä käsitykseni mukaan oli tapahtunut.

Mitä tästä opimme? Minä opin kaksi asiaa. Ensinnäkin sen, että en ollut yksi joukosta, jonka muodostivat ne kuorolaiset, joilla oli tietty herätysliiketausta. Eivätkä he koko aikana olleetkaan oikeastaan edes puhuneet minulle, minkä olin ajatellut johtuvan siitä, että soitin, sekä siitä, että olin sosiaalisesti niin kyvytön. Toiseksi opin sen, että em. syyn lisäksi olin kaiketi muutenkin täysin sopimaton henkilö toiselle paikkakuntamme "musiikkikuningattarista", kuten häntä eräässä netin juttutuvassa luonnehdittiin.

"Armahtakaa minua, te minun ystäväni."
.

Mielenkiintoista, miten näitä aloituksia luetaan. Ihmettelin ensimmäisiä vastauksia ja sitten luin aloituksen uudelleen. Itse keskityin kirjoituksen alkupuoleen ja vasta toisella lukemalla keskityin tarkemmin aloituksen loppupuoleen, johon vastaajat olivat tarttuneet. K.o. herätysliikkeen taidan jo arvata, mikä se on.

Alkupuolelta minua jäi mietityttämään "Saako ihmiselle, johon on rakastanut, sanoa että tykkää tästä?"
Jos rakastuminen ei ole molemminpuoleista, niin toisen rakkaudentunnustus voi saada ottaman pari askelta taaksepäin. Se voi hämmentää suunnattomasti ja tehdä olon vaivautuneeksi. Ehkä sen jälkeen voi olla vaikeaa tehdä yhteistyötä.

Joka tapauksessa tuommoinen koko yhteisön yhteinen päätös näyttää ovea tuntuu aika järkyttävältä. Eikö tuo olisi ollut kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.

[maisakai]

Komppaan Pirskaa. Kyse on varmaan rakkaudentunnustuksen aiheuttamasta ahdistuksesta sen kohteelle. Seurauksena hän on purkanut sydäntään esimiehelleen, joka on yrittänyt - ilmeisen taitamattomasti - ratkaista tilanteen. Yksipuolinen rakastuminen voi olla kiusallinen asia molemmille, ja sen tunnustaminen muuttaa väistämättä tilanteen toiseksi kuin ennen.

Kuorot ovat yhteisöjä, joissa väistämättä syntyy jonkinlaista sisäänpäinlämpiävyyttä ja me-henkeä, sitä suorastaan tarvitaan yhteissaundin aikaansaamiseksi, mutta luulisi, että säestäjä koettaisiin osaksi porukkaa.

[Leena]

Olisin halunnut olla tilanteessa kärpäsenä katossa. Joskus menee kipsiin jos rakkaudentunnustus tulee ihan puun takaa, toisaalta eteviä korrepetiittoreita ei missään ole liikaa, joten älytön vetohan  on yhden kerran jälkeen mennä noin avuttomaksi. Mitä oikein sanoit pilkun päälle - en epäile tarinaa, en suinkaan, tahtoisin vaiun tietää tilanteen tartkemmin. Oliko tuo kanttori kovin nuori, esimerkiksi? Sosiaalisia taitoja oppii elämän varrella toisinaan lisää. Jos nyt ajattelen tilanteen menikö se osapuilleen näin:
Nuori kanttori on tehnyt hyvää yhteistyötä. Yhtäkkiä hänen tavan (hyvän) mukaan kiittäessään pianistiaan tämä sanookin:  Odottaisitko hetken. Minulla on asiasa.
-Okei, jos se ei vie kamalan pitkään.
-Tuota...  Minä taidan olla rakastunut sinuun.
- Tuota... Sori, mutta mulla on kiire...  

Kun kaunis tapa hoitaa tilanne olisi sanoa:
-Tulo tuntuu tosi lämmittävältä, uskotko. Enm tunne varmaankaan samoin sinua kohtaan mutta olen valmis olemaan ystäväsi!  Tuntuu  hienolta jos joku tuntee noin, ja uskaltaa vielä sanoa.
.................................................................

Jos taas menee toisen kotiin kertomaan rakkaudentunnustuksensa, se kyllä koetaan toisin. Silloin saattaa hieman säikähtää. Samaten toistuvat kirjalliset lemmenviestit saattavat kiusaannuttaa. Silloin mielestäni on aihetta jutellakin tilanteesta kolmannen läsnäollessa.

Oliko rakastumisesi kohde kovin nuori?  Kerroitko tunteistasi puolueettomalla maaperällä vai jomman kumman asunnolla?   En oikein käsitä jutun viemistä kirkmkoherralle, nimittäin.

Kuoron torjuvan asenteen syynä saattaa olla myös kateus. Olisi kiva osata soittaa, mutta koska minä en osaa, ei ole oikein että sinäkään osaat.
Etenkään jos tulit alun perin kuoron riveistä.

[autius]

Sanoin "näytettiin" ovea, se on passiivi. "Harhakuvitelmani" romahti, minulla oli siis jokin kuvitelma, joka osoittautua jollakin tapaa harhaiseksi; kuoroissahan on aina klikkejä, mutta huomasin olevani sivullinen. Enkä mennyt kenenkään kotiin laukomaan rakkaudentunnustuksia. 

[PekkaV]

   Solisti kuorossa on varmaan myös sivullinen.

[Pirska]

   Solisti kuorossa on varmaan myös sivullinen.

Miten niin sivullinen?

[PekkaV]

   Hän on poikkeava. Vain hän laulaa yksin.