Yhteiskristillinen Jeesus-marssi vapunpäivänä.

[Salis]

Jos menisin tommoselle marssille niin se varmaan johtuis siitä että sinne on tulossa myös kavereita. Sit niitä vois nähdä siellä kaikkia yhtä aikaa. Olis siis yhtä kova juttu kuin mulle oli Unkarissa jumalanpalvelus. Näki kaikkia tuttuja yhtä aikaa. Ja vois samalla möykätä jonku tärkeän asian puolesta.

Olenhan minäkin marssilla ollut: Pikamarssilla, marssilla, hiihtomarssilla, pyörämarssilla ja rauhanmarssilla. Neljä  ensimmäistä armeijassa ja viimeinen siviilissä.

[Riitta-mummi]

Minun kannanottoni ovat allekirjoittamiani listoja, vetoomiksia tai vastalauseita eri asioiden vuoksi.  Tulosta on tullut muutamien lakialoitteiden muodossa. Paikallisesti saimme Mukkulan lämpövoimalan lopettamaan jätteenpolton 1980-luvulla.

En ole halunnut mennä itseäni näyttelemään Jeesus-marsseille tai kirkkovaelluksiin. Sotilaskotisisarena olen pienen pätkän marssinut itsenäisyyspäivänä.

[Salis]

Unohtui vielä nuo ylioppilapsien itsenäisyyspäivän marssit. Niitä on marssittu soihtujen kaa enemmänkin.

[karjalaisenkyösti]

Kirjoitatko kyösti tuossa kristityistä kun puhut toisuskoisista.  Entä uskomukset? Tarkoitatko uskoa uskomuksella?

Tarkitan kaikkia ihmisiä ja kaikkia mahdollisia uskomuksia ja uskoja.

Eikö vieläkään ole selvää että toisten uskonasiaa ei pidä ronkkia, arvostella, tuomita.
Usko on meille annettu kunkin sielulle ja tarpeille sopivasti.

Kaikesta pitää voida keskustella, kaikkea pitää voida katsoa myös kriittisesti.
Sivistynyttä toki olisi, että jos osallistuu jonkun uskomuksen käsittelyyn, pidettäisiin mielessä se, että mikään uskomus ei ole syntynyt tyhjästä.

On myös OK, että tuomitaan eri uskomusmaailmoiden analysointi ja niihin kohdistuva kritiikki.

[karjalaisenkyösti]

Jotenkin tuntuu vastenmieliseltä sellainen ajatus, että tämä elämä on jokin pääsykoe taivaaseen ja taivaan portilla jaetaan tutkintoarvosanat metodilla hyväksytty - hylätty.

Tällainen tuntuu varmaan meistä kaikista vastenmieliseltä.
Hyvä, kun kuitenkin puit sanoiksi kaikkien meidän foorumilaisten mieletilan tästä asiasta.

Ja vaikka tiedämmekin, että kaikki ovat tästä asiasta samaa mieltä, eli kokevat tällaisen asian vastenmielisenä, niin ei toki pahaa tee, vaikka jokainen erikseen kävisi vielä toteamassa sen, että kuinka-vastemielistä-tämä-pelastuksen-ansaitseminen-omilla-teiollaan-onkaan.

Samalla voisimme vielä kritisoida room.kat. ja ortodoksikirkkoa heidän opistaan, että pelastus on Jumalan ja ihmisen välistä yhteistyötä, jossa Jumalalla on kuitenkin se päärooli, sekä kaikkia nitä muita uskontoja ja heidän edustajiaan, jotka eivät tähän meidän paheksuntaamme voi osallistua, koska uskovat toisin näistä teoista.

[Salis]

Samalla voisimme vielä kritisoida room.kat. ja ortodoksikirkkoa heidän opistaan, että pelastus on Jumalan ja ihmisen välistä yhteistyötä, jossa Jumalalla on kuitenkin se päärooli, sekä kaikkia nitä muita uskontoja ja heidän edustajiaan, jotka eivät tähän meidän paheksuntaamme voi osallistua, koska uskovat toisin näistä teoista.

Tosi on, että luterilaisuus eroaa katolisista ja ortodokseista siinä, että pelastus tapahtuu vain ja ainostaan yksin Jumalan voimin, ei ihmisten tekojen ansiosta. Kritiikki on paikallaan nyt kuten Lutherinkin aikana.

[tim1965]

On myös OK, että tuomitaan eri uskomusmaailmoiden analysointi ja niihin kohdistuva kritiikki.

Etkö hyväksy uskontokritiikkiä?

[Pena]

On myös OK, että tuomitaan eri uskomusmaailmoiden analysointi ja niihin kohdistuva kritiikki.

