Muistan lapsuudestani kuinka harmissaan ukkini oli, kun erään "seurueen" vierailun jälkeen ukin lahjaksi saama Lapin Leuku katosi salaperäisesti. Ukkini rakenteli pärevasuja talon tarpeisíin aina talvisin ja terävä puukko oli niissä touhuissa tarpeellinen työväline. Ylpeänä hän tätä lahjaansa esitteli ja oli kovin murheellinen kun se joutui "hukkaan." "Seurueelle" annettiin aina jotakin, lihaa ym. heiniä hevoselle jne. Uskovaisena ihmisenä hän tuntui kovin pettyneeltä, kun sai tälläisen tavallaan palkaksi ihmisten luottamisesta. Siitä tuvan penkiltä se puukko vain hävisi. Lapin Leuku oli ensimmäinen oma puukkoni, sain sen isältäni lapsuudessani lahjaksi. Puukko on kadonnut, mutta tuppi on jäljellä vielä. Kesällä ostin uuden Leukun nostalgia syistä Lapissa käydessäni. Marttiinin ja Kauhavan puukkotehtaat ovat vielä käymättä. Kesällä yritin Kauhavaa, mutta ei ollut lauantaina auki, museo. Tehtaille ei taida päästäkään.
