Hei!
Ei se hiili lämmitä, vaikka jokainen siihen puhaltaisi! Eikä siitä mene savua nuotikehän toisella puolella olevan silmään.
Suomessa ei istuta hiilivalkeilla, vaan nuotiotulilla. Jos nuotio on palanut loppuun, on vain hiillos jäljellä. Siihen kun lisää lastuja, kiehisiä, pikku tikkuja tai tuohta, niin ne saattaa syttyä uuteen paloon, jos eivät syty niin täytyy puhaltaa hiileen hehkua lisää, jotta saadaan uudellen tuli syttymään.
Samaan hiileen puhaltaminen tarkoittaa mielestäni (ja retkikokemusteni mukaan) sitä, että keskitetään puhallus, ilmavirta samaan kohteeseen, jotta sadaan se yksi hiili hehkumaan ja sytyttämään uuden palon. Jos istutaan piirissä, puhaltamisen voi tehdä vuorotellen - kun mä vedän ilmaa keuhkoihin, sä puhallat hiileen.
Näin mä sen olen ymmärtänyt. Tulta me tarvitaan, ei hiipuvaa hiiltä. Yhteishenkeä ja vuorovetoa.
Ennen yhtenäiskulttuurin aikana oli helppo laittaa vertauksia elävästä elämästä - nyt se vaatii mielikuvistakin! Nykyisinkin voi(si) olla ihmisen sisintä koskettavia tuulia ja tulia - ei keinotekoisia tuulettimien puhalluksia eikä neonvaloja!
miettii Mauno