Ikuisuuskysymyksen: 'pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?' rinnalle on näköjään tullut toinen: 'saako tuomitsemisen tuomita?'

[Salis]

Ikuisuuskysymyksen: 'pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?' rinnalle on näköjään tullut toinen: 'saako tuomitsemisen tuomita?'

a) ei  b) ei (älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi)

[karjalaisenkyösti]

Etkö hyväksy uskontokritiikkiä?

Ilmaisin itseäni huonosti.
Sanomani oli se, että on täysin luvallista paheksua sitä, että eri uskomuksia kritisoidaan ja eri uskomusten syvemmän analysoinnin harjoittamista kritisoidaan.
Henkilökohtaisesti minä itse en kuitenkaan halua paheksua eri uskomusten analysointia taikka kriittistä tarkastelua, vaan ennemminkin haluaisin kannustaa siihen.
Itse analysoin paljon mielessäni erilaisia uskontoon liittyviä asioita ja haluaisin kannustaa muitakin.

[karjalaisenkyösti]

Ikuisuuskysymyksen: 'pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?' rinnalle on näköjään tullut toinen: 'saako tuomitsemisen tuomita?'

Sitä välillä pohdin, että mitä tarkoittaa kysymys "'pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?".
Pitääkö esim. suvaita se, että isä/äiti jättää perheensä, koska löytää uuden kumppanin?
Vai pitääkö suvaita sitä, että toinen aviopuoliso saa uuden elämän uuden kumppaninsa rinnalla?

Väitteeni on, että suvaitsemisen suhteen tulee aina jonkinlainen eturistiriita kahden asian välillä: jos kumarran yhteen suuntaan, pyllistän toiseen suuntaan.

Pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?
Vastaavanlainen kysymys voisi olla se, että "pitääkö samaan aikaan kumartaa kahteen suuntaan siten, että en pyllistä mihinkään suuntaan?"

Todellinen suvaitsevaisuus on sitä, että ymmärtää sen, että maailma on täynnänsä toisuskoisia ja että toisuskoisuus ei ole minulle uhka vaan että haluan
selvittää itselleni sen logiikan, millä toisuskoinen oman uskomusmaailmansa rakentaa.
Kun suvaitsevainen ihminen argumentoi oman uskomusmaailmansa puolesta jotain toista uskomusmaailmaa vastaan, hän keskittyy
argumentaatiossaan tosiasioihin, ei vääristeltyihin "tosiasioihin".
Kun on kyseessä kaksi toisilleen täysin vastakkaista uskomusmaailmaa ja molemmista maailmoista 2 suvaitsevaista ihmistä väittelee keskenään,
tällaista väittelyä on ilo seurata. Se on rakentavaa.
Suvaitsevaiselle ihmiselle toisuskoinen ei ole hullu, mielenvikainen taikka sairas, joka on unhoittanut ottaa lääkkeensä,
vaan toisukoinen on hänelle tasavertainen keskustelukumppani.

Suvaitsevaisuus ei siis ole toisuskoisen uskomusmaailman omaksumista itselleen, vaan se on sivistynyttä käytöstä ja asiallista suhtautumista toisuskoisuuteen.

[seppos]

Sitä välillä pohdin, että mitä tarkoittaa kysymys "'pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?".
Pitääkö esim. suvaita se, että isä/äiti jättää perheensä, koska löytää uuden kumppanin?
Vai pitääkö suvaita sitä, että toinen aviopuoliso saa uuden elämän uuden kumppaninsa rinnalla?

Väitteeni on, että suvaitsemisen suhteen tulee aina jonkinlainen eturistiriita kahden asian välillä: jos kumarran yhteen suuntaan, pyllistän toiseen suuntaan.

Pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?
Vastaavanlainen kysymys voisi olla se, että "pitääkö samaan aikaan kumartaa kahteen suuntaan siten, että en pyllistä mihinkään suuntaan?"

Todellinen suvaitsevaisuus on sitä, että ymmärtää sen, että maailma on täynnänsä toisuskoisia ja että toisuskoisuus ei ole minulle uhka vaan että haluan
selvittää itselleni sen logiikan, millä toisuskoinen oman uskomusmaailmansa rakentaa.
Kun suvaitsevainen ihminen argumentoi oman uskomusmaailmansa puolesta jotain toista uskomusmaailmaa vastaan, hän keskittyy
argumentaatiossaan tosiasioihin, ei vääristeltyihin "tosiasioihin".
Kun on kyseessä kaksi toisilleen täysin vastakkaista uskomusmaailmaa ja molemmista maailmoista 2 suvaitsevaista ihmistä väittelee keskenään,
tällaista väittelyä on ilo seurata. Se on rakentavaa.
Suvaitsevaiselle ihmiselle toisuskoinen ei ole hullu, mielenvikainen taikka sairas, joka on unhoittanut ottaa lääkkeensä,
vaan toisukoinen on hänelle tasavertainen keskustelukumppani.

