Kun en ole kovin sairas (normilentsu), on ollut rattoisaa sairastaa Aku Rädyn kanssa lukemalla hänen kirjeitään (Taivaassa on toisenlaista).
Liittyen ketjuun Kristuksen sisällisestä tuntemisesta: "... Pelätä saisi Kristusta ja Isää kysellen, annatteko Pyhän Hengen oppaaksi tällaisellekin viimeisissä pimeissä askeleissani. En epäile Jumalan tahtoa etteikö hän antaisi, mutta jos käyn liian rohkeaksi, tulen omin lupineni Kristuksen armotavaroille ja niin olen suruton kaikkien muitten rohkeitten kanssa. Pelko pitää lasta lähellä äitiä, mutta epäilykset vievät suruttomuuteen järjen tielle. Lapsi toistaa usein, äiti, isä, pidä minua kovasti kiinni, etten eksyisi pimeään. Ei lapsi luota siihen, että hän pitää kiinni ja pysyy mukana varmasti. Kunpa saisin armon sanoa psalminlaulajan kanssa: Vedä perässäsi, niin minä tulen.
'Milloin opin lasten lailla Lähestymään Isääni, Pyytämään mit' olen vailla, Valittamaan hätääni.' ..."
Professori Tuomo Mannermaa on todennut Aku Rädystä, että hänen teologiansa on väärää, mutta hän on oikeassa.