Suvaitsevaisuus ei siis ole toisuskoisen uskomusmaailman omaksumista itselleen, vaan se on sivistynyttä käytöstä ja asiallista suhtautumista toisuskoisuuteen.

Tämä loppu on minusta lähes ok, mutta alku ei liittynyt aiheeseen ollenkaan. Oletan, että suvaitsevaiset vähemmän väittelevät ja enemmän keskustelevat sivistyneesti.

[karjalaisenkyösti]

mutta alku ei liittynyt aiheeseen ollenkaan

Kyllä se sivuaa täällä jo esiin otettua asiaa.

[tim1965]

Ilmaisin itseäni huonosti.
Sanomani oli se, että on täysin luvallista paheksua sitä, että eri uskomuksia kritisoidaan ja eri uskomusten syvemmän analysoinnin harjoittamista kritisoidaan.
Henkilökohtaisesti minä itse en kuitenkaan halua paheksua eri uskomusten analysointia taikka kriittistä tarkastelua, vaan ennemminkin haluaisin kannustaa siihen.
Itse analysoin paljon mielessäni erilaisia uskontoon liittyviä asioita ja haluaisin kannustaa muitakin.

Kiitos selvennyksestäsi 
Itselläni on taustaa muutaman vuoden ajan tiukkana varsinkin kristinuskon kriitikkona netissä ollessani ateisti, mutta Jumalan armosta sain uudistua uskossani. Hyväksyn asiallisen uskontokritiikin edelleen, kunhan siinä ei tehdä olkiukkoja kristittyjen uskosta, mitä vastaan sitten hyökkäillään.

[Salis]

Sitä välillä pohdin, että mitä tarkoittaa kysymys "'pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?".
Pitääkö esim. suvaita se, että isä/äiti jättää perheensä, koska löytää uuden kumppanin?
Vai pitääkö suvaita sitä, että toinen aviopuoliso saa uuden elämän uuden kumppaninsa rinnalla?

Huono vertaus. Jotta ymmärrettäisiin, mistä puhutaan, kysymyksen pitäisi olla: Suvaitsetko rasismia?

Väitteeni on, että suvaitsemisen suhteen tulee aina jonkinlainen eturistiriita kahden asian välillä: jos kumarran yhteen suuntaan, pyllistän toiseen suuntaan.

Niin yhteiskunta perustuu pitkälti etu- ja arvoristiriitoihin ja niiden sääntelyyn. Sitten on niitä liikkeitä, jotka haluavat ristiriidan purkautuvan avoimena väkivaltaisen konfliktina esimerkiksi maahanmuuttajia tai ruotsinkielisiä vastaan.

Pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?
Vastaavanlainen kysymys voisi olla se, että "pitääkö samaan aikaan kumartaa kahteen suuntaan siten, että en pyllistä mihinkään suuntaan?"

Eivät nämä kaksi kysymystä ole lainkaan vertailukelpoisia. Toinen koskee suhtautumista suvaitsemattomuuteen ja toinen ruskeakielisyyttä.

Todellinen suvaitsevaisuus on sitä, että ymmärtää sen, että maailma on täynnänsä toisuskoisia ja että toisuskoisuus ei ole minulle uhka vaan että haluan selvittää itselleni sen logiikan, millä toisuskoinen oman uskomusmaailmansa rakentaa. Kun suvaitsevainen ihminen argumentoi oman uskomusmaailmansa puolesta jotain toista uskomusmaailmaa vastaan, hän keskittyy argumentaatiossaan tosiasioihin, ei vääristeltyihin "tosiasioihin".

Kaikki toisuskoisia ei tarvitse suvaita. Esimerkiksi Suomen lähihistoria on täynnä uskonnollisia pikkuliikkeitä, jossa jäseniä on hyväksikäytetty ja riistetty taloudellisesti ja pidetty pitkiä aikoja uskonnollisessa aivopesussa tai jossa lapsia on revitty pois perheyhteydessä ja alistettu hämäräperäisen liikkeen tarkoituksille.

Suvaitsevaisuus toimii moniarvoisessa yhteiskunnassa, joka perustuu erilaisuuteen ja erilaisiin mielipiteisiin. Sen sijaan suvaitsevaisuus ei tarkoita kaikkiarvoisuutta eli mikä tahansa on hyväksyttävissä tai millään ei ole mitään väliä.